Something So Special!

Vihdoin tästä saa hehkuttaa! Olen niin innoissani että tuskin pysyn nahoissani. Pitkästä aikaa sellaista suomalaista tv-tuotantoa, josta todella innostua! Jotain, mitä katsoessaan voi olla ylpeä ollessaan suomalainen, ja suomalaisista. Vihdoinkin laatua, tyyliä, karismaa niin isoin käsin jaettuna. Vihdoinkin jotain mielenkiintoista seurattavaa.

Katsokaa mitä meille tarjoillaan ensi vuoden helmikuussa:



Kyseessä on siis tietenkin Kuorosota 2010!

En tiedä mistä aloittaisin...
Vaikka tosta teaserista! Se on helvetin hyvä! Se on tyylikäs, se on loistava, se on lyhytelokuva, se on mahtava. Se toimii! Bon Jovin ikisuositusta rallista It's my life on napsittu juuri oikeat kohdat lyrikoineen kuvaamaan formaatin teemaa.

Ja sitten Alangon retku =)
Olen niin iloinen, että Ilkka lähti mukaan tähän projektiin. (On muuten ihan isobroidinsa näköinen ison korvakorunsa kanssa tuossa promossa.) Ilkka on vertaansa vailla oleva muusikko ja esiintyjä. Mies ei jätä ketään kylmäksi lavalla, ja vetää joka kerta niin täysillä, että mieletön, välillä järjetön energia tarttuu positiivisesti jopa suomalaiseen juopuneeseen yleisöön. Tästä miehestä karisma pursuaa yli. Ilkka on myös aito loppuun asti. Hän on kunnioitettavan uran tehnyt muusikko, ja tulen todella mielenkiinnolla seuramaan ohjelmaa eniten hänen takiaan.

Ja katsokaa ja kuunnelkaa Sania!
Woah! Loistavaa Sani!
Mielenkiintoinen kuoronjohtaja on myös suloinen Kristiina Brask.

Alla jo mainittujen lisäksi myös kaikki muut kuorojaan luotsaavat artistit,
eli Ilkka Alanko, Marco Hietala, Kristiina Brask, Virve "Vicky" Rosti, Sebastian Rejman ja Sani.

Kuorosodan kotisivuille tutustumaan lisämatskuun täältä.

Mä haluan palata vielä Ilkka Alankoon, sillä hän on tehnyt muhun jonkinlaisen lähtemättömän vaikutuksen, ja mä arvostan häntä niin taiteilijana kuin ihmisenäkin. Minusta tuli Neljä Ruusua "fani" 11-vuotiaana. Sain silloin Ilkan nimmarin johonkin kertakäyttölautaseen, hah. Myöhemmin, paljon myöhemmin, minulla oli kunnia tavata ja hieman tutustua Ilkkaan. Meillä on yhteinen kaveri, mutta itseasiassa nyt kun muistelen niin ei se ollutkaan hän, joka meidät toisilleen esitteli, vaan sattuessamme samaan paikkaan Ilkka alkuun tervehti minua, tuli sitten esittelemään itsensä, ja siitä se juttu sitten lähti. Olin tietenkin kovin otettu. Enhän mä voi sitä kieltää.

Kuva mikä Ilkasta jäi on boheemi, hyväkäytöksinen, rento, hauska, reilu, huumorintajuinen ja kuten sanoin, aito ja karismaattinen. Meillä on samoja intressejä, vahvoina esimerkkeinä eläinten hyvinvointi ja pyrkimys oman elämän kautta auttaa maailmaa olemaan ja pysymään vihreänä. En nyt oikein tiedä miten kirjoittaisin tämän pienen tarinan pätkän.. Jotenkin halusin vaan, asian ollessa ajankohtainen, tuoda esiin mielikuvani siitä, miten näinkin pitkän linjan legendaarinen muusikko - Suomen Sting =) - on todella down to earth-ihminen. Haluan tehdä myös erittäin selväksi, että hän oli tavatessamme täydellinen herrasmies, eikä meidän välillä ollut mitään romanttista viritettä, ei todellakaan. Juttelimme, kävimme tanssimassa jonkun hyvän biisin, joimme muutaman drinksut, ja ehkä naurahdimme hieman muutaman naisen Ilkalle esittämille enemmän tai vähemmän suorasukaisille ehdotuksille. Meillä oli vaan paljon juteltavaa, asioita jotka olivat kummankin sydäntä lähellä. Mä olen aina, siitä yksitoista-vuotiaasta pikkutytöstä lähtien, arvostanut Ilkkaa muusikkona, samoin hänen kykyä täydelliseen heittäytymiseen tekemäänsä, mutta tavattuani hänet, mä osaan arvostaa häntä myös ihmisenä. Ja kyllä mä jotenkin vaalin meidän ensitapaamista, koska kaksi samansieluista ihmistä kohtasi, ja se on aina upea tunne kun tapaa hengenheimolaisensa. Oli se sitten kuka tahansa.

Mä olen vilpittömästi mielissäni Ilkan puolesta siitä, että hän sai vihdoin julkaistua oman konemusiikkia sisältävän Elektra-soololevynsä menneenä kesänä. On aina fantastista kun joku saa toteutettua unelmansa. Diggailen silti edelleen enemmän Neljää Ruusua, ja on täysin mahdoton tehtävä valita lukemattomien levyjen joukosta suosikkia, saati muutaamaa biisiä. Joten en voi tehdä mitään suosikkilistaa, vaan lataan tähän muutaman perfecton. Ensimmäisen biisin valitsin tähän kappaleessa esitetyn kysymyksen vuoksi. Kysymyksen, joka jokaisen tulisi mielestäni pohdiskellen esittää itselleen: Jospa onkin niin että elän vain kerran?



Toinen tähän poimimani video on biisistä, joka - hitsi en mä osaa perustella, koska näitä on mahdotonta poimia tähän muutenkaan vain muutama. Mitä mä osaisin sanoa? Videon törkeen hyvä idea on toteutettu staililla, ja vaikka näemme muita artisteja huomattavasti enemmän kuin Ruusuja, on videossa selkeä bändin leima. Mä diggaan siitä miten jokainen tässä vetää uskollisesti omalla tyylillään. Ja juu, minäkin olen pudonnut tuolilta ja se oli kivaa, kivaa kivaa, ja minä olin silloin hunningolla, kuten toisinaan on ihan jeesh olla ...sovinnolla.



Kolmannen videovalinnan teen sen kipaleen sanoituksen itseironian ja huumorin takia. Tää on biisi, jonka muutama, sanotaan nyt vaikka Seiskasta tuttu typykkä, kundikin, vois vaikka ihan koittaa kuunnella kuulemisen sijaan, ja koittaa hiffaa jotain. "Jos mä jotain teen, sen soitan lehteen". Jeah.



Bongasin edellisestä biisistä vielä livetaltionnin, joka on kyllä laadultaan surkea, mutta läppä lentää, lyriikoihin on luikerrellut muutama erisnimi, ja ennen kaikkea, katsokaa nyt tän miehen energiaa. Tsekkaa tästä.

Onko joku muu innostununt kuorosodasta?

Mikä on muuten teidän mielestä onnistunein Suomessa toteutettu tv-ohjelma jostain maailmalla pyörivästä formaatista?

Ps. Videoita ei ole jatkossa tarkoitus viljellä näin paljon.
Nytkään ei pitänyt laittaa kuin tuo Kuorosodan promo, mutta innostuin hieman.