Nyt on pakko mennä ja lopettaa blogeissa pyöriminen. Päivä on ohjelmaa ja suorittamista täys, ja mua ei vois vähempää kiinnostaa. Olin heti aamusta herätessäni ihan hyvällä tuulella, mutta sitten kaikki alkoikin niin pienestä mennä hyvin mönkään, ja tuli muutama kyynelkin tirautettua. Eikö itseasiassa vain muutama.. Harmittaa edelleen ja on paha mieli. Höh. Ei todellakaan nappais ruveta hommiin, vaan ottaisin enemmän kuin mielelläni vaikka vaan kirjan käteen, ja käpertyisin ihanan viltin alle sohvalle, mutta no can do!
Revitään energiaa vaikka tästä:
...että ottaa päähän tämä syksy!
Revitään energiaa vaikka tästä:
...että ottaa päähän tämä syksy!
8 kommenttia:
Syksy on tosiaan ankea. Mut kohta tulee joulu ja sit taas kesä. Mä olen tänään suunnitellu jo ens juhannustakin. Onneks en oo sentään kutsujakin tehny. :)
Voi, mitä on tapahtunut? Tiiätkö, nyt kun oon taas terve niin kaikki ihanat opiskelujutut on kyllä odottanut mua kiltisti täällä kotona mutta ei yhtään kiinnosta! Haluaisin mm. tehdä loppuun yhden postauksen blogiini, käydä katsastamassa jimmyt, käydä Ikeassa, ostamassa lahjat viikonlopun synttärisankareille jne.. Kaikkea paljon mielenkiintoisempaa siis mutta ei auta!
Nyt on ryhdyttävä hommiin!
Oi ei :(
No mut täällä oli ainaki taas monta superihanaa postausta jota en oo ehtinyt lukemaan. Sulla on kyllä blogimaailman kauneimmat kuvat <3 Ja epäilemättä ihan loistotyyli!!!
Piristikö yhtään? :)
Klem!!
Mutta ainakin olet löytänyt aivan suloisia kuvia blogiisi tänään :) Noista kaikista sain pientä piristystä tänne koneelleni!
Ja muuten, Choo-villitys on kyllä ollut aika hullunkurista, ja kiitos siitä varmasti sille "Wait! I lost my Choo" -huudahdukselle silloin vuosia sitten televisiossa ;)
COCO: Niinpä, syksy on ankea kuin mikä, eikä sitä yhtään auta se, että muut murheet painavat päälle. Tommonen on just niin ihanaa, että tekee suunnitelmia jo kesälle. Fantastista! Kerro heti koska alat suunnitteleen juhannuskemu-kutsuja =D Voit näyttää sit eri prototyyppejä meille =)
Maria: Itseasiassa on tapahtunut tosi paljon. Ikäviä asioita. Menettämistä. Elämä on aika hujan hajan. Olen yrittänyt pitää nämä asiat poissa blogistani ihan tarkoituksella, sillä haluan että mulla on edes yksi paikka mihin mennä, jossa ei heti kysytä miten voin tiettyjen tapahtumisen takia. Olen halunnut pitää tämän iloisena ja värikkäänä paikkana, jonne voin vaan pärähtää koska vain ja lyödä iloisen kuvan tiskiin. Viime päivinä henkinen huono olo on vaan paisunut niin suureksi, että en sitten oikein ole pystynyt pitämään suutani täälläkään kiinni. Yritän silti jatkossa jättää tämän piilopaikakseni, enkä kirjoitella täällä murheistani. Niin, mulla on edes yksi paikka mihin mennä piiloon.
Johanna: Itseasiassa kyllä piristi =) Niin pienellä voi toista ilahduttaa, ja niin pienestä voi toinen ilahtua. Kiitos! Ihana viesti. Ajattelinkin yksi päivä että mähän taidan tässä matkan varrella sulta oppia norjan alkeet ;) Joten god morgen og klem! (Meniköhän noin kuinka päin prinkkalaa, hih)
Ilona: Hei, mietin juuri yksi päivä miten hieno nimi Ilona on, ja miten kaunista olisi antaa tyttärelle nimeksi Ilona =) Ystäväni tyttären nimi on Helmi, ja sekin on niin kovin kaunis nimi.
Aa, kiitos sulle että kerroit että kuvat oli piristänyt sun näyttöä. Sitäpä minäkin usein toisten blogeista inspiraation rinnalla haen, piristystä.
Teki vielä kerran mieli kiittää teitä näistä viesteistä!
Kiitos, ne lämmitti!
Voi, nyt hävettää että itse valitin joistain koulujutuista kun sulla oli paljon isompia murheita. Hali ja jaksamista!
Maria, ensinnäkin kiitos lämpimistä ajatuksesta, ja toisekseen höps, höps. Meillä jokaisella on omat murheemme, ja silloin kun ne ovat ajankohtaisia ne tuntuvat juuri niin suurilta kuin tuntuvat, eikä minusta kenenkään murheita oikein voi verrata toisiinsa. Tämä on itseasiassa asia jota olen huomannut pohtivani useinkin. Kyllä jokaisella on oikeus sanoa että on paha olla, tai masentaa, tai väsyttää, tai mitä vaan, vaikka syy olisi siihen olisi kuinka pieni. Ymmärrän kyllä ajatuksesi siitä, että nolottaa kun valittaa niitä "omia pieniä juttuja" jonkun edessä jolla on omaa elämää mullistavia ongelmia meneillään, mutta siitä huolimatta olen itse aina ajatellut niin, että vaikka minulla itselläni menisi aivan helvetin huonosti, niin jos samaan aikaan ystävä törmää vastoinkäymisiin, niin toki hän saa tulla avautumaan ja hakemaan lohtua. Kunhan nyt vähän perspektiiviä tässäkin käytetään. Toisella esim. käsi poikki, ja toisella tikku sormessa, ja tikkusorminen valittaa ja itkee viikkokaupalla kätensä rikkoneelle omaa kohtaloaan. Hello! Näitäkin tapauksia on. Heh, innostuin taas kirjoittamaan... Tämäkin aihe, josta haluaisin joskus kirjoittaa ihan kunnolla ajatuksia. Harmittaa, että ei ole ikinä aikaa tai keskittymismahdollisuutta kunnon kirjoituksen tekemiseen, vaan sitten mennään aina vaan tosi kevyellä kuvalinjalla. Ei sillä että niissä kuvissa mitään vikaa olisi -päinvastoin- mutta olisi vaan niin mukava saada tähän blogiin sieluakin mukaan.
Lähetä kommentti