WAU! Tämä on Erilaista. Me Likey!

Olen ikuinen sisustaja, ja selaan sisustuskuvia alvariinsa. Poimin myös ideoita minkä ehdin, ja osa ehtii jo unohtua, kunnes löydän ne uudestaan tallentamastani paikasta. Nyt en jaksa kirjoittaa pitkään, mutta haluan vain näyttää teille kaksi kuvaa, jotka saivat minut ihastelemaan ja ensinnäkin todella herättivät huomioni. Niin paljon sisustuskuvia seuraan ja selaan, että sen täytyy oikeasti olla jotain poikkeavaa ja älyttömän makeeta, että kuva jää tosissaan minun mieleeni näin voimakkaasti ja ihastusta herättäen.

Mainittakoon vielä tähän väliin, että itse olen hyvin maalaisromanttinen sisustaja, joka rakastaa vanhoja lankkulattioita, valkoisia pitsisiä lakanoita, valkoista muutenkin, tilaa ja avaruutta, silti ihanilla ja kauniin pehmeän sävyisillä yksityiskohdilla sävytettynä, pumpulia ja unelmaa (jotenkin luulen, että ymmärrätte mitä tarkoitan kun käytän sisustustyylin kuvailemiseen sanoja pumpili sekä unelma =), vanhoja astioita, ruudullista nojatuolia etc loputtomiin.

Tässä hieman minun tyylisuuntaani superäkkiä kokoon taiteltuna:

Siirrytään tähän tämän viestin varsinaiseen aiheeseen eli näihin kahteen kuvaan.
Ensimmäisessä kuvassa meillä on ihan mieletön karnevaali-huone:

Ensimmäinen ajatus mikä mieleeni tuli kuvan nähdessäni, oli vilpittömästi: Tuolla olisin varmasti tosi iloinen ja hymyilisin. Tiedän kyllä että tämä tivoli on monelle liikaa. Haluan vain kertoa mitä mieltä minä olen. Tulin itseasiassa suorastaan iloiseksi kun näin kuvan. Huonekalut ovat tosin liian muodokkaita minun makuuni. Onko oikein jos kuvaa tuolien, sohvan ja penkin tyyliä rokokooksi? Se on minulle vierasta. Silti tuossa ympärissä, noissa väreissä nuo linjat toimivat. Huone olisi hyvin erilainen jos huonekalut olisivat noissa väreissä, mutta jykeviä ja suoraviivaisia. Tässä huoneessa on ihan älyttömästi väriä, kuosia, muotoa ja ilotulitusta. Iloista ja aurinkoista fiilistä. Tätä on tehty rakkaudella, ja täällä eletään varmasti iloisia päiviä. On poikkeuksellisen rohkeaa yhdistää tuollaiseen muotokieleen vielä näin paljon väriä ja paljon yksityiskohtia, peili ja pöydällä olevat lasiset kynttilänjalat(?) ovat minusta erityisen kauniit.

Mielestäni se on tuo musta, joka "pelastaa" tämän kuvan vaipumasta hattaravelliin. Musta tekee muuten hurjan ja jännän näköisestä huoneesta "siedettävän" sekä miellyttävän, ja ennenkaikkea jännästi muuten täysin ulkopuolinen musta sitoo ja kietoo kaiken yhteen, ja on tarkemmin katsottuna koko huoneen hallitsevin elementti, vaikka sitä aluksi luulee että on tämä vain varsinaista muoto- sekä väritykitystä ilman sen suurempaa punaista lankaa. Musta pitää kaiken tämän koossa, ja estää huoneesta tulemasta "hattaraa". Ei voi muuta sanoa kuin että kertakaikkinen taideteos tämä huone. Tämänkaltaisia, sävyisiä, tyylisiä, värisiä huoneitahan on netti pullollaan, mutta tämä totisesti erottui joukosta. Tässä on oltu oikeasti rohkeita. Vau, kymmenen pistettä ja papukaijamerkki! Olen varma, että tämän kaltaisia huoneita voisi loihtia tuhat, joista 999 epäonnistuisi ja vain yksi ainut kappale onnistuisi, jos edes sitäkään. Tämä on tosiaan loihtimista ja taikuutta. Tämän huoneen kokoon kasaaminen ei ole ollut helppoa, vaikka se voi äkkiseltään siltä näyttääkin; etenkin jos näet vain päätäsärkevän sillisopan; "Roiskitaan tuosta hotpinkkiä tuonne, ja hups, turkoosi lensi tuonne", jossa alat voida huonosti. Nerokas valinta kyllä tuo musta. Muuten huone ei olisi kestänyt, ja se olisi epäonnistunut täysin, ja luhistunut omien väriensä alle.

Minä olisin ja asuisin tuossa huoneessa ilomielin, mutta ikävä kyllä kyllästyisin siihen hyvin, hyvin nopeasti äärimmäisen paljon. Muotokieli alkaisi ahdistamaan, ja rupeisin lopulta karsimaan kaikkea todella kovalla kädellä pois. Tiedän miten minua kuumottaisi kiihkeästi saada tilalle hyvin suoralinjaiset huonekalut. Vain muutama suurempi huonekalu, ehkä kauniin harmaa sohva ja loput huonekalut valkoisia. Piristysväriksi voisin jättää joko pinkin tai turkoosin. Pieni piristysväri pitää aina olla. ¨Hassua, löysin huoneen josta ajattelin ensimmäiseksi, että tuolla eläisin iloisena ja hyväntuulisena, mutta silti tiedän että kyllästyisin samaan huoneeseen nopeasti, ja karsisin liki kaiken siitä pois. Vielä kerran kuitenkin WAU!

Toisessa kuvassa meillä on leikkisä, värikäs ja mausteinen karibian tunnelma.

Myös tämä kuva teki poikkeuksen ja kiinnitti huomioni todenteolla. Tämä on niin raikas. Tämänkin kuvan kohdalla mieleeni juolahti samantien ajatus siitä, miten hyvät energiat liikkuisivat huoneessa luoden ympärilleen iloa ja positiivisuutta. Ajattelen että tuossa huoneessa ollessani mikään ei voisi olla huonosti, olisin huoleton ja vapaa. Ja jostain syystä myös erityisen hyvännäköinen, mahtava bikinikroppa ja upea rusketus =D Ja suorastaan joogaguru, tsihih. Mistä ihmeestä nämä mielikuvat tulevatkaan. Naurattaa. Ajattelin silti rehellisesti ne teille kertoa.

Minulla on joku fiksaatio keinuihin. Tuollaisiin vanhanaikaisiin kiikkuihin. Ne ovat vaan niin sympaattisia, tuovat aina jotenkin lapsen naurun ja ilon mieleen ja tuovat äärimmäisen kodikkaan tunnelman. Harvemmin sitä silti näkee näin mahtavaa keinua sisällä. WAU! Tiedättekö mikä on hassua? En pidä huoneen sohvasta, se on hirveä, aivan yhtä hirveä kuin tumma lattiakin. Suuri viherkasvi näyttää kuin kuin ostoskeskuksesta varastetulta ja mikä kamala ruskea pylväs tuossa sojottaa kuvan etualalla. Mattokin on hirveä, ja tila ainakin näyttää oudosti täytetyltä, täältäpäin hyvin tyhjältä. Mutta tiedätkö, mikään näistä ei haittaa. Jokin vetää puoleensa niin lujaa.

Hurmaavan suuren ja mahtavan keinun lisäksi värimaailma on kertakaikkiaan piristävä, vaikka juuri haukuin liki kaikki pystyyn. Let me explain =) Sohvapöytä on todella jännittävän värinen, juuri sen värinen että voisin sitä katsellessani tuudittautua ajatukseen jossa lillun Karibianmeressä vailla huolenhäivää. Eläisin rantabungalossa ja hiukset olisivat aurinkoraitoja täys. Kasvoilla pisamia ja hymy herkässä. Taulu on myöskin aivan nappivalinta toistaman sohvapöydän väriä. Ja näenkö oikein? Onko keinussa luettu The Secret-kirjaa? Mikäpä sen sopivampaa kun hetki omalle ajalle, minulle itselle tuossa huoneessa, tutkimiseen ja uskomiseen.

Silti, tämä on jälleen todella outoa. Tiedän varsin hyvin, etten voisi asua tuossakaan huoneessa pitkään. Tällä hetkellä voisin ottaa tuon kodikseni koska tahansa, mutta tiedän että pian lattiat pitäisi hioa ja maalata mahdollisimman valkoisiksi, ruskea sohva menisi vaihtoon ja tulisi takaisin vaaleana. Raidalliset tyynyt saisivat hieman hillitymmät värit. Kun toista huonetta karsisin, tämän kaipaisin olevan taas runsaampi. Oudot tavarat sohvan päällä joutaisivat kuitenkin menemään. Sohvapöydän väriä en hävittäisi ikinä, tuo sinivihreys kun tuo meren ja auringon välittömästi mieleeni. Päälliosa vaan saisi ottaa mallia tulevasta lattiasta, eli se hiottaisii ja maalattaisiin luonnonvalkoisesksi.

Nyt loppuvat sanat kesken. Kuva on edeltävänsä tavoin pysäyttävä, mielenkiintoinen ja häkellyttävä. En yleensä käytä tovia pidempään aikaa, jonkun tietyn sisustuskuvan katsomiseen, mutta näissä kuvissa oli taikaa. Nämä vangitsivat minut. Wau mikä bongaus! Nämä ovat hyvänmielen kuvia, joita palaan katsomaan tulevaisuudessa. Jos häthätää haluan omaan kotiini edes hitusen vastaavaa tunnelmaa, käyn ensimmäistä kuvaa varten ostamassa vaaleanpunaisia sekä valkoisia donitseja koristeltuna kaikin eri strösselein sekä sateenkaaren värisillä siirappiraidoilla. Sen lisäksi pelaan Dominoa! Toisen huoneen fiilistä kaivatessa avaan ikkunat ja annan tuulen tulvia sisään. Ripustan myös suuren, suuret riikinkukkokorvakoruni johonkin näkyvään paikkaan, ja laitan valkoista seinää vasten henkarista roikkumaan lilaturkoosivalkoisen huivini, sekä kuvan merestä.

Jännää että rakastuin suin päin kummankin kuvan kotiin, ja otin ne omikseni samantien... Silti tiesin että kyllästyisin, ehkä jopa ahdistuisin niiden väritykitykseen nopsaan. Volymet ovat molemmassa kodissa kaakossa ja omaan kotiini tarvitsen paljon hiljaisemman version tästä tyylistä. Mutta olipahan mielikuvitus matka. Hassua mitä ilon tunnetta sitä voikaan kokea muutaman kuvan bongaamisesta.

Tässä vielä kuva toisaalta jälkimmäisen kuvan kodista. Ensin tämä ei puhutellut minua lainkaan, sillä en tosiaan todellakaan ole tuon tumman ruskean, etenkään nahkan ja puun, ystävä sisustuksessa, ja tiiliseinä tuli vastaan ehdottomana no-no:na, mutta kun hieman annoin kuvalle aikaa, niin en minä tätä täysin tyrmää. Vanha rustiikkinen - vai sanotaanko nyt kerrankin ihan suoraan: rähjääntynyt - ovi nojaamassa tuolin takana seinään, on aivan ihastuttava, ja upotettu hylly tiiliseinässä mielenkiintoinen. Tosin joutuisin tälläkin kertaa ottamaan valkoisen maalipurkin käteen ja sutia todella reippaalla kädellä.

Värit ovat siis todella väärät, mutta asetelma oikein kaunis: