Kaipaan kesää ja sen antamaa energiaa hullun lailla. Kaipaan sitä niin että melkein itken.
Syksy melkein pelottaa, ahdistaa ainakin kovasti.
Pitäisi varmaan muuttaa pysyvästä auringon alle.
Mut ei auta, kohta on jo joulu.
Pitäisi varmaan muuttaa pysyvästä auringon alle.
Mut ei auta, kohta on jo joulu.
Blääh.
5 kommenttia:
Voih..älä anna talven masentaa sinua. kuten jo mainitsitkin Joulu tulee.. ja päivä päivältä ollaan lähempänä kevättä ja kesää.
Olisi aika ihana jos pääsisi kun haluaisi auringon alle lämpimään.
Off Topic: Kirjoitat jos kirjoitat sitten kun siltä tuntuu. Voimahali!
MissB: Kiitos halauksesta, ja sama lähtee sinulle. Tiedätkö, kärsin todella, todella pahasta kaamosuupumuksesta ja -masennuksesta. Olen kärsinyt siitä jo yli kymmenen vuotta, eikä ratkaisua näy. Tämä ei ole mitään "vähän väsyttää"- settiä, vaan olen aivan sekaisin pimeän ajan. Tuntuu että puolet elämästä valuu hukkaan, sillä Suomessa asuessa on puolet ajasta piemää ja kosteaa. Ainakin puolet. Unirytmit ovat uupumuksesta huolimatta aivan sekaisin, ja valvottua tulee käsittämättömän paljon. Tuntuu kuin verisuonissa kulkisi lyijyä. Mikään ei kiinnosta. Olo on lohduton. Joka vuosi sama juttu, ja sitten sitä alkaa jo loppukesästä pelkäämään. Hirveää. Ystäväpiirissäni on muutamia samastaja vaivasta kärsiviä ihmisiä. Toiset kärsivät enemmän, toiset vähemmän. Vain yksi on onnistunut selättämään sairauden! Vau, onnea hänelle =) !
Ahdistaa nytkin aivan hirveästi. Kiitos sun viestistä, tuli jotenkin hirveän lohdullinen olo. Voisinpa halta sinua.
Mun ystävällä on ainakin ollut kaamosmasennus monena vuotena ja hänkin alkoi jo kesällä pelkäämään että milloin se syksy oikein taas tulee. Hän tosin oli sairastunut masennukseen ekan kerran juuri syksyllä joten ehkä pelko jäi siitä ja aiheutti aina syksyisin masennusta. Kyllähän valon väheneminen vaikuttaa useimpiin jotenkin ja energisyys vähenee. Mä inhoan enemmän noita säitä kun ulkona ei voi olla ja sitä kun on niin pimeää.. Ja tosiaan väsyttää enemmän kuin kesäisin tai keväällä. Muuten voin kyllä olla masentunut mihin aikaan vuodesta tahansa, mulla se riippuu enemmän muista tekijöistä..
Blogitin eilen samasta aiheesta. On tuo pimeys vaan niin lamauttavaa, mutta jotain piristettä arkeen löytyy aina!!!
Blogissasi on aina upeita kuvia!!!
Maria: Minäkin voin toki olla masentunut ihan mihin vuodeen aikaan tahansa. Kaamosmasennus on vain "vakiosairauteni". Se vaikuttaa minulla myös todella voimakkaasti aineenvaihduntaan, mikä on inhottavaa sekin. Minusta on hyvä, että kaamossairaus aletaan pikkuhiljaa hyväksyä oikeana sairautena, eikä ns. luulotautina. Pitäisi mennä lääkäriin keskustelemaan tämän vuoden hoitosuunnitelmasta. Yhtenä vuotena minulta kiellettiin kirkasvalolampun käyttö, mikä sinänsä oli varsin outoa, sillä juuri sillähän suuri osa vaivaansa hoitaa. Omalla kohdallani kyseessä oli muut silloiset muut tekijät, jotka eivät sopineet yhteen, mutta en muista ulkoa mitkä. Täytyy ottaa sekin puheeksi sitten lääkärin kanssa. Lääkärin, jonne olisi tullut varata aika jo aikaa sitten...
dibsukka: Kiitos kun informoit että olit kirjoittanut aihesta. Tulenkin ehdottomasti lukemaan kirjoituksesi. On hyvä jaksaa kokemuksia, ja toivoa että joskus joku löytäisi toisen kokemuksista jotain itseäkin auttavaa. Paljon jaksamisesta sinulle pimeän aikaan! Ja tosi mukava kuulla että pidät kuvistani, kiitos paljon. Siinäpä oli ainakin yksi piristys arkeeni =)
Apua, nyt tuntuu, että olen puhunut aiheesta jo niin paljon, että alan kohta vaikuttamaan henkilöltä, joka harrastaa sairauttaan. Tiedättekö ihmistyypin? En oikein pidä sellaisesta mentaliteetista, enkä todellakaan halua antaa itsestäni sen kaltaista kuvaa.
Kiitos paljon kommenteistanne!
Lähetä kommentti