Hei blogin lukijat!
Minulla on ihan oikeasti ollut pitkään tosi huono omatunto eräästä blogiini liittyvästä asiasta. Nimittäin siitä että jokin aika sitten ihmettelin yhdessä postauksessa sitä miksi kävijälaskuri raksuttaa, mutta kommentteja ei blogiin silti jää. Tähän nimenomaiseen postaukseen sainkin sitten (minulle) tosi paljon, ja sitäkin sydäntä lämmittävämpiä kommentteja, jotka aidosti ilahduttivat minua. Jostain syystä minulta jäi silloin kuitenkin saamiini kommentteihin vastaamatta. Samaan aikaan minulta jäi vastaamatta myös monen muun postauksen kommentteihin. Ilahdun jokaisesta - ihan joka-ainoasta kommentista tosi paljon - ja olen saanut todella lämpimiä ja aitoja viestejä, ja minua suorastaan hävettää se, että niihin jäi tuolloin vastaamatta. Etenkin kun minä vielä olen ihminen joka pitää "juttelemisesta", joten oli sitäkin oudompaa, etten saanut vastauksia aikaiseksi, vaikka jokaisen saamani kommentin luen aina lapsen innolla läpi. ...ja varmaan vielä useampaankin otteeseen. Erityisen noloa asiasta tekee se, että jätin vastaamatta pariinkymmenneen kommenttiin postauksessani, jossa nimenomaan ihmettelin miksi kommentteja ei jätetä. Auts!
Olen nyt viime päivinä käynyt blogiani läpi, ja korjannut tilanteen, ja vastannut jokaiselle ihanalle joka on minulle kommentin jättänyt. Niin siinä kyseisessä postaukssa kuin jossain muussakin. Oli ihana lukea kaikki viestit uudelleen läpi, vaikka osan niistä muistinkin liki ulkoa, koska ne olivat niin kauniita sanoja, jotka olivat aikaisemmin tuoneet hymyn huuleen. Tuli hyvä fiilis niistä viesteistä taas kerran. Uskon myös että koska blogsuni lukijakunta on verrattain pieni, on tämän takia jokainen kommentti niin erityinen ja ilahduttava. Haluankin vielä kerran pyytää anteeksi, koska mielestäni se, että jätin vastaamatta oli yksinkertaisesti huonokäytöksistä, ja sen lisäksi aika pöyhkeää etenkin ko. postauksen kohdalla.
Selitän asiaa ja omia fiiliksiäni aiheesta ko. postauksessa, sekä tietenkin muidenkin viestieni kommenttiboxissa, jotka ovat nyt kaikki ajan tasalla. Harras ja eritoten nöyrä toiveeni olisikin nyt, että myöhäinen vastaukseni tavoittaisi mahdollisimman monen kommentin jättäneen. (Marian se ilokseni jo tavoittakin, mahtavaa) Niinpä pyydänkin teitä kurkkaamaan etenkin tänne, ja jos olette muuten blogiani samoihin aikoihin kommentoineet niin niihin viesteihin myös. Siellä ne vastaukset, ajatukset, kiitokset ja anteeksipyynnöt teitä odottavat. Tämä on varmasti toiselle pieni juttu, mutta mua itseä ottaa päähän oma törppöys, en ikinä haluaisi olla tyly kenellekään, ja mielestäni se oli tylyä käytöstä.
Joten vielä kerran: Jos suinkin jaksatte ja viitsitte, niin suunnatkaa katseenne hetkeksi vanhoihin postauksiin joihin olette viestejä jättäneet, sekä tänne jossa parisenkymmentä vastausta jäi aikoinaan kirjoittamatta, mutta ne ovat siellä nyt.
Halaus kaikille, ja kivaa kun käytte täällä!
Vaikka blogi on oma skräppäyskirja, ei sitä voi kieltää etteikö kommentit lämmittäisi sydäntä ja ilahduttaisi mieltä =)
Kiitos niistä päivänpiristyksistä sen lisäksi että saan vierailla teidän blogeissa inpsiroitumassa.
´
Minulla on ihan oikeasti ollut pitkään tosi huono omatunto eräästä blogiini liittyvästä asiasta. Nimittäin siitä että jokin aika sitten ihmettelin yhdessä postauksessa sitä miksi kävijälaskuri raksuttaa, mutta kommentteja ei blogiin silti jää. Tähän nimenomaiseen postaukseen sainkin sitten (minulle) tosi paljon, ja sitäkin sydäntä lämmittävämpiä kommentteja, jotka aidosti ilahduttivat minua. Jostain syystä minulta jäi silloin kuitenkin saamiini kommentteihin vastaamatta. Samaan aikaan minulta jäi vastaamatta myös monen muun postauksen kommentteihin. Ilahdun jokaisesta - ihan joka-ainoasta kommentista tosi paljon - ja olen saanut todella lämpimiä ja aitoja viestejä, ja minua suorastaan hävettää se, että niihin jäi tuolloin vastaamatta. Etenkin kun minä vielä olen ihminen joka pitää "juttelemisesta", joten oli sitäkin oudompaa, etten saanut vastauksia aikaiseksi, vaikka jokaisen saamani kommentin luen aina lapsen innolla läpi. ...ja varmaan vielä useampaankin otteeseen. Erityisen noloa asiasta tekee se, että jätin vastaamatta pariinkymmenneen kommenttiin postauksessani, jossa nimenomaan ihmettelin miksi kommentteja ei jätetä. Auts!
Olen nyt viime päivinä käynyt blogiani läpi, ja korjannut tilanteen, ja vastannut jokaiselle ihanalle joka on minulle kommentin jättänyt. Niin siinä kyseisessä postaukssa kuin jossain muussakin. Oli ihana lukea kaikki viestit uudelleen läpi, vaikka osan niistä muistinkin liki ulkoa, koska ne olivat niin kauniita sanoja, jotka olivat aikaisemmin tuoneet hymyn huuleen. Tuli hyvä fiilis niistä viesteistä taas kerran. Uskon myös että koska blogsuni lukijakunta on verrattain pieni, on tämän takia jokainen kommentti niin erityinen ja ilahduttava. Haluankin vielä kerran pyytää anteeksi, koska mielestäni se, että jätin vastaamatta oli yksinkertaisesti huonokäytöksistä, ja sen lisäksi aika pöyhkeää etenkin ko. postauksen kohdalla.
Selitän asiaa ja omia fiiliksiäni aiheesta ko. postauksessa, sekä tietenkin muidenkin viestieni kommenttiboxissa, jotka ovat nyt kaikki ajan tasalla. Harras ja eritoten nöyrä toiveeni olisikin nyt, että myöhäinen vastaukseni tavoittaisi mahdollisimman monen kommentin jättäneen. (Marian se ilokseni jo tavoittakin, mahtavaa) Niinpä pyydänkin teitä kurkkaamaan etenkin tänne, ja jos olette muuten blogiani samoihin aikoihin kommentoineet niin niihin viesteihin myös. Siellä ne vastaukset, ajatukset, kiitokset ja anteeksipyynnöt teitä odottavat. Tämä on varmasti toiselle pieni juttu, mutta mua itseä ottaa päähän oma törppöys, en ikinä haluaisi olla tyly kenellekään, ja mielestäni se oli tylyä käytöstä.
Joten vielä kerran: Jos suinkin jaksatte ja viitsitte, niin suunnatkaa katseenne hetkeksi vanhoihin postauksiin joihin olette viestejä jättäneet, sekä tänne jossa parisenkymmentä vastausta jäi aikoinaan kirjoittamatta, mutta ne ovat siellä nyt.
Halaus kaikille, ja kivaa kun käytte täällä!
Vaikka blogi on oma skräppäyskirja, ei sitä voi kieltää etteikö kommentit lämmittäisi sydäntä ja ilahduttaisi mieltä =)
Kiitos niistä päivänpiristyksistä sen lisäksi että saan vierailla teidän blogeissa inpsiroitumassa.
´
Ps. Omaatuntoa kalvaa nyt niin kovaa, että minun on tehtävä toinenkin paljastus. Saan tästä varmaan hirveästi lokaa niskaani, mutta haluan kertoa tämän ja puhdistaa sydäntäni, koska asia vaivaa minua. Minullahan on täällä nimenomaan tätä blogia varten sähköpostiosoite esillä, ja olenkin aika ajoin saanut sinne ilahduttavia ja mukavia, kaikintavoin positiivisia yhteydenottoja. Minulla on kuitenkin ihan järjettömän syyllinen olo siitä, että (ensinnäkin kuten olen ennenkin sanonut, Linnea ei ole oikea nimeni, saati Ava, mutta sen lisäksi) jos vastaan sinulle sähköpostitse, niin se näkemäsi etu- sekä sukunimi-yhdistelmä on ihan tuulesta temmattu, sillä ei ole mitään tekemistä oikean nimeni kanssa. Vähän kuin valenimi jolla superjulkkis kirjautuu salaa hotelliin, eh, en keksinyt tähän hätään parempaa vertauskuvaa. Tuli ihan hirveä petturifiilis, kun vaihdoin muutaman sähköpostin muutaman ihanan ja rehellisen bloggajan kanssa, ja huomasin että "oma" nimeni sähköpostin tiedoissa on tuulesta temmattu.
Jos olisin hoksannut tämän jo silloin, olisin tpttakai samantien kertonut asiasta meilin saajalle. En kuitenkaan asiaa hoksannut ennenkuin jotenkin katsoin meilin vaihtoa tarkemmin. Yllätyin itsekin, sillä en rehellisesti edes muistanut minkä nimen olin meilin asetuksiin laittanut. Aivan kuin olisin hirveä huijari. Haluan vain selittää, että kyse on vain tästä minulle niin hirveän, ehkä turhankin, tärkeästä suorastaan pakkomielteestä bloggailla anonyymina. Sen takia sitten tuli luotua sähköpostiosoite blogia varten tuulesta temmatumma nimellä. Välttääkseni väärinkäsityksiä oion vielä sen, että tottahan liki kaikilla on sähköposti blogin nimellä (miksi en itse tajunnut sitäkään tehdä, jotta siinä olisi parempi yhtenäisyyden tunne blogin kanssa) mutta tarkoitan nyt tosiaan nimeä jonka olen sähköpostin asetuksista itselleni naputellut, ja nimen jonka meilini vastaanottaja saa.
Nyt kyllä pelottaa että tästä tulee lokaa niskaan koko sykyn mitalla, mutta haluan vakuuttaa, että kaikki mitä kirjoitan on totta, ja minä olen minä, ja juuri tämmöinen, mutta haluan vain pitää nimeni salassa. Netissä kuin kaikki on kaikkien nähtävillä. Anteeksi todella paljon, jos jollakin minun kanssa meilejä vaihtaneella on pettynyt olo nyt kun kerron tämän. Olen todella pahoillani! Vastaan enemmän kuin mielelläni palautteiseenne, jos haluatte aihetta kommentoida.
Mielestäni on täysin ok - ja varmasti 99% kohdalla näin onkin - että blogin pitäjän nimimerkki on eri kuin oikea nimi, tuskin esimerkiksi ihanan silkkikengät - nimimerkinkään oikea kastenimi on silkkikengät =D mutta huono omatuntoni tulee siitä, jos sähköpostiviestin välityksellä yhteydessä olevilla tulee tunne, että olen jotenkin vetänyt heitä höplästä. Se ei todellakaan missään vaiheessa ole ollut tarkoitus, tai edes käynyt mielessä. En minä halua johdatella ketään harhaan, tai vetää ketään höplästä, miksi ihmeessä haluaisin. En miksikään. Sähköpostini tiedoissa oleva "salanimeni" ("salanimi" on hölmö termi, aivan kun tätä blogia kirjoittaisi oikeasti yksitityisyyttään viimeiseen asti suojeleva James Bond) on ihan tuiki tavallinen maija meikäläisen nimi, jonka tosiaan vaan hätäpäissäni keksin kun halusin blogilleni aikoinaan oman sähköpostin. Tosi hölmö kyllä olin kun en tajunnut kirjoittaa tietoihin etunimeksi vaikka Ava ja sukunimeksi Linnea.
Tarkoituksenani ei tietenkään myöskään missään nimessä ole ollut keksiä jotain kiehtovaa salanimeä, tai esiintyä jonain toisena, ei apua, ei todellakaan, eikä kukaan varmaan itse asissa niin ajattelekaan, mutta itse täällä friikkailen huonon omantuntoni kanssa, ja paisuttelen asiaa päässäni... niin ja viestissäni, mistä piti tulla parin rivin mittainen.
Sen haluan vielä kertoa että milloinkaan en tietenkään ole allekirjoittanut yhtäkään sähköpostia sähköpostitiedoistani löytyvällä "salanimellä". En tietenkään! Ja olisin EHDOTTOMASTI kertonut koko asian jo ajat sitten, mutta ikävä kyllä huomasin sen vasta juuri. Olin aikaisemmin hölmösti ollut siinä uskossa, että sähköpostin saaja näkee vain sähköpostiositteeni, ei suinkaan nimeäni jonka olen ilmoittanut, ja olin tosi pahoillani kun sen muutama päivä sitten huomasin. Tuli tosi paha mieli, kun tajusin että joku on blogin inspiroimana lähtenyt meilin avulla juttelemaan kanssani kahden kesken, ja sitten vastaukseni saadessaan hän luulee minua ihan eri nimikseksi mitä oikeasti olen. Anteeksi! Tuntuu että teen taas kärpäsestä härkäsen, ja jälleen en osaa sanoa yksinkertaista asiaa lyhyesti vaan kirjoitan tästäkin romaanin, sori, ja kovat tsempitykset sille joka on jaksanut tämän lukea.
Okei, apua, pelottaa tosi paljon, koska pelkään että blogini lukijat ajattelevat tästä lähtien minun olevan täysi puupää, ja menetän varmasti uskottavuutenikin ihan täysin. Siitä huolimatta tuli sellainen fiilis, että halusin tämänkin asian selvittää ja kertoa. En halua aiheuttaa mitään väärinkäsitystä tai pahaa mieltä. Haluan vielä kerran sanoa, että minä vaan niin kovasti pidän tästä bloggauksesta ja yhtä kovasti haluan tehdä sen "pinnallisesti", piilossa ja anonyymisti. Toivottavasti joukossa on joku, joka ymmärtääkin. Nyt valmistaudun kivitykseen.
2 kommenttia:
Vaikutat erittäin rehelliseltä ihmiseltä ja hyvä niin, blogiasi on entistä kivampi lukea kun on saanut sinusta näin suoraselkäisen kuvan. Vaatii paljon selkärankaa tehdä tällainen postaus ja uskon viestejä kanssasi kirjoitelleiden ottavan anteeksipyyntösi vastaan.
Ymmärrän täysin halusi bloggailla anonyyminä, teen itse samaa. Tuntuu, että silloin uskaltaa olla rohkeammin oma itsensä - hah, mikä paradoksi!
Oletko muuten kertonut blogistasi ystävillesi?
Bella: Et tiedä miten paljon ilahduin viestistäsi. Tipahti ainakin yksi iso kivi sydämeltä: mahtavaa, täällä on ainakin yksi joka ymmärtää. Kiitos tosi paljon että vaivauduit viestisi kirjoittamaan, sillä se, että nyt näen että edes yksi ihminen on ymmärtänyt viestini sisällön, on jo suuri helpotuksen tunne. Kiitos! Harmittaa niin penteleesti tuo moka. Olen ikävä kyllä kova vatvotaan asioita, ja teinkin asiasta vielä uudenkin postauksen. Sitten minun täytyy kyllä siirtyä jo muihin aiheisiin, ja lopettaa itseni ruoskiminen. Niin ja ei, en muuten ole kertonut ystävilleni blogin pitämisestä. Ei sillä että tätä mitenkään häpeäisin, mutta tämä tuntuu jotenkin sellaiselta omalta harrastukselta. On outoa, että vaikka puimme kuinka paljon juuri näitä pinnallisiakin asioita, mitä käyn blogissani läpi, ja tasan luomme InStylemme ja Ellemme, ja puhetta riittää, niin silti en jotenkin osaisi ajatella että ystäväni lukisivat blogiani. En oikein edes tiedä miksi. Minulla on kyllä onnekseni paljon ystäviä ja laaja kaveri. ja tuttavapiiri, mutta ihan siinä ydinystäväpiirissäni ei ole ainakaan tapana harrastaa bloggailua. Tai mistä minä tiedän, ehkä me kaikki istumme täällä salaa omilla läppäreillämme ja bloggaillemme omissa sopeissamme anonyymisti =D Ken tietää!
Pakko kiittää vielä kerran viestistäsi, se oli todella rohkaiseva ja tärkeä minulle. Halaus sinne!
Lähetä kommentti