No Words Needed Here!

Oh, that Brad Pitt and his weard art - and I don't mean acting

Mä pidän Brad Pittin näyttelijän kykyjä aliarvostettuina. Mun mielestä mies on edelleen kauniiden kasvojensa orja, vaikka saakin työskennellä likipitäen haluamassaan leffassa. Silti hänen yläpuolellaan tuntuu leijuvan samanlainen ikuinen kiiltokuvapojan leima, joka löytyy myös yhden ikäpolvensa lahjaikkaimman näyttelijän Leonardo DiCaprion yltä. Se on harmi. Joo, jengi tajuaa että ne on hyviä näyttelijöitä, mutta ne ei tajua että ne on mammuttimaisen häkellyttävän erinomaisia taiteilijoita, uskomattomia roolin suorittajia. ...Koska taustalla on aina ajatus niistä söpöistä kasvoista.

Siinä mielipiteeni siitä, mitä jengi ei ymmärrä Brad Pittistä.

Sitten pätkä asioista, joita mä en tajua Brad Pitissä:

• Angelina Jolie
• Hänen sisustusmakunsa

Ja allahan meillä on kummatkin.
Kyseessä vuosia sitten Angelinan Bradille antama 43-vuotis-syntymäpäivälahja.
Matka tutustumaan Frank Lloyd Wrightsin mestariteokseen Fallingwater.

Nyttemmin, muutama päivä sitten Brad piipahti Sveitsissä Art Baselin vuosittaisille "marikkinoilla" taideostoksilla, eikä käyttänyt kuuleman mukaan yhtään sen enempää tai vähempää rahaa taideostoksiinsa kuin 1$ miljoonaa! Alunperin miehen mielessä oli kovasti alla oleva Neo Rauchin taulu, joka ikävä kyllä oli jo varattu museolle.

Mutta Bradin onneksi paikalta löytyi paaaaaljon muutakin shoppailtavaa.
Ja tämä hitusen vajaa miljoona dollaria meni samaisen saksalaisen taiteilijan Neo Rauchn Etappe nimiseen tauluun.
Good for you Neo!
Mutta hetkinen, miljoona dollaria lastenhuoneen tauluun!? Ookkei.
Vai mihin huoneeseen tämä formula (?) aiheinen taulu teidän mielestä sopii:

Mutta eipä edes Brad itse ollut satavarma ostaako vaiko eikö:

WSJ writer Kelly Crow states: “After eyeing the 9-foot-wide work for several minutes,
Pitt rubbed his goatee, fiddled with his tweed driving cap, and walked away.”

Mutta hetken päästä mies saapui takaisin ja osti kuin ostikin ylläolevan taulun.
I am just not so in to it... Or maybe I just don't get it.

Oli miten oli, luulen että alan pikkuhiljaa hyvin ymmärtämään Jennifer Aniston eron jälkeistä lausuntoa siitä, että kun Nicole Kidman ilmoitti avioeronsa jälkeen iloitsevansa mahdollisuudesta käyttää taas korkokenkiä, niin yksi ensimmäisistä asioista mitä Jennifer eron jälkeen tekee on hankkii ihanan sohvan, jossa on miellyttävä loikoilla. Intohimoinen arkkitehti/sisustaja ex-siippa BP kun oli kalustanut silloisen avioparin kodin Jenniferin mukaan joko huonekaluilla, jotka oli niin arvokkaita, ettei niitä lähelle edes uskaltanut mennä, tai sitten niin epäkäytännöllisiä, ettei niitä voinut hyödyntää. You know like, noh, yleensä sohvalla loikoillaan, ei istuta selkä suorassa, yleensä piirongin laatikoissa säilytetään tavaraa, ei kierretä se niin kaukaa kuin mahdollista, ettei vahingossa hipase.

Ehkä tämä oli taidetta, jota edes Brad ei tajunnut:

Mitä taidetta te suositte? Missä muodossa? Oletteko itse taiteilijoita?
Itselleni ei ole merkitystä kenen tekemä taulu minulla on seinällä, paitsi jos se on jonkun henkilökohtaisesti tuntemani. Pidän Kata Kärkkäisen tauluista paljon. Niissä on naisen vahvaa ja hentoa tunnetta. Tässä Katan aikoinaan kirpputorille hyväntekeväisyyteen lahjoittama öljyvärityönsä Älä herätä mua:

Tuossa kuvassa näkyy vain pieni osa teosta, ja se on todella kaunis kokonaisuudessaan.
Muuten en oikeastaan osaa sanoa taiteesta juuri mitään. Sen tiedän etten pidä modernista. Sanoisin oman taideharrastukseni rajoittuvan lähinnä vanhojen Arabian astioiden keräämiseen. Eikä aina ole väliäkään onko Arabiaakaan, kunhan miellyttää silmää. Minulla onkin todella suuri kokoelma aarrekaapissani keittiössä jos jonkinnäköistä kippoa ja kuppia. Rakastan kirpputoreja ja vanhoja tavaroita muutenkin. Olen kyllä itse kova tekemään käsillä, kyllä minä tämmöisenä noviisina senkin katsoisin jonkinlaiseksi taiteeksi. Askartelen, väännän ja käännän jos jonkinmoista silloin kun saan inspiksestä kiinni. Piirtämisessä ja ompelemisessa olen huono. Se rajoittaa harmillisesti. Esimerkiksi helmet ovat kauniita, ja niistä saa kyllä aikaiseksi niin yhtä kuin toista.

Jyrääkö Uimapuku Bikinin?

Itse en osaisi kuvitellakaan pukeutuvani aurinkoa ottaessani uimapukuun. En edes ymmärrä sen pointtia.

Koko torso jää ruskettumatta, joten vartalon täytyy olla hassun värinen kesän jälkeen uikkarikäyttäjällä.

Vai?

Ops, huomasin juuri että kirjoitin yllä olevat rivit tosi tökerösti. Anteeksi. Rupesin miettimään enemmän mikä olisi uimapuvun funktio minun elämässäni, ja tulin siihen tulokseen että lasten kanssa rannalla leikkiessä ja temmeltäessä se olisi ehkä kätevämpi ja etenkin päällä pysyvämpi kuin bikinit. En tiedä. Luulen.

Rusketusraidat on ja pysyy kuitenkin mun mielestä inhottavina.

Omassa pihassa otan aurinkoa yläosattomissa, alaosaa en kyllä ota pois.

Silti häiritsee kun peppu on valkoinen, heh.

Uikkarit on kuitenkin jo muutamia vuosia tehnyt kovaa paluuta, ja kirii kirimistään bikinen rinnalle. Siitä huolimatta että uimapuvut alkavat näyttää tosi herkullisen ja vastustatamatton näköiseltä en edelleenkään osaa kuvitella itseäni sellainen päällä auringon alla. Ainut tilanne milloin käytän uikkaria, on kun olen uimassa. Siis todella uimassa uimahallissa, eli urheilemassa, ja silloin kelpuutan päälleni vain mustan sporttisen painijanselkäolkaimisen ja ei todellakaan syvään uurretun, vaan täysin päinvastaisen kaula-aukon omaavan Niken uimapukuni. Tässä kuitenkin uimapukuja, joihin minä, täysin rappioitunut shopaholic saattaisin sortua käyttömielipiteestäni huolimatta:

Ja nyt kun me ollaan kuvien avulla hieman innostunuttu rantamuodista, niin mitä me ei nyt tehdä?

Me ei nyt mennä Victoria's Secretin sivuille tilaamaan mitään! Ei Linnea, Ei Linnea. EI!

------------------------------------------

Uups, Sorry!

U like?

Okei, tosi kiva, nyt mulla menee koko loppupäivä surffaten Vickanin sivuilla,

koska se on täys kaikkia tämmöisiä täydellisyyksiä, jotka ovat kuulemma hyvin onnettomia,

jos he ei pääse mun vaatehuoneeseen.

No mitäpä tyttö voi tehdä, kun auttaa hädässä olevia vaateparkoja kotiin.

Viikon Isi

Aaawww, mikä kuva.

Hei, eikö olis tosi mukava, jos sä voisit olla tossa kuvassa mukana,

ihan vaikka silleen tossa Matthewn oikealla puolella, ja jos vaikka kainalossa...

I mean... The Beach.. the Sun, the Heat, the Cute Baby, Ok, the Little Boy too, Malibu...

Äääh, ketä mä huijaan, tarkoitan vaan Matthew McConaugheyta, yhtä seksikkimmäistä miehistä alive.

Ihana fiilis kyllä kuvassa. Isän ja pojan hetki. Tärkeä hetki. Rakkaus.
(Mutta miten kenelläkään voi olla NOIN valkoiset hampaat? Haloo! Oikeesti!
Ja kaikenlisäksi mies väittää, että niitä ei ole koskaan valkaistu. Herranjumala nehän loistaa pimeessä.)

Toinen kierros:

Matthew has a pretty girlfriend, Camilla Alves, too:

And by the way, the girl knows how to dress.

Tässä Monique Lhuillierin hurmaavassa, niin suunnittelijan tyylille uskollisessa iltapuvussa.

Kauniit asusteet Miss Alvesilla, mutta kampaus ei minun mielestä käy yksiin noin "Kreikkalainen Jumalatar" puvun kanssa, joka lainehtii ja valuu ylväästi.

Toisaalta, Matthewkin näyttää oudolta, lähinnä varmaan siksi että sillä on vaatteet päällä, joten ok.

Eíkös nimittäin tämä näytä jo paljon paremmalta alla olevassa kuvassa.

Ei enää pistä silmään mikään. Ihan häiritsi nähdä Matthew puku päällä.

Ja Monique Lhuillierin vaatteista minun on varmasti myöhemmin myös tehtävä oma postaus, sillä rakastan hänen mallistojaan.

Eiköhän Matthewstakin tule juttua vielä myöhemmin.

Mä pidän hänestä.

Hänen hipahtavasta elämäntyylistään, rennosta asenteestaan, positiivisesta energiasta, rakkaudesta eläimiin jne.

AIDS

Fashion Against AIDS & HM

Otin ihan suoran lainauksen Henkan sivuilta:

Suuret muoti-, musiikki- ja tyylimaailman tähdet osallistuvat H&M:n ja Designers Against AIDSin (DAA) kanssa Fashion Against AIDS -kampanjaan auttaakseen taistelussa tautia vastaan ja lisätäkseen nuorten tietoisuutta siitä. Katy Perry, Dita von Teese, N.E.R.D ja Yoko Ono kuuluvat artisteihin, jotka yhteistyössä H&M:n kanssa ovat suunnitelleet T-paitoja, T-paitamekkoja, toppeja ja bodeja. 25 % myyntihinnasta lahjoitetaan hankkeille, jotka edistävät nuorten HIV/AIDS-tietoisuutta. Tänä vuonna tuettavia järjestöjä ovat Designers Against AIDS, YouthAIDS, UNFPA ja MTV Staying Alive Foundation. Mallisto on 100 % luomupuuvillaa ja sisältää vaatteita niin tytöille kuin pojille. Sitä myydään H&M:n nuorten DIVIDED-osastoilla sekä Shop Onlinessa 28. toukokuuta 2009 alkaen.

Miten moni teistä osallistui/osallistuu Hennesin kamppanjaan AIDSia vastaan?

Mitä paitoja ostitte?

Itse ihastuin ikihyväksi Dita von Teesen suunnittelemaan paitaan,

joka on päällä ja livenä ehdottomasti vielä paremman näköinen mitä netissä.

Tosi söpö paita!

Ja Dita itse on sitäkin hurmaavampi. Mieheni tapasi jokin aika sitten hänet, ja olin niin harmissani etten itse ollut mukana, koska mitä hemmettiä mun mieheni osaa hänen kanssaan jutella. Muodista jne. Yeah Right! Mun mies kyselee vaan kohteliaasti how are you girl jne. Blaah. Myöhemmin kun kysyin mitä Ditalla oli päällä jne, niin mitä: Mieheni ei muista! ?!?!? Come again! Ei muista. "Emmä muista, kai sillä joku musta paita oli". WHAAAAT?!?! Siinäkö kaikki, kai sillä joku musta paita oli. Jesus Christ, miehet!

Jokatapauksessa, ei enempää tämänkaltaisia julkkisjuttuja tässä blogissa,

mutta Dita von Teesen tapaaminen sopi tähän tekstiin hyvin tämän blogikirjoituksen aiheen takia.

Vau Dita von Teesestä, tai pikemminkin hänen tyylistään pitää ehdottomasti tehdä kunnon postaus myöhemmin jossain vaiheessa, sillä on hän on mieletön kaunotar ja tyylitaituri. Ainut mitä pidän pahana on hänen turkkien käyttö, jota en hyväksy lainkaan. Ditahan on tehnyt yhteistyötä PETAn kanssa, joka sinänsä on outoa Ditan turkiksien takia, mutta ehkä siitä myöhemmin postaus.

Äääh, takaisin asiaan.

Dita von Teesen paidan lisäksi hankin kampanjasta nämä Katharine Hamnettin sekä Yoko Onon paidat:

Pidän Katharine Hamnettin kantaaottavista suurista t-paidoista, mutta silti kyseisen paidan koko tuli yllätyksenä. Paidan koko 34 on minulle niin reilun kokoinen, että siitä tulikin yöpaita minulle. Hah, ehkä se kannanotoltaan sopiikin yöpaidaksi. Yöpaidan lisäksi se on NääMäVieläJoskusOmpelen-kasassa satojen muiden vaatteiden kanssa, mutta jos haluatte kuulla totuuden, olen tasan kerran kokeillut pari vuotta sitten saamaani ompelukonetta, mutta en keksinyt keinoa miten saan langan pujotettua, joten se nyt jäi sitten aikalailla siihen. Ja NääMäVieläJoskusOmpelen-kasa senkun kaskaa, kunnes joku jeesaa mua, ja vie mun ompelukoneen neitsyyden. Hmmm... Katharine Hamnettin paita tais saada mun ajatukset lentämään. Olen hölmö =) Hauskaa päivän jatkoa kaikille!

Katherine Hamnett:

Honey, I Think we Have to Call Him Marley...

Viimeyönä tekemääni rakkaita karvatassujamme, ja etenkin koiranpentuamme koskevaan postaukseen viitaten,

liitän mukaan vielä nämä upeat promokuvat elokuvasta Marley and Me.

Jälleen kerran mekko to die for!

Ja kyllä tämän postauksen otsikko on hyvin todenmukainen perheessämme.

Katsottuamme ko. elokuvan ei ole ollut vain kerta tai kaksi kun olen todennut miehelleni,

että ehkä Marley olisi silti sopivampi nimi.

Koiran oikeaa nimeä en paljasta, mutta sen voin sanoa että se on komea.

Ihan oikeasti meidän koira on kuitenkin ihana. Se on vain pennun villiyttä vielä. Minä ja miehemme emme voi sietää kouluttamattomia koiria, (apua, huomasin juuri että kuulostin Timo T.A Mikkosen perheenjäseneltä, herranjumala.) tai ennemminkin niiden isäntiä ja emäntiä. Koirakin on onnellinen kun sillä on pomo, ja sen aivot saa raksuttaa, kun sitä koulutetaan. Esim. huumekoiralle työ on iloista leikkiä. Syksyllä meidän koira menee miehen kanssa kouluun. Kuulostaa hauskalta. Nyt 13 viikkoinen koira osaa jo totella useita eri käskyjä, esimerkiksi seuraavat: istu, maahan, odota, pudota, tänne, alas, ei hypi, EI, etsi, tassu (joka nyt sinänsä on ihan älytön käsky, mutta ihan vain koiran iloksi opetimme sille uuden leikin) jne, mutta syksyllä alkaa sitten tosiaan koirakoulu =)

Lopuksi vielä kuvia Anistonista omien koiriensa Normanin sekä Dollyn kanssa.

Toisessa kuvassa taitaa taaimmaisena viuhahtaa myös Courteney Coxin koira, en ole aivan varma.