Mikä Tämä Blogi on Oikein Olevinaan?!?

Tuntuu, että tämän kirjoituksen olisi paras alkaa jonkinlaisella AA-henkisellä tunnustuksella:
Hei, olen vajaa kolmikymppinen uusi urpo bloggaaja, joka on vähän kujalla ;-)

On muotiblogeja, on koirablogeja, on ruokablogeja, on sisustusblogeja. Olen miettinyt mikä ihme omani sitten on.. Minä olen esteetikko, ja kerään päivittäin surffatessani netissä kauniita ja mielenkiintoisia kuvia talteen. Aivan kuten jo lapsena tein. Silloin toteutin sen vain silppuamalla lehteni ja liimalla kuvat vihkooni. Olin aikaani edellä - scrappasin ahkerasti jo silloin 11-vuotiaana, hihih.

Minulta kesti kauan tajuta edes bloggauksen tekniset alkeet, enkä tajua niistä vieläkään puoliakaan, mutta olen valittanut aiheesta jo niin useassa viestissä, etten aio tehdä sitä enää tässä. Ehkä. Viimepäivinä olen kuitenkin päässyt hieman kärryille, ja oppinut kokoamaan omaa blogiania. Ja siitä on kovaa vauhtia valmistumassa sillisoppa - herkullinen ja värikäs sellainen, mutta sillisoppa mikä sillisoppa. Olen innoissani siitä, että minulla on vihdoin paikka mihin asetella haluamallani - no ei ihan haluamallani, koska emme ole vielä täysin yhteisymmärryksessä tekniikan kanssa, mutta melkein - tavalla kauniita kuvia esiin - oli aiheena sitten kynsilakka tai vanha astiakaappi.

Nyt olen kuitenkin huomannut, että mitä innokkaammin olen alkanut panostamaan, noh, ei nyt sentään vielä liioitella, mutta sanotaan, että käyttämään aikaani oman blogini parissa, minusta on tullut ahne! Olen häpeissäni siitä, mutta ei voi mitään, minä myönnän, että toivoisin hirveäsi että myös joku toinen, sen jälkeen toinen, ja sitten taas toinen innostuisi lukemaan blogiani, ihastelemaan sinne netin syövereistä postailemani kuvia. Mutta! Aihepiirini on niin laaja, ja sen tulokseni blogini niin levoton, että miten löydän oman lukijakuntani, tai paremminkin miten he löytävät minun luokseni. Oikeastaan, ollaan nyt rehellisiä, onko sellaista edes olemassa?

Siitä huolimatta että laajalla aihepiirillä karkoitan suuren osan lukijoista pois, ja vain heiveröisen pieni kourallinen saattaa innostua seuraamaan sillisoppaani Manoloista piirongin nuppeihin, en aio supistaa aihepiiriäni hitustakaan. En. Ja miksi en? Koska tämä on minun scrapbookkini. Olin suorastaan huojentunut ja lapsenomaista intoa täys tajutessani että juuri sitä tämä on. Leikekirja kaikesta siitä mitä pidän, joten ei minun tarvitsekaan yrittää suunnata tekstejäni kuvailemaan vain jotain tiettyjä aiheita. Sitäpaitsi olen niin kova jo pelkästään puhumaankin, että olisi liki mahdotonta pysyä yhdessä aiheessa, rönsyilen aina joka suuntaan jokatapauksessa. Joten kunhan oikein asetun mukavasti paikoilleni Linneas Vita Villaan, lupaan että tämä on jatkossakin aivan yhtä aiheesta toiseen pomppiva. Toivon että jostain löytyy lukijoita, jotka kiinnostuvat aiheesta - siis mistä aiheesta - mutta olen ainakin ikionnellinen aina kun saan edes yhden kommentin. Tiedän että jos paljastaisin henkilöllisyyteni, ja vinkkaisin asiasta muutamaan suuntaan, lukijamäärät paukkuisivat satakertaisina, mutta haluan toistaiseksi pysytellä naamioni takana.

Julistan siis tämän

blogin kertovan ei mistään ja kaikesta!

Toivottavasti viihdyt siitä huolimatta mukana!

Kuten aikaisemmin sanoin, tekniset systeemit ovat minulle vielä aika saksaa, jota aikoinani luin lukiossa kolme vuotta, ja mieleen koko kolmen vuoden ajalta jäi yksi ainut ainut lause, joten en tiedä miten blogia mainostetaan, (eh, vink.vink. haluaisin tietää! Apua onko röyhkeydelläni mitään rajoja) enkä oikeastaan osaa tehdä juuri paljon mitään muutakaan. Mutta nyt on aika juhlia! Big Time! Klikatessani nimittäin hallintapaneelini huomasin sinne ilmestyneen jotain mitä siellä ei ole ikinä ennen ollut.. Merkintä yhdestä lukijasta! Iiiiiiih, voiko aikuinen ihminen näin kovasti asiasta innostuakaan. Okei voi! Todentotta minulla on nyt ihka ensimmäinen lukija, ja hän on .. hetkinen katsotaan osaanko linkata.. Just, en siis osaa, mutta kyseessä on ihanista ihanin neito nimeltä *~SL, joka pitää blogia nimeltä Colore Del Mare - muotia, tyylejä, matkoja yms... Hihii, ensimmäinen lukija, ensimmäinen lukija! Ehkä joskus tulee toinenkin, vautsi! Kiitos *~SL siitä että et edes tunne minua, mutta olet silti kiinnostunut lukemaan siitä, mikä minun mielestäni on minäkin päivänä nättiä!

Aion siis jatkossa lepuuttaa silmääni täällä usein, ja nyt minusta tuntuu että on vihdoin aika toivottaa loputkin lukijat sydämellisesti ja innoissani tervetulleeksi lukemaan ei mistään. Takaan "ei minkään" olevan jokatapauksessa kaunista!