Huomenna, siis tänään, jos tarkkoja ollaan, sillä kello on jo yli kaksi yöllä,
on todella veemäinen palaveri.
Onneksi en joudu palaveeraamaan kyseisen henkilön kanssa usein. Itseasiassa todella harvoin vain. Nyt on kuitenkin se aika vuodesta että tilanteita pitää pistää ajan tasalle ja käydä läpi mennyttä ja tulevaa. Jo pelkkä keskustelu kyseisen henkilön kanssa on hankalaa, sillä hänen tapansa tavallisessa kanssakäymisessä on hyvin hyökkäävä. Sen lisäksi hän "tietää kaikesta kaiken", eikä mielipiteitä yksinkertaisesti ole, sillä hänen mielipiteensä, anteeksi, siis absoluuttinen totuus on ainoa, joka maailmasta löytyy. Yritä nyt siinä saada rakentavaa ja tuottoisaa tulosta aikaiseksi, saati uudistuksen tuulia. Onneksi hän ei silti omaa todennäköisesti omasta harhaluulostaan huolimatta minkäänlaista aukrotiteettiä, joten tiedän että handlaan hommaan. Silti voin oikeasti nolona myöntää, että minua aikuista naista, vähän jopa pelottaa, jännittää ainakin. Huojentavaa ja mukavaa on se, etten mene yksin, vaan minulla on toinen henkilö mukana. Hän tietää fiilikseni. Hän on korvaamaton henkilö, joka pitää mm. monet paperiasiani kuosissa. Ei tarvitse ainakaan huolehtia huomenna siitä, että täytyisi vastata johonkin "En tiedä".
Äh, ei tämä niin iso juttu ole, ärsyttää vaan koko homma, kun tiedän jo etukäteen hänen tyylinsä. Miksi joillakin ihmisillä on perusluoneenpiirteessä negatiivisuus, ja tapa katsoa toisia alaspäin? Ja tämä kun yhdistetään siihen, ettei pienempiäkään käytöstapoja oikein löydy, ja ulosanti on melko tyly ja töksähtelevä, niin ei siinä ole kiva toisen olla. Noh, aamupäivästä se on jo ohi, ja sitten ei tarvitse taas hetkeen hänen kanssaan istua saman pöydän ääreen, emmekä näe muutenkaan juuri lainkaan.
on todella veemäinen palaveri.
Onneksi en joudu palaveeraamaan kyseisen henkilön kanssa usein. Itseasiassa todella harvoin vain. Nyt on kuitenkin se aika vuodesta että tilanteita pitää pistää ajan tasalle ja käydä läpi mennyttä ja tulevaa. Jo pelkkä keskustelu kyseisen henkilön kanssa on hankalaa, sillä hänen tapansa tavallisessa kanssakäymisessä on hyvin hyökkäävä. Sen lisäksi hän "tietää kaikesta kaiken", eikä mielipiteitä yksinkertaisesti ole, sillä hänen mielipiteensä, anteeksi, siis absoluuttinen totuus on ainoa, joka maailmasta löytyy. Yritä nyt siinä saada rakentavaa ja tuottoisaa tulosta aikaiseksi, saati uudistuksen tuulia. Onneksi hän ei silti omaa todennäköisesti omasta harhaluulostaan huolimatta minkäänlaista aukrotiteettiä, joten tiedän että handlaan hommaan. Silti voin oikeasti nolona myöntää, että minua aikuista naista, vähän jopa pelottaa, jännittää ainakin. Huojentavaa ja mukavaa on se, etten mene yksin, vaan minulla on toinen henkilö mukana. Hän tietää fiilikseni. Hän on korvaamaton henkilö, joka pitää mm. monet paperiasiani kuosissa. Ei tarvitse ainakaan huolehtia huomenna siitä, että täytyisi vastata johonkin "En tiedä".
Äh, ei tämä niin iso juttu ole, ärsyttää vaan koko homma, kun tiedän jo etukäteen hänen tyylinsä. Miksi joillakin ihmisillä on perusluoneenpiirteessä negatiivisuus, ja tapa katsoa toisia alaspäin? Ja tämä kun yhdistetään siihen, ettei pienempiäkään käytöstapoja oikein löydy, ja ulosanti on melko tyly ja töksähtelevä, niin ei siinä ole kiva toisen olla. Noh, aamupäivästä se on jo ohi, ja sitten ei tarvitse taas hetkeen hänen kanssaan istua saman pöydän ääreen, emmekä näe muutenkaan juuri lainkaan.
2 kommenttia:
Mitenkäs palaveri sujui?
Minulla on eräs kaveri, joka on juuri tuollainen mielipiteissään, eikä ketään saisi koskaan olla erimieltä. Se on aika lapsellista, varsinkin kun kyseessä on aikuinen ihminen. On kuitenkin tosi vaikeaa ottaa asiaa esille, koska tuollainen ihminen ei myönnä olevansa väärässä, vaan kääntää syyn tietenkin siihen toiseen henkilöön..
Esim. Kaverini haukkui minut täysin, koska hänellä oli huono päivä. Kun pillahdin itkuun ja kysyin, että miksi hän syyllistää minua omasta elämäntilanteestaan, hän käänsi asian niin, että ehkä minä olen syypää hänen elämänsä ankeuteen?
Moikka RagDoll!
Ensinnäkin kiitos kysymästä. Se meni yllättävästi. Eli hyvin. Wau! Olin oikeesti tosi yllättynyt, oikeastaan kaikki skulas tosi hyvin, eikä palaveristä jäänyt paha tai ahdistunut mieli, vaan sai ihan kevein askelin poistua paikalta. Ja kaikenlisäksi se oli oikeasti hedelmällinen palaveri, joten olen helpottunut ja iloinen, ja odotan jatkoa kiinnostuneena.
Hei, mikä ihmeen kaiffa tämä sun kaverisi oikein on? Buu! Ei noin voi käyttäytyä. Eikä kukaan järkevä ja ihan tavallinen ihminen kai käyttäydykkään? Ihanko oikeasti hän vastasi sulle noin? Mitä ihmettä? Hei, en osaa edes kommentoida mitään... Muuta en osaa sanoa kuin että toivottavasti et kanna asiasta pahaa mieltä, koska tuo kuulosti oikeasti aika mielipuoliselta kommentilta kaveriltasi, ellet sitten systemaattisesti yritä sabotoida hänen elämäänsä, mitä en nyt ihan heti lähtis uskoon susta.
Halaus, RagDoll, Halaus!
Lähetä kommentti