- Angelina Jolie
- Hänen sisustusmakunsa
Ja allahan meillä on kummatkin.
Kyseessä vuosia sitten Angelinan Bradille antama 43-vuotis-syntymäpäivälahja.
Matka tutustumaan Frank Lloyd Wrightsin mestariteokseen Fallingwater.
Nyttemmin, muutama päivä sitten Brad piipahti Sveitsissä Art Baselin vuosittaisille "marikkinoilla" taideostoksilla, eikä käyttänyt kuuleman mukaan yhtään sen enempää tai vähempää rahaa taideostoksiinsa kuin 1$ miljoonaa! Alunperin miehen mielessä oli kovasti alla oleva Neo Rauchin taulu, joka ikävä kyllä oli jo varattu museolle.
Mutta Bradin onneksi paikalta löytyi paaaaaljon muutakin shoppailtavaa.
Ja tämä hitusen vajaa miljoona dollaria meni samaisen saksalaisen taiteilijan Neo Rauchn Etappe nimiseen tauluun.
Good for you Neo!
Mutta hetkinen, miljoona dollaria lastenhuoneen tauluun!? Ookkei.
Vai mihin huoneeseen tämä formula (?) aiheinen taulu teidän mielestä sopii:
Mutta eipä edes Brad itse ollut satavarma ostaako vaiko eikö:
WSJ writer Kelly Crow states: “After eyeing the 9-foot-wide work for several minutes,
Pitt rubbed his goatee, fiddled with his tweed driving cap, and walked away.”
Mutta hetken päästä mies saapui takaisin ja osti kuin ostikin ylläolevan taulun.
I am just not so in to it... Or maybe I just don't get it.
Oli miten oli, luulen että alan pikkuhiljaa hyvin ymmärtämään Jennifer Aniston eron jälkeistä lausuntoa siitä, että kun Nicole Kidman ilmoitti avioeronsa jälkeen iloitsevansa mahdollisuudesta käyttää taas korkokenkiä, niin yksi ensimmäisistä asioista mitä Jennifer eron jälkeen tekee on hankkii ihanan sohvan, jossa on miellyttävä loikoilla. Intohimoinen arkkitehti/sisustaja ex-siippa BP kun oli kalustanut silloisen avioparin kodin Jenniferin mukaan joko huonekaluilla, jotka oli niin arvokkaita, ettei niitä lähelle edes uskaltanut mennä, tai sitten niin epäkäytännöllisiä, ettei niitä voinut hyödyntää. You know like, noh, yleensä sohvalla loikoillaan, ei istuta selkä suorassa, yleensä piirongin laatikoissa säilytetään tavaraa, ei kierretä se niin kaukaa kuin mahdollista, ettei vahingossa hipase.
Ehkä tämä oli taidetta, jota edes Brad ei tajunnut:
Mitä taidetta te suositte? Missä muodossa? Oletteko itse taiteilijoita?
Itselleni ei ole merkitystä kenen tekemä taulu minulla on seinällä, paitsi jos se on jonkun henkilökohtaisesti tuntemani. Pidän Kata Kärkkäisen tauluista paljon. Niissä on naisen vahvaa ja hentoa tunnetta. Tässä Katan aikoinaan kirpputorille hyväntekeväisyyteen lahjoittama öljyvärityönsä Älä herätä mua:
Tuossa kuvassa näkyy vain pieni osa teosta, ja se on todella kaunis kokonaisuudessaan.
Muuten en oikeastaan osaa sanoa taiteesta juuri mitään. Sen tiedän etten pidä modernista. Sanoisin oman taideharrastukseni rajoittuvan lähinnä vanhojen Arabian astioiden keräämiseen. Eikä aina ole väliäkään onko Arabiaakaan, kunhan miellyttää silmää. Minulla onkin todella suuri kokoelma aarrekaapissani keittiössä jos jonkinnäköistä kippoa ja kuppia. Rakastan kirpputoreja ja vanhoja tavaroita muutenkin. Olen kyllä itse kova tekemään käsillä, kyllä minä tämmöisenä noviisina senkin katsoisin jonkinlaiseksi taiteeksi. Askartelen, väännän ja käännän jos jonkinmoista silloin kun saan inspiksestä kiinni. Piirtämisessä ja ompelemisessa olen huono. Se rajoittaa harmillisesti. Esimerkiksi helmet ovat kauniita, ja niistä saa kyllä aikaiseksi niin yhtä kuin toista.
2 kommenttia:
Jep, moderni ei iske ei. Kärkkäisen työ näyttää kivalta mutta mikään taiteentuntija en ole.
Kissoista ja koirista; meillä on kaksi koiraa ja varsinkin pentuina koiria kiinnostaa kissanhiekkalaatikko ihan tolkuttomasti. Sisältöä levitetään ympäri taloa ja sen päällä kieriskellään. Edesmennyt tiibetinspanielini Bella lopetti hiekkisvierailut pentuna kun laitoin luukun eteen juuriharjan väärin päin. Se näytti siitä pelottavalta. Muihin se ei ole sitten tepsinytkään. Iän myötä kiinnostus onneksi vähenee mutta muuta keinoa en keksi kuin ehdollistaa hiekkikseen epämiellyttäviä kokemuksia, esim. heittää kolisevat kattilankannet kun koiruus on änkeämässä laatikkoon.
Kiitos Olivieno hyvistä vinkeistä ja "juttuseurasta". Meillä kyllä mies on aivan uskomattoman hyvä koirankouluttaja, hän on ollut paljon tekemisissä eri palvelukoirien kanssa, mutta tuo kissanpisulootalla käynti se vaan ei meinaa mennä pennun pikku päähän, että se ois vähän niinkun kiellettyä. Mutta niinkuin sanoit, eiköhän sekin kiinnostus iän myötä lopu. Toivottavasti!
Lähetä kommentti