Sisustetaan Seinille!

Hitsi, olen tainnut täällä ennenkin todeta että onneksi asun kodissa, josta ei milloinkaan sisustamisen tarve lopu. Kotimme on siis remontoitu lattiasta kattoon pihoja myöten, mutta sisustaminen on aina jostain nurkasta kesken. Joskus tilanne on varsinainen pain in the arse, mutta kyllähän se enemmän on ehdottomasti plussaa, ja antaa iloa. Toivon sisustuksen ja sen antaman ilon auttavan minua myös tämänkin vuoden kaamosuupumuksen sekä - masennuksen keskellä. Tuo kaamosoireilu on vaiva jonka huomasin olevan vakava reilu kymmenisen vuotta sitten. Kirjoitan siitä postauksen joku päivä. Sisustukseen takaisin.. Imaisin rakkauden sisustamiseen varmasti jo äidinmaidosti. Hän on äärettämän taitava sisustaja, muutenkin taiteija - niin ja myös sen luonteinen, hmm.. Asiaan taksisin, eli meillä on täällä kotona paljon asioita joita pitäisi tehdä, ja nyt teen ihan kylmästi niin, että ladon tähän muutamia kuvia peräjälkeen sen kummemmin niitä järjestelemättä. Nämä ovat siis kuvia joista aion poimia jotain omaan sisustukseeni.

Meillä on kuin onkin peilit hakusessa. Itseasissa seinät huutavat vielä muutenkin tyhjyyttään, ja odotan toki itsekin kovasti että saan kodistamme kodikkaamman näköinen. Voi kun joskus ehtisi. Noh, kyllä sitä ehtii jos laittaa ehtimään. Niinhän sitä ainakin sanotaan.

Tämä kuva antoi antoi ihan uutta intoa jopa niiden jo ostettujen, mutta edelleen seinää vasten nojailevien peilien seinään kiinnitämiseen. Tosi makee idea. Tämä olisi itseasiassa toiminut ihan täydellisesti edellisen kotimme toiletissa. Miksi ihmeessä en keksinyt tätä silloin.

Muutamat kehykset tulee varmasti myös samalla tekniikalla valkoista seinää vasten, tai/ja ostan lisäksi sitä maailman kauneinta tapettia - eipä ole kuvankaan tapetti muuten lainkaan huono vaihtoehto (vaikka väriä hieman vierastankin) - ja laitan sitä kehyksiin ja valkoiseen seinään kiinni. Kuulostaako hyvältä? Mainittakoon vielä että olen ehdottomasti tapettia vastaan (barrikaadeille konsanaan, hih, kuulostin niin vakavalta, EI TAPETTEJA, EI TAPETTEJA!! =D), ja valkoisten maalattujen seinien ystävä. Ei vaiskaan, täytyy sanoa että monessa kodissa näkee kyllä todella upeasti näitä suosittuja yhden seinän tehosteita, joissa huoneesta vain se yksi seinä on tapetoitu jollain näyttävällä tapetilla. Itse en vain tapeteista välitä, pidän maalipinnasta enemmän. Ehkä asiaan vaikuttaa sekin, että osallistuin itse edellisen kotimme tapetointiurakkaan, bläh. Tai siis itseasiassa silloinkaan ei tapetoitu vaan nimenomaan otettiin tapetit pois, tasoitettiin seinä ja maalattiin seinä. Anw, uskon että se jäi viimeiseksi kosketuksekseni tapetin kanssa =) Pikkuaskarointia lukuunottamatta. Oi miten ihana ja helppo onkaan valkoisten seinien huoneessa vaihtaa silloin tällöin värin avuin ilmettä esimerkiksi juuri laittamalla tapettia kehyksiin eikä seinään. Vaikka moni tapetti onkin aivan älyttömän hurmaava ja sitä voisi vaan katsella ja ihastella, olen tässä vuosien saatossa huomannut, että kyllästyn hyvin nopeasti, ja kaipaan ympärilleni paljon selkeitä linjoja, yksivärisyyttä ja puhdasta valkoista, joita lähteä sitten pienin muutoksin piristämään ja värittämään, luomaan sitä kodin tunnelmaa.

Tapettikammostani huolimatta olen ajatellut että upgreidaisin vaatehuoneeni ilmettä vetämällä yhteen seinään jotakin sievää tapettia, mutta toisaalta minulla olisi sinne jo muutakin tärkeää menossa, ja haluan että vaatehuone säilyttää tilan tuntunsa, enkä edes halua änkeä joka seinälle jotain. En myöskään usko että lopputulos on kaunis, jos alla on komea tapetti, mutta se on esimerkiksi naulakoiden ja roikkuvien laukkujen peitossa. Tulee helposti sekametelisoppa. Mietitään.

Tässä muutamia tapetteja jotka kiehtovat vaatehuoneeneen tarkoitukseen.

Viininpunainen ei kyllä ole minua lainkaan, mutta ylin tapetti on aivan törkeän makea.

Alimmassa tapetissa jotenkin pidän naisen kuvista, mutta vininpunaiset pystyviivat... ei, niiden kanssa en enää tulisi toimeen.

(Voi itku, rohkenin ottaa riskin että kuvat mahtuisivat vierekkäin, mutta eiväthän ne mahtuneet, vaan laskeutuivat alekkein. Todella harmi. En jaksa lähteä niitä ainakaan juuri nyt heti perään pienentämään ja tuomaan takaisin)

Anteeksi että tarjoilen samaa kuvaa toisen kerran, mutta on vaan niin kovin upea muotokieli seuraavassa kuvassa.

Itse jäin kuvaa oikein tutkimaan ja ihastelemaan juuri kauniiden muotojen vuoksi.
Tämän peili-idean voisin mahdollisesti toteuttaa juuri vaatehuoneessa, miksei kylpyhuoneessakin.

On kyllä tosiaan kovin hieno peiliratkaisu.



Seuraava kuva aiheutti myös ihastelua, mutta kun tutkailin sitä tarkemmin ja uudemman kerran, tulin siihen tulokseen,
että aiheuttikohan tuo soma kauniin ja raikkaan pinkki meikkipussukka koko ihastuksen?
Saattaa olla. Lavuaari on kyllä hauska. Peilit ovat tällä kertaa jo hieman too much omaan makuun.



Seuraava peili/käsienpesuallas jaksaa ihastuttaa, vaikka siitä tuleekin jotenkin yksinäinen fiilis.
Yksin parisuhteessa... Yhdessä mutta erikseen...
Voi hyvänen aika mitä sohvapsygolointia täältä lähtee jälleen.
Naurattaa..



Voi elämän kevät, että en saa aikaiseksi tilattua ihan ihka oikeita valokuvia,
ja tehtyä perheestämme, ja meille tärkeistä ihmisistä sekä paikoista näitä upeita kuvakollaaseja seinälle.
Miten se onkaan niin vaikeaa..

Minun pitäisi muutenkin viedä kuvia teetettäväksi, sillä rakas mummuni, joka asuu satojen kilometrien päässä, ja joka on kultaakin arvokkaampi ilahtuisi takuuvarmasti kovasti jos lähettäisin hänelle perinteisen kirjeen vaikka parisen kertaa viikossa, ja liittäisin mukaan aina muutaman kuvan, joita mummu sitten saisi tutkia. Tiedän että hän ilahtuisi, olisi sitten kyseessä kuva kotimme kirjahyllystä, takapihasta, minusta ja miehestä, tai vaikka sitten seurauksesta joka tapahtui kun täytin tiskikoneen pesuaineluukun Fairylla. What! I didn't know better.... Astianpesuaine on astianpesuaine. Sitten oli vaahtobileet.

Aaanyways, niihin kuvakollaaseihin. Minulla on toinenkin idea näiden toteuttamiseen, mutta tässä tämä suosittu ja hyvältä näyttävä tyyli. Ja on muuten tosi hyvän näköinen työpöytä ensimmäisessä kuvassa. Olen aina vannonut että sisustuksessani ei tulla ikinä näkemään mitään mustaa, sillä se tuntui olevan yksinkertaisesti hirveintä, mitä olisi mielestäni voinut kodille tehdä, sen lisäksi, noh.. vain rumaa. Vajaa kolmisen vuotta sitten alkoi ääni muuttumaan kellossa... Se taisi alkaa kahden mustan puutuolin ostamisesta antiikkiliikkeestä. Sittemmin mm. keittiön taso on vaihtunut mustaksi ja kodista löytyy mustia/tumman harmaita yksityiskohtia, osa hallitsevempiakin. Jotenkin koean nykyään mustan todella romanttiseksi, jos muu sisustus on jotain muuta kuin modernia.



Seuraavassa kuvassa valokuvakollaasien lisäksi ihastuttavat hieman erikoisemmat liukuvat mustat kaksoisovet ja henkeäsalpaava maisema,
vaikka omaan pihaan haluaisinkin uima-altaan ja merinäköalan, hih.

Mutta katsokaa että on kuulkaa hurmaava ja kodikas nostettu katto.
Myös tuo terassi näyttää kyllä aivan unelmalta.

Hei hetkinen! Kun näin seuraavan tilan, mieleeni tuli välittömästi aulatilamme/pitkä tilava eteinestila/jonkinlainen käytävä... en oikein tiedä miksi tilaa kutsuisi. Tämähän sopii toiselle seinälle täys bueno! Mahtavaa kun joskus lamppu syttyy päässä näin kirkkaasti. Vau, luulen että aion todella toteuttaa tämän.

Seuraavaksi hieman erilainen kuvakollaasi, ei niin makuuni, sillä pidän niin kovasti kuvan kanssa erilaisista kehyksistä, sellaisista jotka tuovat mielestäni ryhtiä huoneeseen. Kuva ansaitsee paikkansa täällä kuitenkin, sillä sohva on niin herkullisen värinen. Voi, olisipa minulla vanha puinen remontoitu kaksikerroksinen omakotitalo jonka lasitetulla isolla terasilla tämä sohva saisi lepäillä raikasta fiilistä luomassa, muutama ruututyyny kaverinaan, voi vitsi että olisi ihana. Kuvan puhelin on yksi kauneimmista pisteistä, mitä olen iin päällä nähnyt.



Kuvakollaasin seinällä ei todellakaan tarvitse olla sellainen, missä jokainen kehys on täsmälleen samanlainen. Ei. Se saa kyllä elää ja olla vapaa, mutta seuraavan kuvan kaltainen stylaus ei miellytä silmää lainkaan. Tämä on liikaa, enkä saa mistään kiinni.



Ei jätetä tota "en oikein tykkää" -kuvaa viimeiseksi, joten katsokaas näitä kahta.
Ihania!

Ensimmäisen kuvan peilikollaasi on täydellinen. Se ei vain hipuuttele täydellisyyttä vaan se ON mielestäni täydellinen.
Upea ryhti. Kaunis huone muutenkin.



Seuraavassa kuvassa meille tarjotaan upeaa seinätaidetta kellojen kera. Ihan mielenkiintoinen juttu.. Luulen että tuokin olisi hieman liian levoton minun silmieni alle, mutta sitä se ei tarkoita etteikö tuo näyttäisi todella hyvältä. Se saattaa vaan olla hieman liian rauhaton ja päällekäyvä makuuni. Liian paljon liikkuvia osia? Kun kuvan kelloja alkaa tutkiskella yksitellen huomaa miten kauniita yksilöitä joukosta löytyy. En silti voi sille mitään, että tulee Ruotsin laivat mieleen, pöh.