Jos olen oikein ymmärtänyt kuten varmasti olenkin - sivuilla oli vain niin hirveä määrä kaikkea, että oli hieman haastavaa keskittyä ja saada selvää vain yhdestä asiasta kerrallaan - nämä kuvat tulevat saman naisen blogista, joka omistaa (? osaomistaa?) aikaisemmin mainitsemani Etsy.com kaupan. En ole asiasta aivan varma tuosta kaupasta. Sitä kautta kuitenkin pääsin hänen kotisivuilleen, ja luin että hänen kuvia saa vapaasti lainata, kunhan linkittää takaisin. Mielestäni varsin oiva systeemi. Ja koska suosittelisin kyllä muutenkin teille kahteen tai vaikka kolmanteenkin kertaan enemmän kuin mielelläni tuota Etsy.comia, niin sinne siis, mars. Blogi taitaa toimia kaupan yhteydessä. En tiedä, sivuilla on niin hirveästi tavaraa, ihanaa tavaraa.
Tässä jokatapauksessa aika muikea, mielenkiintoisia yksityiskohtia sisällään pitävä persoonallinen koti, joka suorastaan pursuaa erilaisia ideoita, sekä myös silkkaa hyvää oloa. Mikä mahtavampaa kuin koti, joka pelkästään kuvien välityksellä välittää positiivista energiaa ja ihmisen hyvää oloa.
Tässä jokatapauksessa aika muikea, mielenkiintoisia yksityiskohtia sisällään pitävä persoonallinen koti, joka suorastaan pursuaa erilaisia ideoita, sekä myös silkkaa hyvää oloa. Mikä mahtavampaa kuin koti, joka pelkästään kuvien välityksellä välittää positiivista energiaa ja ihmisen hyvää oloa.
Erilaisia tauluja käytetään paljon, samoin värejä. Juuri tauluihin ihastuinkin tosi paljon! Tulette näkemään mm. Manhattan-taulun, joka minun on oikeastaan pakko saada! Osittain kodin tyyli kolahtaa täysin, ja ottaisin jotain vastaavaa viivana omaani (Manhattan-taulu, here here, come to mama), mutta suurimmalta osalta kodin tyyli ei välttämättä ole sitä ominta minua, sillä olen enemmän romuromantiikan rakastaja, mutta tsekkaus tähän kotiin on silti ihan must. Sitäpaitsi, se että joku ei ole minun makuuni juuri se oikea, ei todellakaan tarkoita sitä, etteikö se voisi kaikkea fantastista, kaunista ja upeaa - asia jonka ihmisten yleisesti toivoisin ymmärtävän, pätien tietenkin kaikkeen mitä elämä sisällään pitää.
Tämä koti tarjoaa tutkimisen arvoisia ideoita. Tsekkaa kuvat vaikka pariin kertaan. Kodin sisustus on vielä kesken, huomioikaa se. Samasta syystä jätin osan kuvista tuomatta, mielestäni nämä kuvat antavat jo tarpeeksi. Kodissa asuu onnekas ja taitava Jennifer Ramos.
Aloitetaan ruokailuhuoneesta, jonka luulen olevan avointa tilaa olohuoneen kanssa:
Tämä taulukollaasi antoi minulle miljoona ideaa. Pidän tästä värinkäytöstä, teksteistä ja kuvista todella paljon. On äärittömän vaikea eritellä mitään suosikkia, mutta voin sanoa, että ainakin neljän pehosen taulu, turkoosi risti, sininen englannin lippu, turkoosi kattokruunu (?), sen vieressö oleva tumma hiuksinen nainen, sekä LIVE WHAT YOU LOVE -teksinen taulut pääsisivät suoraan omaan kollassiin.
Aloitetaan ruokailuhuoneesta, jonka luulen olevan avointa tilaa olohuoneen kanssa:
Tämä taulukollaasi antoi minulle miljoona ideaa. Pidän tästä värinkäytöstä, teksteistä ja kuvista todella paljon. On äärittömän vaikea eritellä mitään suosikkia, mutta voin sanoa, että ainakin neljän pehosen taulu, turkoosi risti, sininen englannin lippu, turkoosi kattokruunu (?), sen vieressö oleva tumma hiuksinen nainen, sekä LIVE WHAT YOU LOVE -teksinen taulut pääsisivät suoraan omaan kollassiin.
Miten pirteää!
Mutta sepä se taitaa ollakin koko kodin punainen lanka.
Ihastuin ruokailutilan tuoleihin ja pöytään ikihyviksi. Upea muotokieli. Rinnakkaistodellisuudessa olen jo maalisuti kädessä pensselöimässä patinoituneen näköistä pintaa valkoisen ruokailuryhmämme tuolien istuinpintaan.
Ihastuin ruokailutilan tuoleihin ja pöytään ikihyviksi. Upea muotokieli. Rinnakkaistodellisuudessa olen jo maalisuti kädessä pensselöimässä patinoituneen näköistä pintaa valkoisen ruokailuryhmämme tuolien istuinpintaan.
Kuvien kuolleen eläimen pää on minusta aivan hirvittävä, mutta yritän olla näkemättä sitä,
ja huomioin vain kauniin ja valoisan tilan tunnun.
Seuraavissa kuvissa lohuone:
(Tässä kohtaa haluankin sanoa ja kovasti korostaa, että ainut josta en missään nimessä mitenkään pitänyt, enkä myöskään hyväksy, on tuo jonkin kuolleen eläimen pääkallo, tai sitä kuvaava taideteos. En missään nimessä halua nähdä kuolleita eläimiä kodissani, en kenenkään toisenkaan kodissa, enkä missään muuallakaan, enkä ymmärrä lainkaan miten ihmeessä kuollut eläin tai sen osa liittyy sisustukseen.)
Seuraavissa kuvissa lohuone:
(Tässä kohtaa haluankin sanoa ja kovasti korostaa, että ainut josta en missään nimessä mitenkään pitänyt, enkä myöskään hyväksy, on tuo jonkin kuolleen eläimen pääkallo, tai sitä kuvaava taideteos. En missään nimessä halua nähdä kuolleita eläimiä kodissani, en kenenkään toisenkaan kodissa, enkä missään muuallakaan, enkä ymmärrä lainkaan miten ihmeessä kuollut eläin tai sen osa liittyy sisustukseen.)
Mustavalkoinen tuoli sekä juuri oikean sävyinen sininen rahi ovat kauniit jalkoja lukuunottamatta. Muuten aivan ihastuttavat. Ottaisin heti itselleni. Onneksi minulla on varastossa jotain pientä mustavalkoista, joka kovasti muistuttaa nojatuolin kuosia. Taidan ottaa käyttöön heti huomenna. (<- Not gonna happen, sillä ensin ne pitää löytää. Jo siihen menee yksi päivä.)
Tämä on DIY-kirjahylly olohuoneessa, ja minua kiinnostaakin mihin tila jatkuu. Taustalla olevassa huoneessa näkyy olevan suloinen vaaleansininen sohva, harmi ettei siitä huoneesta (vai onko se sama huone kuin yllä, mutta stylausta varten eri sohvalla? En usko, eikä ainakaan kuvatekstin mukaan pitäisi olla) ollut kuvia, mutta kovin viehkeästi tämä asunto kyllä johdattelee kulkijaa eteenpäin:
DIY-Romantiikkaa portaikossa...
niin DIY-kamaa itsensä Shakespearen avustuksella:
Keittiön kuvat eivät sävähdyttäneet mitenkään, aivan kuin ne olisivat olleet eri asunnosta, kuvakulmatkin olivat mielestäni kehnoja, joten en turhaan niitä postaa tänne. Tämä (kuten muutkin) viestini latautuu jo muutenkin suuren kuvamäärän takia varmasti verkkaisesti hitailla yhteyksillä liikkuvilla. Keittiö asunnossa on hyvin pelkistetty valkoista ja ruskeaa, ei yksityiskohtia, ei mitään. Itseasiassa julkaisenkin siitä yhden kuvan. Tämä ei varsinaisesti ole keittiöstä vaan tilasta josta siirrytään keittiöön. (Taustalla näette keittiön ruskean kaapiston, that's it. ) Rohkeaa värinkäyttöä tuossa seinässä, tilkkumaailma ihastuttaa:
Oi meinasin unohtaa toisen kuvan keittiön ulosmenonurkasta, joka minun kyllä pitää näyttää, se on niin mahtava, ja täysin erilainen kuin tylsä keittiö muuten. Mutta höh, miksi vain toisen lemmikin nimen viereen on piirretty sydän. Itse olen juuri niin höhlö (höhlö= uusi sana jonka lanseerasin käyttööni lukuisten typojeni innostamana... sana oli yksi typoistani ja kuvaa huithapeliuttani oikein mainiosti.) Katsokaa miten hauska lemmikin ruokailupaikka:
Ylläolevasta lemmikin ruokailupaikasta sanon vielä sen verran, että toisen sydämen piirtämisen lisäksi minulla olisi siihen toinenkin muutos. En käyttäisi liitutaulua muistitauluna (meillä on jo erillinen sellainen) vaan kirjoittaisin siihen lemmikkien menun.
Keittiön kuvat eivät sävähdyttäneet mitenkään, aivan kuin ne olisivat olleet eri asunnosta, kuvakulmatkin olivat mielestäni kehnoja, joten en turhaan niitä postaa tänne. Tämä (kuten muutkin) viestini latautuu jo muutenkin suuren kuvamäärän takia varmasti verkkaisesti hitailla yhteyksillä liikkuvilla. Keittiö asunnossa on hyvin pelkistetty valkoista ja ruskeaa, ei yksityiskohtia, ei mitään. Itseasiassa julkaisenkin siitä yhden kuvan. Tämä ei varsinaisesti ole keittiöstä vaan tilasta josta siirrytään keittiöön. (Taustalla näette keittiön ruskean kaapiston, that's it. ) Rohkeaa värinkäyttöä tuossa seinässä, tilkkumaailma ihastuttaa:
Oi meinasin unohtaa toisen kuvan keittiön ulosmenonurkasta, joka minun kyllä pitää näyttää, se on niin mahtava, ja täysin erilainen kuin tylsä keittiö muuten. Mutta höh, miksi vain toisen lemmikin nimen viereen on piirretty sydän. Itse olen juuri niin höhlö (höhlö= uusi sana jonka lanseerasin käyttööni lukuisten typojeni innostamana... sana oli yksi typoistani ja kuvaa huithapeliuttani oikein mainiosti.) Katsokaa miten hauska lemmikin ruokailupaikka:
Ylläolevasta lemmikin ruokailupaikasta sanon vielä sen verran, että toisen sydämen piirtämisen lisäksi minulla olisi siihen toinenkin muutos. En käyttäisi liitutaulua muistitauluna (meillä on jo erillinen sellainen) vaan kirjoittaisin siihen lemmikkien menun.
Siirrytään ihastuttavaan pastellimaailmaan aamiaisnurkkauksessa.
Viereisessä kuvassa yksityiskohta lehtihyllystä.
Ja yey! Minulla oli nimittäin täsmälleen samanlainen idea toteutettuna entisessä kodissamme..
Noh, paitsi että hyllyt olivat valkoiset ja lehtien sijaan siinä oli vanhoja antikvariaatista juuri sitä tarkoitusta varten ostettuja kirjoja. Se oli ehdottomasti yksi suosikkiosistani sitä asuntoa. Hitsi kun en viitsi vilauttaa kuvia. Se oli ihan törkeen hieno. Höh.
Seuraava kuva on minusta jälleen tosi mielenkiintoinen. Olen ihan innoissani! Kuvasta huomaa, ettei asunto ole perinteinen laatikon mallinen huone toisen perään. Taulut on käyty läpi jo, ja juu, ne aseteltu todella hyvin. Mutta tämä pieni vino käytävänpätkä tuo makeeta pikkujujua lisää, ,ja johdettelee mielestäni niin mielenkiintoisesti kulkemaan asunnossa eteenpäin. Jos olisin asunnossa sisällä en edes malttaisi odottaa minkälaiseen tilaan seuraavaksi päädyn. Tuosta Manhattan-taulusta otan suuremman kuvan näytille, sillä se on mielestäni tosi cool. Se on myös asunnon pohjaratkaisun ja seinien kannalta sijoitettu minusta fiksuun paikkaan.
Kodin hengettären makuuhuone.
Seinät eivät muuten ole mustat, vaan Ralph Laurenin sävyä "Turet Stair":
Työhuone seuraavaksi.
Vaikka tämän sisustus on vielä kesken, näkee tästäkin huoneesta jo nyt,
miten se räiskii positiivista energiaa ympärilleen ilman, että mikään silti hyppii silmille.
Fantastista!
Obama/Hope - taulu on pysähdyttävä. Siinä, miten osa Yhdysvaltain kansalaisista suhtautuvat Obamaan kuin kauan kadoksissa olleeseen enkeliin, on jotain todella haurasta ja koskettavaa. Jollain tavoin se kai antaa tänne meille kauas pohjolaankin jotain toivon murusia siitä, että kaikki Obaman ympärillä pyörivä hypetys ja usko muutoksien aikaan ei ole vain illuusiota, vaan toivo tietynlaisen paremman uuden aikakauden alkamisesta olisi jopa melkein realistinen.
Näissä seuraavissa työhuoneen kuvissa vaihtaisin näin äkkiseltään pari asiaa. Valosarjan poistaisin seinältä ja sijoittaisin sen vanhanaikaiseen kannettomaan lasiseen purkkiin/maljaan. Sopisi hyvin tässäkin huoneessa jatkuvaan tilkkuteemaan. Mutta mikä sitäkin tärkeämpi muutos, tuon raikkaan pirteän sohvan (kenellä on noin pirteä sohva työhuoneessaan, käsi ylös hep!) yllä kodikkaan ja kauniin ruskealla seinällä on taas jonkin eläimen sarvet. Nämä jatkuvat viittaukset kuolleisiin eläimiin alkavat kohta ottamaan minua niin kovaa päähän että en kohta teekään koko postausta. Harmi ja outoa, että osa ihmisistä näkee osan kuolleesta eläimestä sisustuksessa toimivana elementtinä.
Vierashuone (sisustus kesken):
Yksityskohtia vierashuoneesta.
Minusta kehystetty kuva pariskunnasta on tosi onnistunut! Rakkaus, Onnellisuus, Vapaus!
Emännällä on myös kaksi koiraa, näiden turkoosien lisäksi siis.
Seuraavan kuvan kohdalla en tiedä mikä huone on kyseessä. Huone ei erityisemmin kolahda (taas noita sarvia, onneksi puisia tällä kertaa), mutta nuo pyöreät rustiikkisen oloiset kirjainlaatat pistävät todella kivasti silmään, ja osaisin kuvitela ne hyvin kotiimme. Ehkä en sanomalla LOVE, sillä se on niin ikävästi kulunut, kuten moni muukin kaunis sana, sen jälkeen kun puukirjaimet saivat hillittömän suosion sisustuksessa. Pidän myös kartoista sisustuksessa, ja niitähän tässä on myös käytetty. Huone näyttää kyllä keskeneräiseltä.
Vaikka tämän sisustus on vielä kesken, näkee tästäkin huoneesta jo nyt,
miten se räiskii positiivista energiaa ympärilleen ilman, että mikään silti hyppii silmille.
Fantastista!
Obama/Hope - taulu on pysähdyttävä. Siinä, miten osa Yhdysvaltain kansalaisista suhtautuvat Obamaan kuin kauan kadoksissa olleeseen enkeliin, on jotain todella haurasta ja koskettavaa. Jollain tavoin se kai antaa tänne meille kauas pohjolaankin jotain toivon murusia siitä, että kaikki Obaman ympärillä pyörivä hypetys ja usko muutoksien aikaan ei ole vain illuusiota, vaan toivo tietynlaisen paremman uuden aikakauden alkamisesta olisi jopa melkein realistinen.
Näissä seuraavissa työhuoneen kuvissa vaihtaisin näin äkkiseltään pari asiaa. Valosarjan poistaisin seinältä ja sijoittaisin sen vanhanaikaiseen kannettomaan lasiseen purkkiin/maljaan. Sopisi hyvin tässäkin huoneessa jatkuvaan tilkkuteemaan. Mutta mikä sitäkin tärkeämpi muutos, tuon raikkaan pirteän sohvan (kenellä on noin pirteä sohva työhuoneessaan, käsi ylös hep!) yllä kodikkaan ja kauniin ruskealla seinällä on taas jonkin eläimen sarvet. Nämä jatkuvat viittaukset kuolleisiin eläimiin alkavat kohta ottamaan minua niin kovaa päähän että en kohta teekään koko postausta. Harmi ja outoa, että osa ihmisistä näkee osan kuolleesta eläimestä sisustuksessa toimivana elementtinä.
Vierashuone (sisustus kesken):
Yksityskohtia vierashuoneesta.
Minusta kehystetty kuva pariskunnasta on tosi onnistunut! Rakkaus, Onnellisuus, Vapaus!
Emännällä on myös kaksi koiraa, näiden turkoosien lisäksi siis.
Seuraavan kuvan kohdalla en tiedä mikä huone on kyseessä. Huone ei erityisemmin kolahda (taas noita sarvia, onneksi puisia tällä kertaa), mutta nuo pyöreät rustiikkisen oloiset kirjainlaatat pistävät todella kivasti silmään, ja osaisin kuvitela ne hyvin kotiimme. Ehkä en sanomalla LOVE, sillä se on niin ikävästi kulunut, kuten moni muukin kaunis sana, sen jälkeen kun puukirjaimet saivat hillittömän suosion sisustuksessa. Pidän myös kartoista sisustuksessa, ja niitähän tässä on myös käytetty. Huone näyttää kyllä keskeneräiseltä.
Minullakin muuten on yksi merikartta sisustuksessa. Jos saan joskus aikaiseksi kuvaan sen ja näytän teille. Se on itseasiassa erään (en muista minkä) Ruotsinlaivan kartta kuluneessa tarjottimessa. Se on ihan hauska ja hyvännäköinen koska on niin kulunut. Aluksi minua häiritsi siinä näkyvä laivan nimi. Mutta se ei vaatinut kuin oikeanlaista esineen paikoilleen sijoittamista, ja avot, enhän enää edes muista mikä laiva se on.
Takaisin tämän postin kuviin: Viereisessä kuvassa alakerran pieni wc. Tilkkutäkkimäisuus jatkuu pienenkin tilan seinällä, se on ihan ok, samoin kynttilät. Sijoitukseltaan kynttilät sinällään eivät ole tiellä, sillä pytty vedetään sivusta, mutta pitää varoa ettei letti kärtsähdä. Kodikas yksityiskohta silti ihan sammutettuinakin.
Viimeisenä takapihan raikas patio, joka mielestäni jotenkin kokoaa koko kodin keittiötä lukuun ottamatta.
Viimeisenä takapihan raikas patio, joka mielestäni jotenkin kokoaa koko kodin keittiötä lukuun ottamatta.
Raikas, värikäs, rohkea, hauska, pirteä.
Tässä kodissa ei varmasti usein mennä pahalla päällä nukkumaan, tai nousta pedistä ylös väärällä jalalla.
Sellaista illuusiota minä ainakin pidän yllä, sillä se on totuudenmukaisesti yksi omista motivaatioistani sisustamiseen.
Patiosta vielä, voitte varmasti vain kuvitella minkälaisessa kunnossa se on alkujaan saattanut olla aaltopelteineen jne.
Olisi kiva nähdä ennen-kuva.
Olisihan patio arvokkaamman näköinen puuaitauksella, mutta tyyliltään näin se sopii asunnon huolettomaan fiilikseen.
*
*
Innolla odotan milloin bongaan seuraavan upean kodin, jonka kuvia saa lainata,
ja saan esitellä taas kauniin kodin blogissani.
Tämän postin kuvat siis täältä.
Etuoveenko tästä pitäisi suunnata, ja laittaa miljoona minimihinnaksi.
Oletteko muuten ikinä kokeilleet? Se on todella hauskaa ja koukuttavaa huviketta.
Suosittelen sadepäivän kuluksi.
Talot/asunnot ovat aivan ällistyttävän upeita ulkopuolelta, mutta sisustus on toisinaan hieman... mielenkiintoinen.
Ps. Minulla tuli tunne kuin olisin tehnyt juuri Donna Karanin jakkupuku päällä tyrmäävän näköisenä mestarillisen ja huikean esittelyn myytävästä asunnosta kiinteistöalalla, ja odotan vain että pariskunta kipaisee pankissa. Vau, pitäisköhän vaihtaa alaa?
=D
6 kommenttia:
Kaunis ja mielenkiintoinen koti.. värimaailma on neutraali ja piristämässä on sitten kaikkea ihanaa ja värikästä. Tuollaista oman kodin sisustamisen pitäisikin olla että uskaltaa yhdistää asioita joista itse pitää (oli ne sitten vaikka ne sarvet tai pääkallot)!
Oi, mistähän tuollaisia ihania erikoisia huonekaluja löytää..Itse sisustaisin mielelläni vaikka kirpparilöydöillä ja tuunaisin niitä tarvittaessa. Persoonallista ja vähänkö sitä rakastuis niihin huonekaluihin ikihyviksi! =)
Ja noista linkityksistä, tosiaan sitä pitäisi tehdä enemmän. Itse otin yhteyttä erään blogin pitäjään koska halusin näyttää hänen kuviaan ja hän toivoikin että laittaisin perään linkin häneen blogiinsa. Varsinkin jos on omista kuvista kyse. Niinhän toivoisin itsekin ihmisten tekevän jos julkaisisivat kuviani.
Ja vielä yksi asia, ihailen paneutumistasi näihin postauksiin! Täällä vierähtää aina useampi tovi! Itse olen huono kirjoittamaan niin annan kuvien yleensä puhua puolestaan.
Maria: Moikka! Ensinnäkin mun täytyy sanoa, että itsestäni tuntuu että olisi toisinaan aikas paljon parempi, jos en pölisisi niin paljon kuvien välissä vaan antaisin vaan kuvien kertoa tarinaansa. Suuri kiitos kuitenkin siitä että olit asiaan kiinnittänyt huomiota. Kirjoittaminen, kuten puhuminenkin tulee minulta jotenkin niin luonnostaan, se on tavallaan ollut työtänikin. (Jaiks, apua, taas kauhea paljastus itsestäni =D)
Voi vitsi, mua oikein sydämestä kirpas kun kirjoitit noista huonekaluista, joita bongailis kirpparilta, tuunailis tarvittaessa ja totta tosiaan rakastuisi niihin sitten ikihyviksi. Kirpaisi siksi, että kerran tein ihan käsittämättömän mokan. Olin kirpparilla ja näin siellä myynnissä kaksi aivan täydellistä vanhaa puista ruokapöytä + 4 tuolia sarjaa. Ne olivat nii-in ihanat, toinen sarja oli sellainen ihanan vanhan vaaleahkon kuluneen sininen, juuri niin täydellisen värinen, ettei sellaista väriä enää edes löydy muuta kuin vanhoista saaristokaupunkien huonekaluista, toiset pöytä ja tuolit olivat valkoinen. Ne olivat niin ihanat, ne olivat oikeastaan täydelliset. Toinen setti maksoi 10€, toinen 15€. Ja tiedätkö mitä minä tein? Jätin ostamatta ne! Ihan käsittämätöntä. Olen ollut jossain hetkellisessä mielenhäiriössä, sillä antaisin suurinpiirtein mitä vain sellaisesta sinisestä ruokailuryhmästä. Meillä on kyllä oikein kiva ruokailuryhmä ruokailutilassame, mutta hitto vie, minähän olisin voinut sijoittaa ne vaikka minne muualle. En kestä edes ajatella miten sympaattiselta se valkoinenkin ruokailuryhmä olisi näyttänyt esimerkiksi takapihan puutarhassa. Ja jo pelkästään ne puiset yksittäiset tuolit sisällä jotenkin kivasti sijoitettuna... Voi itku! En ikinä anna itselleni anteeksi mokaani.
(Kirjoitin sinulle niin pitkän vastauksen, että minun pitää pätkiä se, joten jatkoa seuraa...)
Maria, tässä toinen osa vastauksestani:
Kuvien lainaamisesta. Joo, tämän postauksen kuvat löytyi tosiaan kivasta paikasta, koska siellä blogin pitäjä kertoi että kuvia saa ilomielin lainata, kunhan vaan laittaa linkin takaisin hänen blogiinsa. Mielestäni se on tosi reilu ja toimiva, kaikkia palveleva käytäntö. Monet sisustusblogit ovat pullollaan aivan upeita kuvia, ja nykyään on jo vaikea arvioida mikä kuva on jonkun käyttäjän itse ottama ja näin hänen omansa koska kuvat ovat niin hyvälaatuisia ja taidolla kuvattuja. Siksi pelkäänkin että minulla käy joskus vahinko, ja otan matkaani jonkun bloggaajan oman kuvan, ja näytän sitä sitten blogissani jossain yhteydessä. En tietenkään omanani, mutta muuten vaan inspis-postauksessa. Onneksi aika usein blogien sivupalkissa on kerrottu että kaikki kuvat ovat blogin pitäjän, ja niitä ei saa lainata. Se on kyllä myös hirveä harmi, sillä sisustusblogit, etenkin monet ruotsalaisrouvien pitämät, joihin olen aivan koukussa, ovat pullollaan mitä ihastuttavampia idaoita, mutta koska blogin pitäjä toivoo ettei kuvia viedä mennessään, niin tietenkään en silloin tee sitä. Minulla on joskus vuosia sitten ollut eräänlaiset oman nettisivut, joissa kirjoittelin omalla pärställä ja omilla kuvilla. Siellä oli myös toivomus ettei omia kuviani kopioida. Kerran ihan sattumalta törmäsin omaan kuvaani (se oli sisustuskuva) ja omaan tekstinpätkääni. Postaus oli koskenut niinkin yksinkertaista asiaa kuin uutta ideaani siitä miten lajitella postit, ja joku oli sitten kopsannut kaiken tekstineen päivineen ja ottanut kuvat kaupan päälle mukaan, ja esitti nämä omassa blogissaan ihan pokkana ideanaan. Sen jälkeen huomasin että idean lähti kiertoon, ja sitä samaa postausta näkyi vielä muuallakin. Se oli ainut kerta kun tekstejäni vietiin, mutta kuviani bongailin silloin tällöin jostain. Kyllä se pahalta tuntui, etenkin koska kuvienkin eteen saattaa tehdä tosi paljon työtä, ja sitten joku vie ne ja esittelee ominaan, röyhkeää. Silti jokaisen pitää muistaa, että se mitä nettiin laittaa, se kaikkien käytettävissä on. Ja se myös kaikkien näkyvillä on. Blogia pitäessä sitä ajan mittaan tuudittautuu ajatukseen, että blogia lukevat suurinpiirtein se tuttu seurakunta joka jättää kommentteja tai on ilmoittaunut lukijaksi, mutta siellä saattaa olla miten monta tuttua joka tirkistelee salaa sisään. Kun/jos se jossain vaiheessa myöhemmin paljastuu saattaa siitä tulla hieman kiusaantunut olo kummallekin osapuolelle. Minusta olisi tosi kohteliasta, että jos tunnistaa jonkun blogin pitäjän niin ilmoittaa siitä hänelle, sehän on myös blogin pitäjän toivomus usein.
Kuvista vielä. Minä painan tallenna-nappia aina kun näen jotain kaunista ja mielenkiintoista netissä (en toisten bloggaajien omia kuvia siis kuitenkaan). Sen takia kuvat ovat koneellani, enkä mitenkään voi muistaa mistä kuvat ovat peräisin, sillä niitä on valtava määrä. Se on tosi harmillista, sillä sitten kun haluaisin vaikka lähteä hankkimaan itselleni jotain mitä kuvassa on, ei minulla enää ole hajuakaan mistä kuva on peräisin. Pitäisi muistaa laittaa osoitteita paremmin talteen. Olen huomannut että monet bloggaajat ilmoittavat jokaisessa postauksessaan mistä kuva, joka ei ole heidän itsensä ottama, on alunperin blogiin lainattu. Esim. "Kuva Ikea", "Kuva Pentik". Se on tietenkin kohteliasta ja etenkin hyödyllistä muita bloggajia kohtaan, mutta ihan yleisten kaikkien tuntemien mestojen kohdalla en edes jaksaisi tehdä näin, vaikka muistaisinkin mistä kuva on. Minulla on blogissa vain muutama oma kuva, toivottavasti jatkossa saan blogiin enemmän syvyyttä lisäilemällä hieman näitä omia kuvia, ja täytyy sanoa, että olisin kyllä pahoillani jos joku veisi kuvan mukanaa, ja esittelisi sitä ilman että linkkaisi blogiini.
Itseasiassa nyt kun mietin asiaa, en ehkä ihan täysin ymmärrä miksi se on niin tärkeää että omia kuvia ei saa lainata, sillä jos sen saisi tehdä niin että vastapalveluksi linkkaisi blogiin mistä kuvat ovat peräisin, niin tämä kuvien omistajan blogin lukijakuntahan vaan lisääntyisi. Kunpa tämmöinen käytäntö lisääntyisi! Se olisi ihanaa!
Ja Maria, tässä viimeinen osa vastauksestani, herranjestas että kirjoitin pitkään...
Pitää muuten muistaa vielä yksi asia... On paljon erilaisia sisustuskeskustelupalstoja, mihin ihmiset tuovat itsensä ja toistensa iloksi sisustuskuvia netin syövereistä. Siellä kun näet jonkin ihanan kuvan joukossa suuressa, ja kopioit sen omalle koneelle ja myöhemmin mahdollisesti postaat siitä inspis-postauksen blogiisi, niin silloinhan ei voi mitenkään tietää, jos kuvan foorumille tuonut henkilö olikin tuonut kuvan blogista, josta niitä ei olisi saanut ottaa. Tätä pelkään aina että itselle sattuu. Tulisi paha mieli, jos käyttäisin näin vahingossa ja tietämättäni jonkun sellaisen bloggaajan kuvaa, joka ei halua kuviaan lainattavan.
Huh, miten pitkä kirjoitus =) Oli vaan paljon asiaa aiheesta, kun juuri eilen satuin tätä miettimään kun hokasin tämän mielestäni ihan superhyvän ja toimivan systeemin jossa bloggajaan kuvia saa käyttää, kunhan linkkaa mistä kuvat ovat peräisin.
Oi, tosi hyvä bongaus nuo pöytäryhmät ja noin edullisesti! Muakin harmittais.. mut eipä sille enää mitään voi. Ens kerralla ostat sit heti! :)
Ja noista kuvista edelleen, mä teen samoin, tallennan upean kuvan samantien ja enhän sitten enää muista mistä se on kun sen blogissa näytän.
Kiva paljastus, nyt heräs uteliaisuus että millasta työtä oikein teetkään..?
Maria, iih älä väännä puukkoa haavassa menetettyjen ruokailuryhmien suhteen ;) Hitsi, tiedätkö, edelleen joka kerta kun käyn jossain kirpparilla (ja se on usein) katselen huonekaluosaston kaihoisasti läpi, ja ihan tosissani odotan että samat ruokailuryhmät olisivat uudestaan jollain ihmeen kaupalla ilmestyneet myyntiin. Mutta kyllä, ens kerralla heti ostan. Minulle on tapahtunut muistakin ihan tajuttomia kirpparimokia. Ne voisivat ansaita oman postauksensa.
Apua, saanko pitää työkuvioni salaisuutena? Tai oikeastaan aionkin pitää, sain tai en, hih. Tämä on taas tätä jauhamaani anonyymina pysyttelyä. Kiitos silti mielenkiinnostasi ja kysymyksestäni =) En vain halua kertoa itsestäni... oikeastaan mitään. En missään nimessä tarkoita olla tyly, en todellakaan! Toivottavasti ymmärrät!
Ja apua, nyt tuli paniikki, ja pitää häthätää syöksyä lukea aikaisempi postaukseni läpi, mitä minä olen oikein mennyt paljastelemaan =O
Lähetä kommentti