Asu Arkeen & Juhlaan -haaste

Johanna, tuo ihana ja sympaattinen kalastajan vaimo (höh, linkitys ei onnnistu vaikka kuinka väännän, but I know U know her =)) heitti asuhaasteella. No enhän minä mitenkään saanut aikaiseksi vain yhdestä kaupasta kaikkea "ostettua", joten kokosin setit sääntöjä rikkoen eri putiikeista, enkä enää edes muista mistä. Näitä rääsyjä niputtaessani unohdin myös oliko tarkoitus tehdä typ fantasia setit, mutta napsin itse sellaiset rätit mukaan, joita oikeasti käytän.

Arkeen!



Huomion arvoista arkisetissä on, että pyrin välttämään nahkavaatteita, enkä käytä turkkeja. Kuvassa on kyllä UGGsit, mutta niin paljon kuin feikkiteollisuutta inhoankin, vastustan sitäkin enemmän etenkin turkis- ja myös muita täysin turhaan eläimestä valmistettua vaatteita, joten omasta kaapista löytyy feikit. Sama koskee luonnollisesti turkkia. Maailman paras ja ainut hyväksyttävä feikki on feikkiturkki!

Ja juu, käytän aurinkolaseja aika lailla ympäri vuoden, ja tuota... sisälläkin... ruokakaupassakin. Ei kotona, Jesus Christ! Mutta joo ihan oikeesti näin on juu. Se on mukavuus asia, vaikka en aina sitten näekään kunnolla, ehheh. XD Pukeutumisessa mulle muutenkin kaiken A & O on mukavuus. Mutta on mulla kyllä myös ihan oikeasti arat silmätkin hei! Talvisin tulee tietenkin käytettyä kuvan mukaisia pienempiä laseja, kun kesällä käyttöön tulee otettuja isompia ja muutenkin myös täysin eri tyylisiä pleksejä.

Juhlaan!



En oikein osannut päättää minkälaisiin juhliin olisin ollut menossa,
joten päätin että tosi hienoihin =)

Noniin.
Nythän on taas vähän niinku päivän asut paljastettu.
Okei, iltapukua lukuunottamatta. Tuollaista luomusta mulla ei ole kaapissa.

Eikä ole nyt just tarvekkaan.

Ääh, ainiin, ohjeiden mukaan piti esitelläkin nämä kollaasit tarkemmin, ja haastaa muita bloggaajia. Sori, jäi tosiaan brändit katsomatta, mut siellä oli kolmen euron pipoo ja muutaman sadan euron farkkua, eikä mulla ole mitään lisättävää perusteluihin näille valinnoille. This is me =)

Himpuloiden uusin sinkku:



Kun oma pää on jäässä, on joskus vaan niin kiitollista kuunnella sielukasta ja... ja... ja... no sanokaa te paremmin...? Silvottua sydäntä ymmärtävää runoilijaa. Vaikken todellakaan sanoisikaan tätä rallia missään nimessä Villen parhaimmaksi sanoitukseksi, tuli tuo miehen runollisuus muuten mieleeni - halusin silti lisätä postiin mukaan just tän uusimman tipautuksen. Tässä biisissä on kyse soundista, luulen ma. Soundista, joka on varmaan yllättänyt monet Himin fanit. Onko? En tiedä, en kuulu heihin. Lykkyä pyttyyn uuden plätän kanssa!

"I'll write down everything i have learned

and edit it down to a single word...

LOVE!"

- Valo -

Karisma

Who has it - Who has it not?
Niinpäniin, jostain tuli mieleeni joukko karismaattisia ihmisiä.



Vois näin äkkiseltään heittää että kiehtovaa ja magneetin lailla luokseen vetävää karismaa ei löydy Heidi Montagista, ei suinkaan myöskään Spenceristä, eikä Kardashian siskoksista. Varsinaista esimerkkiä esiintyvästä taiteilijasta, jolta puuttuu karsima. on hankala tähän nimetä. Muistattehan että kyse vain minun mielipiteestäni. Sanon takavuosien Idols-laulaja Christian Forssin, sillä en ole milloinkaan nähnyt ketään lavalla niin poissaolevaa. Tämä videohan on tietenkin vain yksi esitys, mutta pliiiiiiis... =) Ei millään pahalla, mutta ei sitä karismaa voi kyllä piilottakaan vaikka kuinka jännittäisi:



Mutta onnea miehelle kaikkeen tulevaan!

Minulla on itselläni ympärillä joukko karismaattisia ihmisiä. Oooh, sitä vetovoimaa mitä näihin ihmisiin voi tuntea, ja mikä läsnäolo näillä ihmisillä on. Karismaattisuutta on hirvittävän vaikea selittää. Oikeastaan myös sitä, miksi et ole karismaattinen. Voit olla hemmetin hyvännäköinen, seksikäs, upeakroppainen, huumorintajuinen, hauska, fiksu, mutta sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa että olisit karismaattinen. Ei sitten mitään. Kauniit kasvot ei tee kenestäkään karismaattista. Kaikkein vähiten kova pyrkimys siihen.

Mitähän Wikipedia sanoo, sehän se tietää kaiken kuitenkin... Hetkinen... Okei tässä: Charisma is a trait found in persons whose personalities are characterized by a personal charm and magnetism (attractiveness), along with innate and powerfully sophisticated abilities of interpersonal communication and persuasion. One who is charismatic is said to be capable of using their personal being, rather than just speech or logic alone, to interface with other human beings in a personal and direct manner, and effectively communicate an argument or concept to them. Hmmmm.... olikohan tuossa kyseessä luonteenpiirteen sijasta enemmänkin tulkintaa uskonnollisissa yhteyksissä käytettävästä tavasta kutsua jotankin karismaattiseksi johtajaksi? No ei tuo Wiki silti ihan mönkäänkään mennyt. Ei toki.



Mitä on teidän mielestänne karsima?
Tunnetteko itse olevanne karismaattinen?
Tekeekö karismaattisuus teihin vaikutuksen?
Onko sillä ylipäätänsä mitään väliä?
Mikä tekee ihmisestä karsimaattisen.

Kuka on sinun mielestäsi karismaattinen?

Minulle karismaattisuudella on väliä.
Sen sanon =)

Madonna Mielenkiintoisesta Kuvakulmasta

Nimittäin hyvinkin arkisissa puuhissa Dolce & Gabbanan kevät 2010 mainoskampanjassa.

Madonna näyttää minusta harvoin kauniilta ja naiselliselta, mutta nämä kuvat ovat ihanat, tai olivat ensialkuun. Ei tarvinnut pitkään katsella, kun rupesin ihmettelemään miksi Madonna on niin kovin hämmästyneen näköinen joka kuvassa. Jokatapauksessa nämä kuvat ovat aivan eri luokkaa kun ne järjettömät Louis Vuittonin photarikuvat parin vuoden takaa. Sitäpaitsi on ihan hauska nähdä Madonna tiskaamassa =)

Suunittelijoiden Domenico Dolcen ja Stefano Gabbanan kommentti kuului kaikesssa yksinkertaisuudessan:
“To have Madonna in our campaign is a dream come true”.

Kuvat on ottanut valokuvaaja Steven Klein, ja ne julkaistaan Italian Vanity Fair-lehdessä ensi viikolla.

Nine & Nicole Kidman: Powder Makeup Malfunction!

Oj, minun piti kirjoittaa musikaalista Nine, mutta nyt kävi kyllä niin että Nicole Kidman taisikin viedä suurimman osan huomiostani. Nainen nimittäin ilmestyi tiistaina New Yorkin Ziegfeld teatterissa pidettävään Nine musikaalin ensi-iltaan tämän näköisenä:



Mitä ihmettä?
Enkö vain ymmärrä tätä vitsiä, vai mistä on kyse?
Rinnatkin sojottavat hullunkurisesti sinne tänne, ja Nicole näyttää muutenkin hieman tärähtäneeltä.





Ehkä Nicolen rohkea veto lähteä työskentelemään elokuvaan vastanäyttelijänään nainen, Penelope Cruz, joka aikoinaan pokasi Nicolen miehen, oli sittenkin liian kova paikka. Etenkin kun Penelope näyttelee leffassa salarakasta. Tosin Nicole ei ole vaimon vaan muusan roolissa, se olisi kai jo liian absurdia. Vaimon roolin hoitaa Marion Cotillard. Olen muuten kummastellut Nicolen ja Penelopen rohkeutta lähteä työskentelemään yhdessä. Hitsi kun yhtäkään haastattelunpätkää aiheesta ei tipu, hih, no olen utelias, myönnän sen. Pidän Nicole Kidmanista (hänen hurjista otsarypynsuoristusoperaatioista huolimatta) ja kaikki peukut näille naisille, jos eivät kanna kaunaa toisiansa kohtaan.

Mutta ken tietää mistä Nicolen puuteri- sekä oudosti "istuvien" rintojen kohdalla on kyse. Toiset sanovat että kyse on vain huonosti otetuista valokuvista, (kind of don't still get it?) toiset kuvamanipulaatiosta, toiset sanovat syyn olevan huonossa valaistuksessa, meikkaajan veikkaillaan saaneen potkut, no kiddin'? Minun silmään nainen kuitenkin näyttää tämän näköisenä ensi-illassa olleen, joten jäljelle jää vain suuri ihmetys siitä, miksei kukaan ole sanonut hänelle mitään. Onpa inhottava juttu, ei varmasti muutenkaan helppo seistä naisen vieressä, jonka kanssa hänen ex-miehensä aloitti suhteen heti avioeroilmoituksen jälkeen/tai sitä ennen... Vitsi, hyvä Nicole! Vaikka pakkelit nyt vähän mönkään menikin.. Mutta kuka ratkaisee tämän ihme puuterimysteerin? Mistä oikein oli kyse?



Tässä kuitenkin Nicole samassa tapahtumassa eri aikaan hyvin hurmaavana:



Koko näyttelijäkaarti Sophia Lorenia lukuunottamatta:



Daniel Day-Lewis, Fergie, Kate Hudson, Penelope Cruz, Marion Cotillard, Nicole Kidman, ja Judi Dench.
Oih, olisipa elokuvaan voinut tupata mukaan vielä Julianne Mooren sekä Maggie Gyllenhalin.



Fergien puku oli kaunis kreikkalaistyylinen.
Nicolen ystävä Naomi Watts oli myös kauniina paikalla. Naomi on aina niin herkän kaunis!



Myös Madonna oli paikalla. 13-vuotiaan tyttärensä kansssa. Onko se vain minä, mutta olen jo pitkään katsellut tätä Lourdeksen tyyliä hieman nenää nypristellen. Olen ilmeisesti vaan tosi vanhanaikainen, mutta mun mielestä 13-vuotiaan tytön ei tarvitsisi vielä pukeutua näin. Toisaalta hän on Madonnan tyttö, mutta silti se ei ota sitä pois etteikö hän ole vasta 13.

Siis kyllähän tässäkin kuvassa jokainen daami on todella kaunis ja kauniisti pukeutunut, mutta jotenkin toi ikä 13 vaan pistää silmään. Toisaalta niinkuin totesin, jo pelkästään Madonnan tyttärenä oleminen taitaa tehdä elämästä aika erilaisen, joten aikuismainen vaatekerta tuon ikäisellä ei taida tässä tapauksessa olla "se juttu" =) Ja huom. tottahan toki Lourdeksen kynnet ovat vihreät. Mitäpä tämä pikkumimmi ei missaisi?

Kate Hudson ja Penelope Cruz kantoivat muuten aivan ihania pukuja yllään joulukuun alussa elokuvan Lontoon ensi-illassa:



Elokuva on varmasti mahtava!
Olen odottanut sitä siitä lähtien kun siitä alkoi tihkua ensimmäisiä kuvia julkisuuteen.







Ps. Elokuvan ohjanneen Rob Marshallin mestaritöihin kuuluu mm. Chicago, joten tiedätte että taattua laatua on tulossa!
Kuvassa tietenkin Catherine Zeta-Jones ja Bridget Jones meinasin kirjoittaa =D. Ei vaan tietenkin Renée Zellweger.

Hyvää Yötä ja Huomenta!

Missä päin maailmaa sitten tällä hetkellä oletkaan, Intiassa, Ruotsissa, Mexicossa tai Lapualla, toivottelen hyvää huomenta, päivää, iltaa tai yötä sen mukaan mitä vuorokauden aikaa kellosi näyttää. Rebecca Romijn saa nyt toimia viestin tuojana ja kiikuttaa mukanaan myös ihanan piristävää ja raikasta väriterapiaa kaikille. Vaikka tuo puu on kyllä itseasiassa todella mälsä väri, mutta keinu ja etenkin rouva itse ovat sitäkin pirteämmät väriläiskät. Voi vitsi, olisipa kesä! Miksi minä muuten yhdistän värit aina kesään? Teettekö tekin niin? En ole ikinä ennen tullut ajatelleeksi asiaa. Pukeudun kuitenkin aika samanvärisesti vuoden ympäri, ehkä vain inasen verran enemmän mustaa, harmaata ja ruskeaa syksyllä ja talvella, mutta se on niin vähän ettei sitä lasketa. Hei nyt rupesi oikeasti kiinnostamaan miksi raikkaat värit yhdistyy päässäni heti kesään. Siksikö että ne näyttää paremmalta ruskettunutta ihoa vasten? En minä parempaakaan selitystä keksi, hih.

Ensi kerralla jatkan kommentteihin vastaamista. Tosi tylsä juttu, että en saanut kaikkiin vastattua vieläkään. Anteeksi! Mutta jatkan sitä ilomielin kun seuraavan kerran palaan. Ja se on muuten pian. Heippa!

Kaksi Tarinaa

Jostain syystä haluan ehdottomasti asettaa nämä kaksi kuvaa vierekkäin. Marilyn Monroe & Portia de Rossi. On tietenkin päivänselvää kumpi naisista on vetovoimaisempi ja karismaattisempi, mutta siitä ei nyt olekaan kysymys. Nämä ovat jotenkin jännästi toistensa kontrastit. Vastakkain asettelu jo pelkästään värien takia kiehtoo, mutta mieleni on jo vaeltanut pitkälle eteenpäin pohtimaan tarinoita näiden kuvien takaa, totta tai tarua. Ei ole väliä. Tarua todennäköisesti, sillä kuvat ovat liian satumaisia edes käsinkosketeltaviksi...



Ps. Ihanaa, vihdoinkin ollaan taas siellä mistä koko blogissa piti alunalkaenkin olla hyvin pitkälle kyse - kauniissa kuvissa.
Juttelen varmasti jatkossakin, mutta nyt tämä tuntuu mukavalta.

Syntisen Kaunista

Ei minulla mitään asiaa ole.
En vaan voi olla tuomatta näin pysäyttävän kauniita kuvia tänne.
Dita von Teese.



Kulmakarvojen täydellinen siipi ja eyeliner luovat todellakin katseenvangitsevan ilmeen.

Ensimmäinen Päivän Asu + Kemut

Moikka!

Päätin tosiaan sitten viikonloppuna täälläkin asian pohtimisen lähteä mukaan juhlahumuun. Viimeisetkin ajatukset siitä, että ehkä mua sittenkin väsyttää, tai en mä kyllä jaksakaan lähteä, katosivat kun yksi illan tärkeimmistä vieraista soitti, ja sanoi heti moin jälkeen: "No moneltako mennään?"

En ole tänä vuonna ollut yksissäkään pikkujouluissa, enkä missään kekkereillä moneen kuukauteen, koska syksy oli/on edelleen raskas, ja ei ole yksinkertaisesti kiinnostanut. Nyt oli kuitenkin niin spesiaalit zembalot tiedossa, ja ennenkaikkea tiesin että siellä olisi koolla mukavaa porukkaa, ystäviä joiden seuraa olen kaivannut, joten en oikeastaan edes ymmärrä, miksi alunperin en meinannut lähteä. Mitä voisin sanoa.. bileet olivat omaa luokkaansa, todella tyylikkäät. Ei mitään äärimmäisen fiiniä pikkumusta-meininkiä viinilasi kätösissä, vaan nyt juhlittiin rock-henkisesti, ja "karnevaalit" viihdyttivät juhlaväkeä pitkin iltaa.



Heh, huomaan että kirjoitan kuin ala-astelainen: sitten söin kakkua. Se oli hyvää. Me olimme tosi iloisia. Okei, kirjoitus siis tökkii tänään big time, laitetaan siis kuvaa. Kokosin aika supertarkan kopion sen illan asustani, ja yritin änkeä sekaan myös vähän illan fiilistä. Tuli hieman sekava lopputulos, mutta tässä se nyt on:



Nyt tuntuu että huijasin teitä hieman, kun otsikoin tekstini päivän asuksi, enkä julkaissutkaan minusta otettua kuvaa. No, yllä kuitenkin ovat vaatteet, jotka päälläni olivat, ja jos nyt ei aivan prikuulleen samat, niin ainakin justiinsa vastaavat. Kelloa lukuunottamatta. Oma kelloni on nimittäin minusta hienompi kuin tuo kollaasiin läimäisemäni kello. Kelloni on iso kulmikas miesten kello.

En muuten olisi ikinä kuuna päivänä kuvitellut että teen koskaan minkäälaista päivän asu-postausta, sillä jostain syystä päivän asuja esittelevät blogit muutamia ihania, joissa vierailen ja joita moikkailen, ja joiden kanssa olen "kaverustunut", lukuunottamatta herättävät minussa jostain syystä hieman negatiivisia fiiliksiä, ja nostavat välillä jopa niskavillat pystyyn. Olen sen ennenkin maininnut. Olen tosin varmasti vain osunut minulle vääriin blogeihin, sellaisiin jotka eivät vain sisällöltään anna juuri minulle mitään, mutta ihastuttavat valtaväkeä runsain määrin. Väärinkäsitysten välttämiseksi on vielä korostettava, että blogit, joissa päivän asuja esitellään, ja joista pidän, ovat kyllä sitten koukuttaneet minut sitäkin pahemmin. Tiedätte kyllä keitä olette. En minä huvikseni teidän blogissa käy =) Olen ihastuksesta soikeana teihin, tyyleihinne, valokuviinne jne =)

Jossain vaiheessa iltaa huomasin etten ollut hetkeen surrut. Kauhistuin, ja minulle tuli järjettömän huono omatunto, mutta hetken päästä huomasin taas että oli vierähtänyt tunti jos toinenkin, eikä asia ollut painanut mieltäni, vaan olin oikeasti keskittynyt juttelemaan ystävien kanssa, nauramaan ja pitämään hauskaa. Tämä taisi olla ensimmäinen päivä aikoihin kun tunsin aitoa iloa edes hetkittäin ilman että samaanaikaan sisällä painaa tuska voimakkaammin päälle. Eihän se kipu mihinkään ole kadonnut, eikä sen varmasti pidäkään kadota. Luulen sen vaan muuttavan muotoaan ajan kanssa, ja se että koin ensimmäisiä vilpittömiä ilon hetkiä oli lohdullista, vaikka se aiheuttikin hirvittävän huonon omantunnon.



Käyn itseasiassa aika harvoin ulkona. Alkoholiakin juon todella harvoin. En milloinkaan nauti iltasiideriä, saunakaljaa, viiniä ruuan kanssa etc. En vain välitä siitä. Olen kyllä nuorempana hoitanut osuuteni bilettämisestä todenteolla kuntoon, heh. Näinä päivinä olen helposti esimerkiksi vaikka mökkijuhannuksen selvinpäin, vaikka ympäriltä tyhjenisi tiuhaan tahtiin olutkorit ja kuohuviinipullot. Ei mikään ongelma mulle. Monet kotikemutkin olen myös selvinpäin. Ei siihen oikeastaan ole edes mitään syytä. En vaan välitä aina juoda. Hauskaa on ilmankin. MUTTA, tässä on iso mutta, jaiks! Nimittäin silloin kun sitten juon, niin ei se kyllä ihan kahteen drinkkiin jää... Eh, ei. Silloin tulee juhlittua reippaasti, ja hyvä jos seuraavana iltapäivänäkään olen vielä kotiin tullut. En todellakaan ikinä sammu mihinkään, oksentele ympäriinsä tai muuta vastaavaa, apua, älkää ymmärtäkö väärin. Silloin vain juhlitaan reilummin, enemmän ja pidempään.

Erilaisia ystäviä ja ystäväpiirejä minulta löytyy useita - asia josta olen niin vilpittömän kiitollinen ja mitä arvostan paljon - mutta usein se porukka, jonka kanssa useimmiten päädyn kuppilaan koostuu pääsääntöisesti miespuolisista ystävistäni. Muusikonrentuista =) Ei vaan, ihania ihmisiä, suurin osa tosiaan muusikoita, tai muuten alaan jotenkin liitoksissa olevia henkilöitä, joista osaan tutustuin kymmenisen vuotta sitten työn merkeissä alunperin. Vuosien varrella on tapahtunut paljon meille kaikille, niin ihmissuhderintamalla kuin muutenkin, ehkä on ollut jotain keskinäistäkin suhdetta, mutta ystävyys on aina säilynyt. Emme välttämättä tee aina viisaimpia päätöksiämme lyödessämme päämme yhteen, mutta we sure have fun. Olen iloinen ystävistäni! Eikä se ole pelkkää liköörittelyä tässäkään porukassa, ei tietenkään. Monet ovat niin kiireisiä, että vierähtää helposti kuukausiakin ettemme tapaa lainkaan, joten ilta menee kyllä liki aina jossain vaiheessa enemmän tai vähemmän henkilökohtaisiin kuulumisiin ja pelkkään keskusteluun. Nuorempana jaksettiin riekkua enemmän. Nykyään meidät löytää helposti kapakan perimmäisestä nurkasta. Aikansa kutakin, eikö vain.

Oli miten oli, joskus on kuitenkin päästää vapaalle, ja tuo ilta oli yksi niistä.

Hyvä että tein sen.

Ps. Ihanat kommenttinne ovat mielessäni, ja vastaan niihin seuraavalla kerralla.

Lämmin kiitos niistä.

Haluatteko Arvata....

... kumpaan vaihtoehtoon eilen päädyin?



Notta kävisikö että vastaan teidän kivoihin kommentteihin myöhemmin? =)
En ole vielä ehtinyt nukkumaankaan, venähti vähän.
Okei, ei tullut noin pahaa jälkeä, mutta tuo mainos on ihan järjettömän hauska. "Tiskit on jääny tiskaamatta.."
Siitä löytyy pidempikin pätkä, mutta tämä lyhennetty on suosikkini.

Hiustenpidennys & Kekkerit, Joo vai Ei?

En osaa yhtään päättää mitä tekisin.
Tänään olisi tosi makeet kekkerit tiedossa. En jaksa enää paljon kulkea kissanristiäisillä, olen hoitanut oman osuuteni kakskymppisenä kuntoon, mutta tänään olis vähän eri juttu. Olisi paljon kaikkia vanhoja tuttuja ja ystäviä paikalla. Ja kaikkea hitsin makeeta. Siltikään en saa päätettyä lähtiskö vai not.



Jos lähden, mä haluan että mulle laitetaan ensin uusi hiustenpidennys.
Saisin sen kyllä tänään vielä lyhyellä varotusajalla fixattua, mutta blaah.
Miksi sekään ei nyt oikein nappaa.



Mitä ihmettä, nämähän on kuitenkin asioita josta tykkään.
Kai tässä on nyt pähkäiltävä aikansa, ja soitelteva ihmisille,
jotta kuka on menossa ja pakottakaa mutkin mukaan.



Sitten pitäis kääräistä joku hyvältä näyttävä vaatekerta päälle. Vaatehuone on nyt kuin pommin jäljiltä, sieltä ei löydä kukaan mitään. Henskarilta tuli jättipaketti pari päivää sitten, oiskohan siellä vaikka joku kiva yläosa. En ole vielä avannut sitä. Kaupoille en millään jaksa lähteä. Tosi jännä muuten, en oikein jaksa enää käydä vaateostoksilla. Jaksa? Joo-o, ihan totta. Olen laiskistunut sen suhteen tosi paljon. Tulee vaan näpyteltyä netin kautta ostoksia koriin. Ihme juttu. Olin aika hard core shoppaaja nimittäin ennen.



Lähtisin liikkeelle varmaan kuitenkin farkuissa. Sitäpaitsi olen aina farkuissa. Olen boring. Sit ei tänään mitään naisellista ja pehmeää yläosaa, vaan tänään vois olla jotain muuta. Ehkä mustaa. Paljettia? Isot korut. Tai lilaa? Riikinkukkkorvakorut? I don't know! Vitsi kun ois aikaa, niin tekisin kollaasin äkkiä ajattelemastani lookista. En taida nyt ehtiä. No olen ja ihmettelen tässä nyt sitten että mitä mä oikein teen. Pitää nyt päättää niistä hiuksista ekana.

Tässä ois muuten kivasti hiukset ja meikki:



Mistä vetoa, niin jään himaan kuitenkin viltin alle katsomaan leffaa.
Eikä! Kaikki kivat tyypit menee, mäkin meen.
Sitäpaitsi mä olen yksi niistä makeista tyypeistä =D
No, mä odotan että joku soittaa ja vonkuu mut ympäri lähtemään, olen aika helppo.

Eilinen Toistuu..

Noniin... Jeah, mies töihin. Voi h*lvetti. Mä heitän sen puhelimen seinään. No tää kävi kyllä jo eilen aika selväks että näin mennään, mutta... Nojoo, en voi sanoa mitään. Joskus nää ei vain ole kivoja hetkiä. Aaaargh, eikä tästä voi oikein edes avautua kenellekään, saati kirjoittaa täällä mitään. Ärsyttää. Ärsyttää. Ärsyttää. Ärsyttää!
T. Linnea 5 vee

Halutteko kuulla yhden hauskan jutun? Kun mies oli kerran duunissa, ja olin vähän hermona sen kerran, ja toivoin että jos mitenkään ois mahdollista, ja sillä ois mitenkään aikaa, niin voisiko se pistää mulle välillä viestin että kaikki on ok. No, näin sovittiin, ja mies läx juosten duuniin. Eihän se mitään tekstareita siellä ehdi lukea, mutta mä nyt sitten ikävöidessäni sitä jossain vaiheessa iltaa lähetin sille viestin tyyliin: "Mulla on ikävä sua, olisitpa kotona". Tähän tuli vastaus: "Ok!" Mä lähetin takas et mitä hemmettiä ai ookoo, thanks, mäkin jatkossa kaipaan sua. Myöhemmin kävi ilmi, että ensinnäkin mä tekstasin sen privakännykkään jota sillä ei ollut mukana. Sillä oli toinen kännykkä mukana jota se käytti. Se ei siis ollut saanutkaan mun viestiä, eikä sitä seuraavaakaan tietenkään, vaan me vaan lähetettiin toisillemme ihan sattumalta liki samaan aikaan viestit, minä hetkeä ennen häntä. Ja tulkitsin tietenkin hänen viestinsä sitten vastaukseksi omaani, enkä hoksannut että sehän tuli eri puhelimestakin. Tämä miehen "Ok" -viestihän tarkoitti luonnollisesti sitä, että se kiireessä ilmoitti mulle äkkiä että kaikki on fine. Nauratti kun asia selvisi valvottujen öiden ja mökötyksen jälkeen.



Kiitos RagDollin =) kuuntelen Samuli Edelmannia, ja nauran ääneen muistoille jotka tulee näistä mieleen.

Hei Samuli, olet mahtava!

Kakkos-Olohuone Kuntoon

Työ/vieras/kakkos-olohuoneemme on sisustukseltaan pahasti kesken. Se on toiminut varastona, ja sen laittaminen on vain jäänyt. On niin helppo sulkea ovi, ja kukaan ei näe sinne. Olisi aika tehdä siitä asuttava kaunis huone. Jostain kumman syystä mies piti alkuun itsestään selvänä, että ko. huoneesta tulee hänen hengailu/työhuoneensa. Hänen visionsa huoneen sisustuksesta oli iso jykevä vanhanaikainen työpöytä (hyvä idea), pieni jääkaappi bisselle, tv, muhkea sohva ja istumapaikkoja jätkille. Ei.





Todellisuudessa huoneen tulee palvella meitä kumpaakin toimivana työtilana, mutta niin että meillä on sama työpöytä. Kahta sinne ei toki ängetä. Pöydän pitää toimia myös pöytänä jonka ääressä voin askarrella. Sen lisäksi huoneessa tulee olla runsaasti hyllytilaa, joihin saa kätkettyä ovien taakse niin mapit kuin minun askarteluvälineetkin. Hyllyissä pitää olla ovet, jotta huoneen ulkonäkö on mahdollisimman seesteinen. Sen kun pitää palvella myös vierashuoneena tarpeen vaatiessa. Sen lisäksi sinne joudutaan ehkä ostaman ja sijoittamaan vaatekaappi, sillä minun täytyy todennäköisesti lunastaa käyttööni mieheltä hänen vaatekaapistaan tilaa omille ryysyilleni, vaatehuoneeni on täyteen ammuttu. Huoneen tulee olla myös viihtyisä ns. kakkos olkkari, jossa on mm. mukava katsoa tv:tä. Tv saisi myös olla kätkettynä jonkinlaisen - mikä sen nimi on - no semmoinne hieno tv-kaappi, joka ei näytä siltä että siellä on tv sisällä.



Kerään tähän viestiin jonkinlaisia ideakuvia siitä mitä tuleman pitää, vaikka minulla on kyllä itseasiassa hyvinkin tarkka visio siitä, miten huoneen kalustan ja sisustan. Mutta ainahan voin saada jonkin uuden idean, ja mikäpä sen mukavampaa kuin katsella silmää miellyttäviä sisustuskuvia. Ja ehkäpä kun kuvia kauniista toimivista huoneista tarpeeksi kauan tuijottaa, alkaa ajatus käyttämättömänä olevavasta huoneesta tuntua enemmän ja enemmän absurdilta, ja hommaan tulee tosissaan ryhdyttyä. Vaikka tiedänkin täsmälleen mitä huoneelta haluan, ja tämä myös miehelle käy, koska hän ei tiedä ihan kaikkia, kuten esimerkiksi että sinne olisi tulossa joku suloinen Greengaten tilkkutäkki, niin olen ajatellut että palkkaan sisustussuunnittelijan, joka hoitaa huoneen kuntoon, sillä olen niin saamaton asian suhteen. Näin en kuitenkaan oikeasti todellakaan tee, koska minä oikeasti pidän sisustamisesta todella paljon, ja olisi kohtuutonta ja typerää sysätä sellaista rahasummaa toiselle vain sen takia että olen itse niin häpeällisen laiska, etten ole saanut asiaa, jonka osaan, aikaiseksi.



Huoneessa on valmiina varta vasten tätä huonetta varten ostetut Ikean Hemnes sarjan piironki sekä sohvasänky. Mustavalkoisia tyynyjä löytyy, musta pallopäinen verhotanko, valkoiset verhot hennolla ruutukuviolla. Sinne on ostettu myös Ikean Skruvsta tuoli mustana. Se on hieman sellainen matta. Koska tuoli ei ole ollut käytössä, emme tiedä onko se todellakaan kelvollinen, ja yksi miehen toiveista, jonka unohdin aikaisemmin mainita, oli kunnon työtuoli. Jostain syystä päädyin ostamaan tämän. En muista miksi. Varmaan siksi että se oli halpa ja pidin kovasti materiaalin elävännäköisestä pinnassa, ja tuoli sopi ulkonäöltään ideaan, mikä minulla huoneesta oli. Työtuoliin tulisi kuitenkin satsata, että se on ergonomisesti erinomainen, joten uusi työtuoli, kunnollinen sellainen, tulee varmasti hankkia. Hemnes sarja on minusta kaunis ja kodikas. Olen todella tykästynyt siihen, mutta piirongeista täytyy sanoa, että ne eivät ole kyllä kestävintä laatua. Näillä tiedoin saatte vähän kuvaa huoneen tulevasta tyylistä.



Kylläpä valkoinen sohvasänky on todella epäedukkaan näköiseksi pedattu, ysch!





Nyttemmin olen miettinyt, että olisin voinut ostaa nämä huonekalut mustina, ja jos huone toimisi vaan vierashuoneena olisi tuo meikkaus/peilipöytä oiva. Nyt se ei sinne kuitenkaan sovi.



Nämä ovat huonekaluja, jotka ehdottomasti pitää laittaa harkintalistalle. Väristä en ole vielä jokaisen kohdalla varma. Valkoinen tulee toimimaan kuitenkin päävärinä, mutta musta saa hieman kehystää ja ryhdistää sitä. Olen todella iloisesti yllättynyt siitä, että vuosien ajan ajattelin että musta sopii moderniin sisustyyliin, tyyliin jota en ole kokenyt omakseni, mutta muutaman viime vuoden sisällä olen hoksannut että kyllähän se värii passaa oikein stailattuna ja oikanlaisessa kalusteessa tähän "mökkiunelmaankin".



Alunperin ajattelin että huoneesta tulisi hieman vanhan sikarihuoneen tyylinen peltikyltteineen ja ruskeine vanhoine radioineen, yksi iso tyylikkäästi kulahtaneen näköinen vanha nahkasohva, tarkoitan hieman sellaista jonka Aidan valmisti Charlottelle ja Treylle häälahjaksi, mutta tuoli taisi jäädä Carrielle. Vanha Juthbackan markkinoilta ostettu hieno radio sinne ehkä sijoitetaankin, samoin alkuperäis suunnitelmassa mukana ollut miehen perimä suuri ruskeakehyksinen antiikkipeili, mutta muuten hylkäsin nopeasti ajatuksen sikarihuone visioistani, vaikka se olisikin toteutettu valkoisella maustettuna. Se olisi silti ollut liian ruskea, väärän sävyinen ruskea. Nytkin yhdistelmä musta, valkoinen ja ruskea kuulostaa haastavalta. Tuntuu automaattisesti että jompi kumpi tummista väreistä tulee tiputtaa pois. Katsotaan miten käy kun alan saada huonetta kuntoon. Haluan että huone on raikas, tilava ja valoisa kuten kotimme muutenkin. Värimaailmat tämän viestin kuvissa ovat hyvin lähellä, jollei jopa täysin sitä mitä haen. Täysin mustavalkoista en siis huonesta missään nimessä halua, vaan haluan sinne myös väriä. Vaikka vanhan lasin vihreää, vanhaa roosaa, aquaa.



Niin ja yksi asia. Vaikka huone joutuukin palvelemaan monta eri tarkoitusta, se ei saa missään nimessä näyttää sillisopalta ja sekavalta, kansiot eivät saa pursuilla kaapeista, tavaraa, etenkään pientä ei saa olla ripoteltuna ympäriinsä, toivoisin myös että sieltä löytyisi tila jossa säilyttäisin jättikokoelmaa lehtiäni, en raaski heittää niitä pois, olen pimeä, tiedän, mutta en halua että lehdet, kuten muutkaan tavarat ovat näkyvillä. Huoneen tulee olla hyvin yhtenäinen ja näyttää pääasiassa olohuonemaiselta.



Ainiin, haluan sinne myös peilin. Huone ei ole pieni, mutta huomaan että minulla on tullut tavaksi käyttää sisustuksessa suuria peilejä, koska ne antavat sitä tilan tuntua lisää, ja se on aina plussaa. Rakastamme ja suorastaan vaadimme että kodissa on tilaa ja avaruutta. Näitä peilejä meillä on useampi, yksi nojaa esimerkiksi valkoisen leveän piirongin päällä vaakatasossa, ja kyllä se vaan huonetta suurentaa.



Se on ehkä asia joka eivät näyttele niin suurta roolia samankaltaisten sisustajien keskuudessa yleensä. Yleensä meidän romuromantiikan, ja tämän tällä hetkellä, ja jo pitkään kovana trendinä olevan sisustustyylisuuntaan kuuluu vahvasti erilaiset kodin pienet kuin isomatkin (uus)vanhat esineet, ja suloiset tavarat, ja ennenkaikkea runsas tavaran ja somistuksen määrä. Erilaisia asetelmia on tapana olla huomattavan paljon. Vaikka emme (Ketkä me? Minähän täällä sisustan. On miehelläkin toki mielipiteet, ja tietenkin ne kuunnellaan. Hän ei vaan näe kokonaisuutta kun selitän sen hänelle, siksi minun on joskus tehtävä jokunen päätös yksin, koska olen oppinut, että kun hän näkee omin silmin valmiin lopputuloksen, hän ymmärtää miten kaikki tuli yhteen, ja hän pitää lopputuloksesta. Ruutu/raita ja kukkatyynyjä, sekä pastellinsävyjä nyt ainakaan ei saisi kyllä olla yhtäkään, mutta salakuljetan edes muutaman tyynyn aika ajoin tänne.) .. mitä olin sanomassa? Ajatus katkeaa aina. Niin vaikka emme todellakaan ole minimalisteja, niin emme halua että kodissamme on ripoteltu tavaraa erityisen paljon. Kaunis esine sitäpaitsi usein hukkuu, kun sitä ympäröi lukuisat muut tavarat, eikä se pääse näin oikeuksiinsa. Olen kertonutkin että meillä on valtava dvd-kokoelma. En voisi kuvitellakaan että leffoja säilytettäisiin avohyllyssä. No way! Liian levoton meininki. Leffojen säilytykseen on ostettu hyvin yksinkertainen täysin selkeälinjainen liki kokonaan yhden olohuoneen seinistä peittävä valkoinen kirjahylly, jossa on linnunmaidonvalkoiset korkeakiiltoiset lasiovet, niin etteivät leffat näy läpi.



Kun jotenkin yritän kuvailla tyyliä jolla kotimme on sisustettu, tulee mieleeni juttelumme siitä, että haluamme että kotimme näyttää raikkaalta, tunnelmallisesta, idylliseltä, ja kauniilta merenrantamökiltä + vanhan ajan tunnelmaa. Kyllä, haluamme että kotonamme on mökkifiilistä. Ei hirsimökki. En voi sietää ruskeita ankeita hirsimökkejä punatiilitakkojen kera. Takkamme on valkoiseksi rapattu. En ole varma onko rapattu oikea sana kuvaamaan sitä. Olen vain kuullut sitä sanaa käytettävän, ja se kuulostaa oikealta tähän yhteyteen =)

Kuvissa näkyvä valkoinen lautalattia on kyllä aivan ihanan. Aikoinaan minä ajattelin että meille tulee sellainen, kunnes rakennusfirman omistaja kysyi meiltä, niin montakos koiraa teillä olikaan... Eeh, ei sitten tullutkaan valkoista lattiaa, kun asian hokasin. Muta meille on sellainen tosi makee laminaatti, joka jäljittelee vanhaa leveää lankkulattiaa, ja se on tosi kodikas. Olen ihan älyttömän tyytyväinen lattiaamme. Toisaalla on sitten laattoja.