Bikinikuntoon

Nämä Sports Illustrated lehteen kuvatut Selita Ebanksin kuvat ovat pari vuotta vanhat, vuodelta 2007, mutta ne ovat mielestäni aivan ihanat.

Ja katsokaa tämän kaunottaren sivuprofiilia, KAUNIS!

En muutenkaan ole henkilö, joka katsoo Voguesta mikä on muotia, ja pukeutuu sitten sen mukaisesti, vaan pukeudun sen mukaisesti mikä on minun muotia. Joten en mitenkään ole postastausteni kanssa "ajantasalla" ja käsikädessä siinä mikä milloinkin on oikeasti sitä määriteltyä muotia. Ei, ei tosiaankaan, ei niin. Tämä blogi ei tosiaan ole sitä varten että täällä esitelteltäisiin tämän hetken kuuminta ja hoteinta hottia. Täällä esitellään sitä mikä on minun mielestä tällä hetkellä hyvännäköistä, enkä häpeä yhtään sitä, että en kulje trendien perässä, tai että hokaan useimmiten vasta pitkään jälkikäteen, että "Okei, noi pillifarkut tosiaan näyttää ihan kivalta". Nämäkin kuvat ovat voineet pyöriä täällä jo kaksi vuotta sitten, mutta tämä on silmäniloa ja muotia minulle NYT, joten siksi löydät ne täältä nyt. No tuo on kuitenkin aihe, josta voisi tehdä vaikka oman postauksen.

Nyt on kuitenkin pikkuhiljaa aika inspiroitua piukeeseen bikinikuntoon,

ja ehkä nämä Selitan - pakko käyttää taas sanaa herkulliset - kuvat auttavat siihen.

Kuvausten takaa...

Selita Ebanks on mielestäni suorastaan syötävän suloinen kasvoiltaan.

Ja kilpailee mielestäni Eva Longorian kanssa siitä, kenellä on maailman kauneimmat huulet ja suu =D

Ja entäs vartalo sitten..

Tuo sininen bikinin yläosa ja sen seurana oleva värikäs alaosa ovat varmasti suosikkini koko setistä.

Ja lisää vastustamattoman upeaa värinautintoa näissä bikineissä,

Jopa riippukeinu on niin suloisen värinen, että sen lisäksi että haluan Selitan kasvot, vartalon ja bikinit,

voisin ottaa samassa tilauksessa pihaamme tuon riippukeinun.

Täytyy myös myöntää, että enpä pistäisi pahitteeksi,

jos näyttäisin näin upealta kesällä hiekkarannalla aurinkoa ottaessani..

.. ja olisin myös enemmän kuin mielissäni,

jos luonnonkiharat hiukseni näyttäisivät näin siisteiltä uinnin jälkeen..

..mutta kuten kuvasta näkee, ei häntä turhaan huippumalliksi kutsuta.

Loppuun vielä yksi kuva tästä asukokonaisuudesta, sillä en pääse ympäri siitä,

miten ihana bikinien alaosa on.

Tahtoo, tahtoo, tahtoo!

Ehkä itse pukisin rannalle kuitenkin ylöosaksi jotain muuta..

Ihan vain välttääkseni nyt ainakin hauskat rusketusraidat.

Aito merenneito, jumalaisen huumaavan kaunis ja kiehtova merenneito.

Jos jäit miettimään, mistä tämä sulokkuus on niin tutunnäköinen, on hän tunnettu yhtenä Victoria's Secretin Enkelinä:

... Ja Victoria's Secret..

voin taata että tässä pinnallisessa, kauneutta palvovassa blogissa

tullaan vielä palaamaan kyseiseen aiheeseen useasti.

Ja kun nyt tuli kerran kyseinen lafka mainittua, en voi olla postaamatta perään yhtä suosikkikuvaani heidän näytöksestään. Kyseessä vuoden 2006 näytös ja kuvassa Karolina Kurkova, ja olen täysin myyty tälle asulle. Ei sillä että itse pyyhältäisin kotona menemään noihin räleisiin pukeutuneena, mutta fiilis- ja ihastelukuvana tämä on pitä parhain!

Huomenna...

Huomanna teen postauksen parin vuoden takaisista Sports Illustrated kuvauksista,

joissa kaunistelee hehkeänä mielestäni yksi suloisimmista malleista päällä maan, Selita Ebanks.

Inpsistä kesäkuntoon, eiks vaan =)

Donayale Luna, Wow What a Woman

Surffailin ympäri nettiä kaivelemassa matskua top 10 postaustani varten, ja bongasin samalla naisen nimeltä Donayale Luna!

Uusi tuttavuus minulle, mutta jäin häneen ja hänen tarinaansa täysin koukkuun. Uskomaton, upea vuonna 1945 syntynyt kaunotar, joka ikävä kyllä menehtyi jo vuonna 1979 vain 33-vuotiaana huumeiden yliannostukseen. Vuonna 1966 hänestä tuli ensimmäinen tummaihoinen Voguen kantta koristanut malli, ja samalla maailman ensimmäinen tummaihoinen menestynyt malli.

Sääli, että kuuleman mukaan hän itse kärsi suuresta identiteettikriisistä johtuen rodustaan, eikä osannut nauttia erityisestä ja mahtavasta menestyksestään. Luna yritti suorastaan peitellä rotuaan käyttämällä vaaleita peruukkeja ja kirkkaan sinisiä piilolinssejä. Mikä tragedia että näin jumalaisen kaunis nainen ei osannut nauttia ja elää omassa kropassaan.

Nämä kaksi seuraavaa kuvaa hänestä olivat vain niin mielettömän mahtavat,

etten voinut olla kiikuttamatta niitä tänne.

.. Ja niin se muoti vaan taas toistaa itseään..

Mitä voi sanoa..

Mikä tragedia että maailma menetti näin mielenkiintoisen naisen.

Seuraava kuva kosketti minua.

Kun ajattelee Lunan tarinaa on tässä kuvassa sinisine piilolinsseineen jotain erityisen kaunista, surullista ja herkkää.

Palkinto!?

So in Shock!

Oho!

Ihan uskomatonta!

Vautsi!

Ihana ja mukava, ja mua omassa bloggauksessa alkuun kivasti tsempannut MissB kuiskasi minulle kommenttiboxissani kurkkaamaan kotoisaan blogiinsa, ja jos minä nyt ihan oikein olen ymmärtänyt halusi hän ystävällisesti antaa tälle minun vasta alkanneelle blogin tyngälleni tämän tosi hienon tunnustuksen!

Tiedän että tämä on varmasti yleistä, ja kiitokset kuitataan parilla sanalla, mutta minä olen ihan aikuisten oikeasti lapsenomaisen innoissani ja kiitollinen tästä. Tosi ystävällisesti tehty, ja olen aivan ihmeissäni täällä tästä kohteliaisuudesta. Stalkkasin täällä tunnustuksen saaneita hieman ympäriinsä, ja olin ymmärtävinäni, että nyt on minun vuoro antaa tämä sama tunnustus kolmelle blogin pitäjälle. Tuntuu hölmölle että minä - ihan lapsenkengissä oleva bloggaaja - annan sen eteenpäin, ihan kuin mistään mitään tietäisin.. ja kuten esim. me kaikki muutamat, jotka minun blogiani ovat kurkkineet tietävät, en osaa vielä edes perusteita, ja luovutinkin jo itseasiassa niiden suhteen, kun kova harjoittelukaan ei tuottanut haluttua tulosta.

Ymmärrän etten juuri vastaanottanut Oscaria, mutta yllä mainitsemistani syistä tunnen itseni nöyräksi ja kiitolliseksi palkinnosta, ja ojennan sen todella nöyränä eteenpäin. Olen niin uusi täällä, etten oikeastaan tunne vielä yhtään ketään, tai koe kenenkään blogia kovin tutuksi, saati sitten että olisin vielä löytänyt itse kultasuoneen, eli niiden blogien ääreen, jotka ovat varmasti eniten minun makuuni, joten tämä onkin hieman hankalaa. Olisin todella mielelläni antanut tämän Onnelan Anulle, mutta huomasin että hän oli juuri hetki sitten jo saanut saman tunnustuksen, joten olisi varmasti hyvä miettiä tunnustuksen saajaksi joku muu, ja aika pian olikin kuitenkin selvää kenelle "pystit" luovutan.

Juuh, eli *rumpujen pärinää* haluan nyt ojentaa saamani tunnustuksen eteenpäin näille seuraavalle kolmelle, eli

Reetalle joka bloggailee Pretty in Pinkissä. Ja Reetalle siksi, että ihailen sitä kaikkea mihin hän ehtii, mitä hän osaa, mitä hän haluaa tehdä, ja mitä hän todella myös tekee, eikä vain jätä suunnittelun asteelle. Ihailen hänen kaltaisiaan Martha Stewartteja. Sitäpaitsi hänellä on ollut tosi style häälook!

Charille joka omassa boxissaan, eli Char in the Cityssä esittelee oikein hyvännäköisten ja laadukkaiden kuvien kera paljon sitä mistä olen itse kiinnostunut. On sisustusta, meikkejä, tyyliä, ripsienpidennystä ja jopa söpöjä koirien leluja. Kaikki on esitelty niin että se nappaa mielenkiintoni, ja joukosta voi aina bongata jotain tyttöjen kivaa uutta.

Korundille, koska hän oli ensimmäinen joka Secret Wardrobellaan sai minut sekä kiinnostumaan että hämmentymään muotiblogeista. Olen itse hyvinkin kiinnostunut muodista, vaatteista, tyylistä, kosmetiikasta, mutta ensikosketukseni tietynlaisiin muotiblogeihin oli hyvin negatiivinen, ja on sitä itseasiassa edelleen. Tietynlainen tyyli ja tapa tuoda itseään tai asiaansa esiin ei vaan nappaa, mutta Korundi osaa omassa blogissaan tyylikkäästi tuoda esiin esimerkiksi päivän asut, joiden suuri fani en todellakaan ole, niin hyvin, että olen hänen päivän asujen suuri fani.

Jatkossa, ei muuta kuin toivon vaan että pääsen enemmän tutustumaan ja inspiroitumaan uusiin blogeihin. Nämä ovat vasta alku, ja ne joissa otin nuuskutin ensi nuuskutukseni. Luulen että esimerkiksi Anun Onnelan kautta saatan hyvinkin löytää useaan ihanaakin ihampaan sisustusblogiin.

Myös oman ikäisten (kolmikymppisten) lifestyleblogeja metsästän. Olisi vaan joskus hauska lukea toisten elämästä - olla oikein utelias. Ja jotain yhteistä on tosiaan oltava, muuten tylsistyy alta aika yksikön. Vaikka toinen esittäisi vaatteista miten kauniita kuvia tahansa, ei keskustelusta meinaa tulla mitään, jos hänen elämän ongelmansa on miten järjestäis lukion lukkarin, ja minun taas miten edetä uralla, hoitaa lapset, sisustaa talo ja maksaa laskut. Okei, tosi kärjistettyä, enkä edes väitä että nuo kaikki välttämättä elämääni kuuluisivatkaan, mutta toivon että pointti ymmärretään. Eikä ainakaan väkisin ymmärretä väärin. Voi hitto vie, kirjoitin väsyneenä. Toivottavasti en antanut itsestäni sellaista kuvaa, että ajattelen ystävyyden olevan iästä kiinni. Se ei ole, tiedän sen omakohtaisesti, kumpaankin suuntaan =)

Hei, tiedättekö mitä, nyt on niin että minua jää kalvamaan tämä ikiajoiksi jos en tee tätä, joten minä annan nyt neljännenkin palkinnon. Minun on pakko! Palkinto menee kyseiseen blogiin pelkästään kuvien takia, koska minun on pakko myöntää että kuvat ovat olleet niin hyviä, että olen ahminut ne, ja härskisti jättänyt tekstin siinä sivussa lukematta. Mitä blogia tarkoitan? Tarkoitan tietenkin Kissankehtoa, jossa suurta osaa näyttelevät blogin pitäjän, Midinettin, kissat. Valokuvat ovat aivan mahtavaa tasoa, ja kissojen ilmeet, eleet ja jopa aatokset kujeilusta on saatu vangittua kameralla ällistyttävän loistavasti. Tulen todella hyvälle tuulelle kun katson Midinetin kissakuvia. Blogissa on tietenkin paljon, paljon muutakin asiaa kuin kissa-asiaa, ja silloin tällöin lepuutan silmääni jossain hemmetin hyvännäköisessä ei kissa-aiheisessakin kuvassa.

Nå jah, sepä tästä asiasta.

Mutta olipahan kiva juttu!

Top 10

Bloginihan on hyvin pinnallinen.

Kuten jo kättelyssä kirjoitin, jos näen jotain kaunista, tuon sen tänne. En voi sille mitään, olen toivoton esteetikko. Lumoudun kaikesta kauniista. Ja näen kauneutta kaikkialla. Tämä tarkoittaa tietenkin sitä, että koneeni on täys kuvia, joita olen napsinut netistä inspiraatioksi ja vain ihailtavakseni talteen. Nyt kun vihdoin keksin tämän blogin, paikan jossa saan kuvia järjestykseen, ajattelin että voisin aloittaa sarjan Top 10, jossa esittelen mahdollisesti kollaasien avuilla suosikkejani aiheesta kuin toisestakin.

Esimerkkejä joita tulen postaamaan:

• Maailman kauneimmat naiset
• Komeimmat miehet
• Hurmaavimmat iltapuvut
• Ihanimmat hiukset
• Upeimmat hääpuvut
• Miellyttävin pukeutumistyyli
• Suosikki kasvonhoitotuotteet
• Ehkä leffoja ja kirjoja
• Kauneimmat kodit
• Ihastuttavimmat yksityiskohdat sisustuksessa

Ja ehdotuksia aiheeksi otetaan tietenkin vastaan!

Oli miten oli, kuvia on siis tulossa kasapäin, kunhan vain pääsen vauhtiin, kivaa, kivaa! Itseasiassa kuvia on tulossa on ihan tajuton määrä kunhan aloitan, onhan kyseessä Top 10, ja mooooonesta eri aiheesta. Mutta rakastan kuvia, ja odotan innolla että pääsen vauhtiin.

Esim. Halle Berry tullaan näkemään takuuvarmaan useammassakin kategoriassa.

Oh, OMG! Shampagne please!

Holy crap, huomasin juuri että minulla on kaksi lukijaa, hihiii.

Voihan hitsit miten jännittävää!

Vau, tämä on kyllä juhlan paikka. Kiitos teille ihanat!

Ja malja nostetaan tietenkin kahdelle lukijalleni!

Lämmin kiitos ja tervetuloa!

Tämä kuvan systeemi on muuten aika nastan näköinen.

Voisi toteuttaa itsekin jossain omissa kemuissa.

Jostain syystä tuosta kuvasta tulee mieleeni eräs Kreikassa sijaitsevan hotellin edessä ollut huumaavan kaunis suihkulähde. Tai en tiedä tarkalleen voiko sitä kutsua suihkulähteeksi. Ehkä vesisuihkuksi.. Hmm en tiedä, mikä sen nimi on. Se oli jokatapauksessa äärettömän kaunis taideteos, jossa elementtinä oli kauniisti valuva vesi.

Juotteko muuten usein kuplivaa? Ja ostatteko shampanjaa vai kuohuviiniä? Onko sillä väliä kumpaa tarjoatte jos pidätte juhlat? Minulle sillä ei ole väliä, eroa ei mielestäni ole muuta kuin mahdollisuus typerään snobbailuun: "Ei meidän juhlissa kuohuviiniä tarjoilla vaan shampanjaa, herranjestas sentään!" Tosin täytyy sanoa että aihe on minulle melko vieras, joten en ole todellakaan paras mahdollinen henkilö aiheesta kirjoittamaan. Itse en erityisesti välitä kummastakaan, sillä vaikka olen kilistellyt miljoonaan kertaan, en ole vain löytänyt mukavan makuista juomaa. Mieheni sen sijaan haluaa toisinaan ostaa ehdottomasti shampanjaa, ja vain shampanjaa. Itse en edes juhli esimerkiksi jotain menestystä kuohuvan kera, mutta mieheni sihauttaa aina pullon kuohuvaa auki kuin on syy iloitsemiseen. Erittäin kuiva kuohuviini on mielestäni hirvittävän makuista, sama pätee superhalpis-skumppaan joiden maku ei juuri siideristä eroa.

It is What It is

Mua harmittaa niiiiiiiin tajuttomasti,

että tämä sivu vaakavierittää pienempinäyttöisillä!!!

Ihania kanssabloggaajia täältä kyllä löytyy, koska olen saanut neuvoja ihan sähköpostiin asti siitä miten saisin asetettua layoutini liquid tilaan (ilmaisinkohan sen nyt oikein?), niin että sivu pysyisi aina jokaisen lukijan kohdalla oikean kokoisena hänen käyttämänsä koneen ruutunsa koon mukaan, mutta en saa tätä sellaiseksi muokattua. En vain osaa.

Joten nyt aion kiittää sydämellisesti avusta, mutta nostaa kädet pystyyn. On niin pirun harmi, että sivu vierittää niillä, joilla on pienet näytöt, mutta mä en osaa sitä korjata, ja oon jo aikaisemminkin kirjoittanut, etten todellakaan halua pitää blogia aiheesta "miten tätä blogia pidetään, mä en taaskaan tajuu" joten olen erittäin pahoillani, ja ymmärrän täysin että ne lukijat lähtevät läksimään kenellä sivu vaakavierittää, koska se on tosiaan niin älyttömän ärsyttävää, mutta mä oon nyt oikeesti yrittänyt tehdä sille kaikkeni, lopputulos ei muutu, joten tää jää tämmöiseksi.

..Kunnes prinssi tai prinsessa ATK-Master saapuu uljaana luokseni valkoisella ratsullaan,

ja luovuttaa minulle blogipohjan joka on toimiva ja täydellinen. Kiitollisuuden kyyneeleet virtaavat, jonka jälkeen minä ja blogimme elämme täydellisessä harmoniassa onnellisena tasapainoisen elämämme loppuun asti.

Alkuperäinen ajatushan itseasiassa olikin pitää tätä scrapbookiani innoissani vain itselleni, ja koska omasa kannettavassa on suuri näyttö, sivu näyttää minulle siistiltä, ja on juuri niissä mittasuhteissa mitä haluan, niin se saa jäädä nyt näin. Näinhän blogi palvelee nimenomaan ensisijaista tarkoitustaan. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö haluaisi että blogi on myös muiden silmissä siisti. Harmittaa silti tosi paljon teidän puolesta joilla sivuni vaakavierittää, mutta en vain osaa korjata sitä, enkä halua ottaa valmista sivupohjaa, jossa tekstiosio on hyvin kapea, koska koko blogini pointti on kuvat, ja saada kuvia suurina ja siisteinä esiin. Joten anteeksipyyntöni pienempinäyttöisille lukijoille, mutta näillä mennään jatkossa. Tosi harmi, tosi tosi tosi harmi, mutta en enää oikeesti jaksa joka päivä käyttää tunteja siihen kun yritän ratkaista ongelman, kun yhtä hyvin voisin kiikuttaa tänne näytille jotain nättiä mitä löysin.

Haluan vielä kertoa, että hitto vieköön olen ainakin yrittänyt saada sivuni sellaiseksi jolloin se ei vaakavierittäisi kenelläkään. Ällöttää ajatuskin siitä, että joku joutuu katseleen tätä, ja skrollaileen alareunassa eestaas - se on niin ärsyttävää - mutta kuten sanottu, nyt en vaan jaksa enää yrittää muokata tätä. Ette arvaa miten turhauttavaa on kun kerta toisen jälkeen tulos on sama, vaikka miten yrittäisi ymmärtää ja osata. Täytyy vain toivoa että tarpeeksi monella on isoruutuinen näyttö kuten omassa kannettavassani, ja lukunautinto olisi silloin.. niin no edes se nautinto.

Anw nämä turhautumisen fiilikset saa jäädä nyt taakse, pahoittelen vielä kerran, ja jatkan bloggaamista siitä huolimatta että sivuni ei näytä kaikille siltä kuten pitäisi. Eihän tässä muuten ole mitään järkeä kun olen niin v*ttuuntunut joka kerta kun tulen tänne, kun en saa ongelmaa ratkaistua. Joten aion vaan unohtaa sen, vaikka tiedän kyllä että se jää vaivaamaan perfektionistia minussa, mutta tiedän ainakin että turha enää yrittää ratkaista ongelmaa, koska olen kaikkeni antanut.

Perkeleen HTML-kieli ma sanon vaan.

Inhoan tätä viestiä mutta pakko kirjoittaa..

Nöyrä avunpyyntö siis jälleen kerran. Sain eilen kommenttiboxissa tietää, että sivuni vaakavierittää. Vaakavieritys on sairaaaaaaan ärsyttävää, enkä todellakaan lukisi itse blogia, jota joutuu skrollaileen ees taas vaakasuunnassa. Itselläni on isonäyttöinen läppäri, joten en ole vaakavieritystä tietenkään huomannut. Olen yrittänyt lukea ohjeita jne, mutta en vain kertakaikkiaan tajua, miten saan muokattua sivupohjaani niin, että se ei vaakavieritä kenelläkään. Osaako/jaksaako joku auttaa tässä!? Olisin ihan tajuttoman kiitollinen! Onko ainut vaihtoehto vaakavierittämättömään blogiin ottaa joku täysin valmis sivupohja (onko se oikea sana tähän yhteyteen), jossa kirjoitustila on todella kapea, kuten suurimmissa osissa blogeja? Se tuntuu vastenmieliseltä ajatukselta, sillä A.) Tässä ruudullahan on sitten tyhjää käyttämätöntä tilaa vaikka miten ja B.) Haluaisin todella kovasti saada leveämpiä kuvia esiin, kuten olen täällä tehnytkin, ja saada kuvia aseteltua vierekkäin. Sillä kapeapohjaisella perus-sivupohjalla ei mahdu kuvia vierekkäin, ja kuvat joita siihen voi postata ovat pienikokoisia, enkä jaksa itsekään klikkailla niitä suuremmiksi. Onko kenties joku, joka tehtailee näitä sivupohjia toisille, sehän olisi unelmallista! Ja vielä yksi kysymys, miten ihmeessä tarkistan että sivupohja ei enää vieritä muilla, kun se ei minun koneellani vieritä?

Voi kiitos teitä ystävällisiä ihania ihmisiä, jos vaivaudutte auttamaan!

Grrrrrrr!

Juuri eilen julistin blogin alkaneeksi, mutta nyt meni taas yksi piuha katki.

Ja sekin harmittaa ihan hirveesti!

En muuten oikeasti ole lainkaan tämmöinen valivali-auta ny mua-emmä tajuu tyyppi. Takaan =)

Apua, anyone?

Olen oppinut tässä matkan varrella niiiiiin paljon, että ottaa ihan sairaasti päähän jos tämän takia bloggailu taas tyssää!

Ymmärrän että on ihan sairaan ärsyttävää, kun joka toinen blogini postaus koskee sitä, miten en saa tätä toimimaan. Anteeksi! En vain voi muuta kuin pyytää apua, niin kauan kun en itse saa ongelmaa ratkaistua, ja minua itseäkin ärsyttää nämä postaukset joissa ruikutan siitä miten en milloinkin mitä osaa aivan tajuttomasti, Ärrrgh!

Toisaalta, kuten olen sanonut, tämähän on minun scrapbookkini, joten pääasianhan pitäisi kaiketi olla se, että kaikki näyttää hyvältä minun silmääni. Mutta en todellakaan halua että ne muutamat ihmiset jotka täällä käyvät joutuvat ärsyttävän vaakavierityksen kouriin.

I hate vaakavieritys!

Mikä Tämä Blogi on Oikein Olevinaan?!?

Tuntuu, että tämän kirjoituksen olisi paras alkaa jonkinlaisella AA-henkisellä tunnustuksella:
Hei, olen vajaa kolmikymppinen uusi urpo bloggaaja, joka on vähän kujalla ;-)

On muotiblogeja, on koirablogeja, on ruokablogeja, on sisustusblogeja. Olen miettinyt mikä ihme omani sitten on.. Minä olen esteetikko, ja kerään päivittäin surffatessani netissä kauniita ja mielenkiintoisia kuvia talteen. Aivan kuten jo lapsena tein. Silloin toteutin sen vain silppuamalla lehteni ja liimalla kuvat vihkooni. Olin aikaani edellä - scrappasin ahkerasti jo silloin 11-vuotiaana, hihih.

Minulta kesti kauan tajuta edes bloggauksen tekniset alkeet, enkä tajua niistä vieläkään puoliakaan, mutta olen valittanut aiheesta jo niin useassa viestissä, etten aio tehdä sitä enää tässä. Ehkä. Viimepäivinä olen kuitenkin päässyt hieman kärryille, ja oppinut kokoamaan omaa blogiania. Ja siitä on kovaa vauhtia valmistumassa sillisoppa - herkullinen ja värikäs sellainen, mutta sillisoppa mikä sillisoppa. Olen innoissani siitä, että minulla on vihdoin paikka mihin asetella haluamallani - no ei ihan haluamallani, koska emme ole vielä täysin yhteisymmärryksessä tekniikan kanssa, mutta melkein - tavalla kauniita kuvia esiin - oli aiheena sitten kynsilakka tai vanha astiakaappi.

Nyt olen kuitenkin huomannut, että mitä innokkaammin olen alkanut panostamaan, noh, ei nyt sentään vielä liioitella, mutta sanotaan, että käyttämään aikaani oman blogini parissa, minusta on tullut ahne! Olen häpeissäni siitä, mutta ei voi mitään, minä myönnän, että toivoisin hirveäsi että myös joku toinen, sen jälkeen toinen, ja sitten taas toinen innostuisi lukemaan blogiani, ihastelemaan sinne netin syövereistä postailemani kuvia. Mutta! Aihepiirini on niin laaja, ja sen tulokseni blogini niin levoton, että miten löydän oman lukijakuntani, tai paremminkin miten he löytävät minun luokseni. Oikeastaan, ollaan nyt rehellisiä, onko sellaista edes olemassa?

Siitä huolimatta että laajalla aihepiirillä karkoitan suuren osan lukijoista pois, ja vain heiveröisen pieni kourallinen saattaa innostua seuraamaan sillisoppaani Manoloista piirongin nuppeihin, en aio supistaa aihepiiriäni hitustakaan. En. Ja miksi en? Koska tämä on minun scrapbookkini. Olin suorastaan huojentunut ja lapsenomaista intoa täys tajutessani että juuri sitä tämä on. Leikekirja kaikesta siitä mitä pidän, joten ei minun tarvitsekaan yrittää suunnata tekstejäni kuvailemaan vain jotain tiettyjä aiheita. Sitäpaitsi olen niin kova jo pelkästään puhumaankin, että olisi liki mahdotonta pysyä yhdessä aiheessa, rönsyilen aina joka suuntaan jokatapauksessa. Joten kunhan oikein asetun mukavasti paikoilleni Linneas Vita Villaan, lupaan että tämä on jatkossakin aivan yhtä aiheesta toiseen pomppiva. Toivon että jostain löytyy lukijoita, jotka kiinnostuvat aiheesta - siis mistä aiheesta - mutta olen ainakin ikionnellinen aina kun saan edes yhden kommentin. Tiedän että jos paljastaisin henkilöllisyyteni, ja vinkkaisin asiasta muutamaan suuntaan, lukijamäärät paukkuisivat satakertaisina, mutta haluan toistaiseksi pysytellä naamioni takana.

Julistan siis tämän

blogin kertovan ei mistään ja kaikesta!

Toivottavasti viihdyt siitä huolimatta mukana!

Kuten aikaisemmin sanoin, tekniset systeemit ovat minulle vielä aika saksaa, jota aikoinani luin lukiossa kolme vuotta, ja mieleen koko kolmen vuoden ajalta jäi yksi ainut ainut lause, joten en tiedä miten blogia mainostetaan, (eh, vink.vink. haluaisin tietää! Apua onko röyhkeydelläni mitään rajoja) enkä oikeastaan osaa tehdä juuri paljon mitään muutakaan. Mutta nyt on aika juhlia! Big Time! Klikatessani nimittäin hallintapaneelini huomasin sinne ilmestyneen jotain mitä siellä ei ole ikinä ennen ollut.. Merkintä yhdestä lukijasta! Iiiiiiih, voiko aikuinen ihminen näin kovasti asiasta innostuakaan. Okei voi! Todentotta minulla on nyt ihka ensimmäinen lukija, ja hän on .. hetkinen katsotaan osaanko linkata.. Just, en siis osaa, mutta kyseessä on ihanista ihanin neito nimeltä *~SL, joka pitää blogia nimeltä Colore Del Mare - muotia, tyylejä, matkoja yms... Hihii, ensimmäinen lukija, ensimmäinen lukija! Ehkä joskus tulee toinenkin, vautsi! Kiitos *~SL siitä että et edes tunne minua, mutta olet silti kiinnostunut lukemaan siitä, mikä minun mielestäni on minäkin päivänä nättiä!

Aion siis jatkossa lepuuttaa silmääni täällä usein, ja nyt minusta tuntuu että on vihdoin aika toivottaa loputkin lukijat sydämellisesti ja innoissani tervetulleeksi lukemaan ei mistään. Takaan "ei minkään" olevan jokatapauksessa kaunista!

Yellow Hello!

Vau, kun näin tämän kuvan Demi Mooresta, en voinut olla kiikuttamatta sitä tänne.

Hemmetti, että nainen osaa näyttää hyvältä ja aidon tyttömäiseltä, oli mittarissa sitten numeroita vaikka miten. Leikkauksia on tunnetusti tehty rutkasti, mutta itse en asiasta piittaa niin kauan kuin ne on tehty tyylillä, eikä niin että ovat huutomerkkinä operoidun henkilön kasvoilla/kehoissa. Itseasiassa, nyt sainkin mainion idean: Kirjoitan jossain vaiheessa kauneusleikkauksista pätkän, jossa voisin valottaa asiaa henkilökohtaisemmaltakin kannalta!

Itseasiassa olen aina inhonnut mustan ja keltaisen sekoitusta, joten vaikka tämä kokonaisuus siitä huolimatta näyttäisi mielestäni kauniimmalta mustilla asusteilla kuin Demin valitsemilla, olen silti tyytyväisempi hänen asusteisiin, vaikka sekä kengät että laukku ovat mielestäni hieman rumat. Sekavaa? Olen hyvin ihastunut yksinkertaisiin ja yksivärisiin kotelomekko- tai niiden tyylisiin mekkoihin muutenkin, ja tämä kuva jos mikä inspiroi ostoksille.

Sanattomaksi Vetävän Hurmaava Kuva

Niinpä..
There are no words..
Tämän kuvan fiilis on käsinkosketeltavissa, ja se uskomaton.
Mitä kauneutta.. aah miten silmäni lepäävät!



Tuo on ehdottomasti yksi viehättävimmistä hääkuvista mitä olen milloinkaan nähnyt.

Okei, en mennyt niin sanattomaksi, ettenkö kykenisi postaamaan vielä toista saman fiiliksen ylläpitämää kuvaa.
Olkaa hyvä:



Ja nyt rauhassa vaikka höyhenen kevyille päiväunille näkemään herttaisia unia.