Punaisen Maton Kulkijoiden Pukija-Kunkku

Katselin jokin aika sitten Elie Saabin vanhoja muotinäytöskuvia muistaakseni syksyltä 2008, ja olin jälleen kerran kuola poskella. Elie Saab luo yksinkertaisesti kauneimmat ja jumalaisemmat iltapuvut päällä maan. Olen täysin jumissa näihin kuviin, ja näihin asuihin - taideteoksiin, voiko enää kauniimpaa olla. Ei! Siksipä haluan jakaa omat suosikkini tästä näytösestä kanssanne ja ne tulevat tässä.

Elie Saab

Fall 2008 Couture

Musta ja ruskea eivät milloinkaan aikaisemmin ole näyttäneet näin kevyiltä ja raikkailta.

Sekä sininen että punainen on nyt käsittämättömän tyrmäävän värinen.

Mistä noin kauniit sävyt ja kankaat on kehitetty..

Mikä välke, voi huoh.

Henkäyksen kevyttä.

Jos pitkistä puvuista voi käyttää sanaa hurmaava, on tyrmäävä oikea sana näille lyhyille.

Uuuuuuiiiiiiih...

Ja nyt lopuksi puvut, joita yritin epätoivoisesti valita omiksi ehdottomiksi suosikeiksi.

Vähän päästä huippaa..

And The Hero-Dress FOR ME!!!

OMG!

Mitä ihmettä voisi nainen tehdä jos pääsisi sellaiseen Tuhkimo-tarinaan, että saisi valita näistä yhden puvun käytettäväkseen, omakseen? Kuinka näistä voisi valita. Kaikkihan on suorastaan täydellistä. Jos kulkisin pitkin Oscargaaloja, en varmasti käyttäisi mitään muuta kuin Elie Saabia, niin hurmiossani olen hänen puvuistaan. Yritin aluksi muka laittaa näitä kuvia jonkinlaiseen suosikkijärjestykseen kunnes huomasin että se ei yksinkertaisesti ole mahdollista, näitä ei voi laittaa järjestykseen, nämä ovat kaikki hurmaavia. Hetkinen sana hurmaava on vähättelyä - ihan suoraan taju kankaalle upeita! Silti minun on sanottava, että jos joku ase otsalla pakottaisi minun tekemään valinnan, niin osaisin ehkä osoittaa viimeisimmät puvut henkeäsalpaavimmaksi, ja Linnan Juhliin pukeudun The Hero-Dressiin :) You'll see. Olipa mahdoton tehtävä, yrittää valita jo täydellisistä omista suosikeista vielä ne hehkeimmät. Muutaman tai yhden valinta ei kyllä siltikään tee yhdestäkään muusta puvusta yhtään sen ihanampaa, hihih.

Mitäs te tuumaatte tämän tapaisesta Houte Couturesta?

Minkä muotitalon perään te kuolaatte?

Vai kuolaatteko ylipäänsä =)

Voih, hengittäkää, nauttikaa, antakaa silmänne levätä!

Blogin PelastusYritysOperaatio

Heeeeeeeeei Blogiin!

Täällä niin kutsutussa lifestyle-blogissani on ollut varsin hiljaista koko kesän. Tylsää. Minulla ei ole vain ollut aikaa tai kiinnostusta istua tämän parissa. En ole niin intohimoinen bloggaaja. Toisaalta lifestyleblogin kirjoittamista rajoittaa aika inhottavasti sekin fakta, etten halua paljastaa kuka olen, vaan yritän pysyä mahdollisimman anonyymina. Siksi olin jo kauhuissain, kun postasin kuvan kirjahyllystämme: "Apua, nyt joku tunnistaa, että tuohan on Linnean koti, sillä siellä ovat kirjat täsmälleen tuossa järjestyksessä".

Jokatapauksessa, seuraa ryhdistysliike!

Tiedä sitten jo monettako kertaa tällä takkuisella bloggausurallani..

Ajattelin ihan oikeasti ottaa tästä bloggauksesta harrastuksen itselleni. Tapanani kun tosiaan on surffailla ympäri nettiä etsimässä inspiraatiota milloin mihinkin, ja mielenkiintoisen kuvan tavatessaní pistän sen aina talteen. Nyt yritän ihan oikeasti täyttää tätä sähköistä skräppäyskirjaani. Se olisi itsellekin mieluisaa. Ihan vain katsella nättejä kuvia. Olen höhlä. Todella usein sitä inspiraatiota tulee kuitenkin yllättäen haettua julkimoista, heidän tyylistään ja vaatteistaan. Siksipä täällä tullaan heitä varmasti paljon näkemään. En silti haluaisi blogistani juorublogia, vaan nimenomaan sen lifestyleblogin. Yritän parhaani. Moniuloitteista sisältöä täältä tulee kuitenkin löytymään, (joten ymmärrän että lukijoita on vaikea saada, sillä kohdeyleisöä ei oikeastaan ole aiheiden pomppiessa maasta taivaaseen) sillä voin kirjoittaa toisena päivänä uudesta laukusta, seuraavana kissanhiekasta ja kolmantena kosmetiikasta. Neljäntenä vaikka perunoiden keitosta.

Katsotaan mitä tuleman pitää.

Olen ollut hieman kipeänä, paikkoja kolottaa kuumeen jäljiltä edelleen, joten paljon ei tee mieli peiton alta kurkistaa. Silti ajattelin että voisin tänään aloittaa blogin päivittämisen. Apua, minulla on vaan niin paljon asiaa, etten kertakaikkiaan tiedä mistä aloittaa, huh hei. Vaikka olenkin kauhuissani siitä, että joku tunnistaisi minut - en edes tiedä miksi se aiheuttaa kauhua - jostain syystä sitä kai vain haluaa olla tuikituntematon, niin yritän silti jatkossa lykkiä tekstieni väliin edes muutaman omalla kameralla otetun kuvan, jolloin blogista tulee ehkä hitusen lämpimämpi ja persoonallisempi.

Tänään luulen, että puhumme silti muodista, ja inspiraatiosta pukeutumiseen.

Nyt on hyvä mieli, kun kaivoin taas blogin esiin, ehkä tämä sittenkin vielä tästä.

Jos olisin antanut tämän lojua vielä kauemmin jossain pölyttymässä,

olisi koko blogi ollut museokamaa, toisaalta tyylikästä sellaista, suorastaan retroa.

Toivottavasti te muutamat blogin lukijat jaksavat hypätä uudestaan kelkkaan, ja toivottavasti pystyn jatkossa tarjoamaan teille sitä mistä pidätte. Mielessäni on edelleen muutama palaute joissa kehuttiin blogini ulkoista ilmettä. Iloitsen niistä palautteísta edelleen kovasti, kiitos. Kiitos tosiaan toverit! Toivottavasti nappaan jostain uusiakin lukijoita matkan varrelle mukaan seuraamaan minun polkuani. Mutta nyt... seuraavaan postiin. Siellä puhutaan iltapuvuista. Heipparallaa ihanat lukijat! Kunhan aktivoidun uudestaan, lupaan käydä läpi myös teidän ihanat ja inspiroivat kuulumiset. Voitin muuten myös arpajaisissa... Kerron myöhemmin kuvan kera mitä..

Ps. Ai niin, joko mainitsin, että siitä huolimatta että haluaisin kehittää blogistani mukavemman lifestyleblogin, tulee tämä blogi takuuvarmasti pysymään erittäin kuvapainotteisena. Siksi sanonkin edelleen tätä nopeiden liittymien blogiksi. Olen pahoillani teidän puolesta, joilla on hitaammat liittymät ja ymmärrän täysin, ettette jaksa odottaa kuvien latautumista. Sama pätee edelleen vaakavierityksen suhteen. En edelleenkään osaa ratkaista asiaa, enkä enää aio yrittää, koska on niin jumalattoman turhauttavaa olla osaamatta kerta toisen jälkeen, joten tämä on myös suurinäyttöisten koneiden blogi, hih. Itse pidän kuitenkin kuvatykityksestä, ja siksi tämä tulee jatkumaan värikkäänä, suurikuvaisena, ja kuvia tulvien. Toivon tosissani että viihdytte matkassa mukana, ja lukijoita vielä löytyy.

Nähdään ystävät!

Missä Kukkaseni Ovat?

Minä rakastan kukkia. Rakastan englantilaisia puutarhoja, rakastan vanhoja kaivoja, valkoista aitaa, kukkaniittyä, kaikkea joka vaan henkiia aitoa kesän tunnelmaa. Oma piha on tällähetkellä aika... millähän sanoin sitä voisi kuvata. KESKEN! Toisaalta eihän se haittaa, koska juuri tällähetkellä siellä kukkii noin sata eriväristä ja näköistä kukkaa, ja mikäs sen englantilaisempaa puutarhaa. Talo ja piha on muutenkin kuin Heinähatun ja Vilttitossun kotona konsanaan, mutta toisaalta juuri sellaistahan minä pidänkin. Kyllä tähän silti pitää jotain muutoksia tehdä. Ainakin yksi puu kaataa.

Yksi asia minkä olen tänä vuonna kertakaikkiaan skipannut on kukat. Juu kyllä, pihassa kyllä kasvaa kaikkea mahdollista keltaista ja punaista mitä en tunnista, mutta en ole kertakaikkiaan saanut aikaiseksi käydä ostamassa kukkia amppeleihin ja ämpäreihin. Harmittaa. Vaan, eihän se vieläkään liian myöhäistä kai ole - puhuu täällä varsinainen hortonomi - enköhän minä voi multaa purkkiin, ja purkkiin kukkia edelleen laittaa ja koristaa pihaa entistä värikkäämmäksi.

Setäni teki minulle tämmöiset tosi makeet Retu Kivisen-kärryt =) joihin ajattelin jotain valkoista kukkaa,

ja kirpputorilta ostaamani isoon puuämpäriin voisi laittaa samanmoisia.

(Oj, kylläpä kuvat meni kovin rosoisiksi, kun kehystin ne. Pöh!

Täytyy jatkossa välttää, nyt en jaksa enää korjata, anteeksi siis.)

Pidän valkoisista kukista. Vaan en tiedä kukkien merkkejä. Nimiä siis.

Toivottavasti voin kuitenkin jossain vaiheessa tuoda nuo kaksi samaa kuvaa uudelleen näytille,

sillä erotuksella että sillä kertaa niissä on nätit kukat, eivätkä ammota orpona tyhjyyttään.

Jätämpäs perääni vielä kaksi somaa inspiskuvaa, joiden seuraan myöhemmin palata!

WHAT!?! DO I LIKE JORDAN?!?

Tervehdys Skräppäysvihkooni Pitkästä Aikaa!

Tuli huono omatunto, kun en ole kirjoitellut tänne mitään.

Sitten rupesin miettimään, miten ihmeessä saan siitä kehiteltyä itselleni huonon omatunnon.. Hmmm...

Lopputulos on kuitenkin se, että tulin sanomaan tänne kukkuu =)

Ja hei, en todellakaan pidä Jordanista!

Tehdään varmuuden vuoksi se heti kättelyssä kuitenkin selväksi.

En tiedä miksi, mutta jostain syystä olen jäänyt seuraamaan Jordanin likapyykkiä, mitä tulee päivittäin kasoittain lisää hänen pestessään avioeroon. Ysch, mikä nainen! Kertaakaan sieltä suusta ei ole varmasti tullut mitään positiivista saati kaunista, kun hän puhuu jostain toisesta ihmisestä, tai oikeastaan mistään muusta kuin itsestään. Mua nolottaa, mutta ihan oikeesti mä painelen tuolla juorulehtien nettisivuilla plussaa aina, kun on Petestä joku positiivinen juttu, ja miinusta kun Jordanista on positiivinen juttu jne.. Hahah, olen vähän urpo. Ajattelin antaa tukeni Petelle tässä erossa. Naurattaa.

Se mistä lähdin kuitenkin kirjoittamaan, on että herranjumala, minä olen nähnyt Jordanin päällä jotain sellaista, mistä pidän. Miten hemmetissä se on mahdollista?!? Rupesi suorastaan pelottamaan, mietin mihin tyylitajuni on oikein menossa/kadonnut, jos pidän jostain, minkä näen Jordanin päällä, HUIH! Se oli pelottava mietintätuokio ja peiliin katsominen, niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Jokatapauksessa, koska olen nyt mennyt paljastamaan tämän häpeän, niin tuon kuvat mukanani puolustaakseni itseäni. Muistakaa että kyse ei sitten tasan ole mistään muusta kuin mainitsemastani vaatekappaleesta. Kaikki muu koko naisesta voisi minusta muovailla uudelleen. Olen varma että kaiken maalin, polyesterin, hiuslisäkkeiden, kauneusleikkausten, itseruskettavan jne. takana on oikeasti kaunis nainen. En muuten todellakaan vastusta kauneusoperaatioita, mutta mielestäni juuri nimenomaisen naisen nenäleikkaus oli hyvin epäonnistunut. Ja ihan muuten vaan esimerkiksi voisi kysyä, että Tipu, what´s with the ripset?

Jos joku nyt ei sattuisi tietämään kuka on Jordan, niin ensinnäkin se on ihan tosi loistava juttu, mutta jos mä nyt vilautan naikkosta kuitenkin, jotta kaikki varmasti ymmärtää, miksi kohtasin vahvan itsetutkiskelun hetken huomattuani pitäväni kahdesta hänen vaatteestaan. Tämän näköisenä kun tämä nainen on viimeaikoina/yleensä liikuskellut ympäriinsä:

Okei, eka ihastus.

Pelottaa...

Se on tämä musta nahkatakki.

Omani haluaisin tietenkin tekonahkaisena, koska välttelen aatteideni vuoksi aitoa nahkaa.

Puljuthan ovat pullollaan tämän kaltaisia lyhyitä mustia rotseja, mutta minä haluan juuri tämän.

Tämän ihanuuden missä on pienet puhvihihat.

Okei, voi olla että koko paljastuksen takia, viimeisetkin blogini kurkkijat lopettivat lukemisen tähän, mutta siitä huolimatta jatkan, ja vielä rohkeammin (iiiiks!) seuraavaan asukokonaisuuteen, jonka bongasin Jordanin päältä, ja kyllä! Pidin! Olkaa hyvä: Kevyttä valkoista helteeseen, höystettynä ruskealla, ja etenkin isoilla puuhelmillä. Buutsit jättäisin kyllä pois, mutta pidän tän asun fiiliksestä.

Juuh, että ei voi mitään, näistä releistä mä pidän.

Mä kyllä kokoaisin tuon valko/ruskean asun hieman eritavalla, niinkuin mainitsinkin jo, niin buutsit jäis pois. Sen lisäksi vyössä vois olla vähän iisimpi solki ja laukun hapsuistakaan en ole ihan varma. Ruskea voisi olla myös vaaleampi, konjakin värinen. Noniin, vaikee arvata varmaan mitä laitan huomenna päälle. Joku siisti kokonaisuus valkoisesta ja ruskeasta. Se voisi olla valkoiset farkut/city-shortsit, valkoinen toppi/paita, paidan alta voisi pilkottaa vaaleanruskea toppi, samaa sävyä olevat ruskea maskuliininen vyö, ruskea rannekello, ruskeat kengät, valko/ruskeasävyinen huivi, niin ja eikä tärkeintä unohtaen, eli paljon ruskeita helmiä kaulaan. Joku pieni turkoosi piristys siihen kyllä tarvitaan luulen, mutta se voi olla vaikka vain yksi turkoosi rannerengas. Vähän niinkuin vanilja- ja toffeejätskiä. Nam!

Näihin tunnelmiin!

Sarah Jessicalla on Hienompi Sateenvarjo kuin Mulla

Moikka!

Mä en todellakaan tiedä mikä mut pitää kiireisenä, mutta sen mä tiedän että olen kyllä maailman huonoin blogin pitäjä, äh. Enhän mä hyvä ihminen ehdi tänne ikinä, ja sitten kun ehdin niin teen varmaan kymmenen mooonen kuvan postausta samana päivänä, joten tämä tosiaan on nopeiden yhteyksien blogi, joka päivittyy tosi harvoin, jos voisin silleen asian muotoilla. Tosi mukava, kun muutama ihana oli käynyt mua huhuilemassa kommenttiboxissa. Yritän ehtiä sinne seuraavan kerran. Nyt on niin paljon kekkereitä, että mun täytyy juosta, mutta mä yritän parhaani mukaan tulla joku päivä pikaisesti takaisin. Kun musta on niin ihanaa, että aina välillä pumpsahtaa jostain viesti, jossa sanotaan että tämä on ihana tai nätti blogi. Se oikeesti lämmittää sydäntä, kun kuulee jonkun pitävän näkemästään. Kiitos niistä viesteistä! Vaikka olenkin huono bloggaaja.

MissB, sä olet jeesaillut mua niin paljon tässä blogin aloituksessa, ja ollut muutenkin kiva kaveri, niin mä yritän ehtiä tulla nyt samantien neuvomaan sulle noista kuvista, vaikka minähän se olen, joka täällä suurimmaksi osaksi jelppiä pyytelee, joten neuvominen on sitten sen kaltaista, ettäs tiiät =D

Ei enää sadetta.

Pliiiis!

Ku ei mulla ole yhtä somaa sateenvarjoa kuin SJP:lla.

Eikä mieluiten muutenkaan.

No Words Needed Here!

Oh, that Brad Pitt and his weard art - and I don't mean acting

Mä pidän Brad Pittin näyttelijän kykyjä aliarvostettuina. Mun mielestä mies on edelleen kauniiden kasvojensa orja, vaikka saakin työskennellä likipitäen haluamassaan leffassa. Silti hänen yläpuolellaan tuntuu leijuvan samanlainen ikuinen kiiltokuvapojan leima, joka löytyy myös yhden ikäpolvensa lahjaikkaimman näyttelijän Leonardo DiCaprion yltä. Se on harmi. Joo, jengi tajuaa että ne on hyviä näyttelijöitä, mutta ne ei tajua että ne on mammuttimaisen häkellyttävän erinomaisia taiteilijoita, uskomattomia roolin suorittajia. ...Koska taustalla on aina ajatus niistä söpöistä kasvoista.

Siinä mielipiteeni siitä, mitä jengi ei ymmärrä Brad Pittistä.

Sitten pätkä asioista, joita mä en tajua Brad Pitissä:

• Angelina Jolie
• Hänen sisustusmakunsa

Ja allahan meillä on kummatkin.
Kyseessä vuosia sitten Angelinan Bradille antama 43-vuotis-syntymäpäivälahja.
Matka tutustumaan Frank Lloyd Wrightsin mestariteokseen Fallingwater.

Nyttemmin, muutama päivä sitten Brad piipahti Sveitsissä Art Baselin vuosittaisille "marikkinoilla" taideostoksilla, eikä käyttänyt kuuleman mukaan yhtään sen enempää tai vähempää rahaa taideostoksiinsa kuin 1$ miljoonaa! Alunperin miehen mielessä oli kovasti alla oleva Neo Rauchin taulu, joka ikävä kyllä oli jo varattu museolle.

Mutta Bradin onneksi paikalta löytyi paaaaaljon muutakin shoppailtavaa.
Ja tämä hitusen vajaa miljoona dollaria meni samaisen saksalaisen taiteilijan Neo Rauchn Etappe nimiseen tauluun.
Good for you Neo!
Mutta hetkinen, miljoona dollaria lastenhuoneen tauluun!? Ookkei.
Vai mihin huoneeseen tämä formula (?) aiheinen taulu teidän mielestä sopii:

Mutta eipä edes Brad itse ollut satavarma ostaako vaiko eikö:

WSJ writer Kelly Crow states: “After eyeing the 9-foot-wide work for several minutes,
Pitt rubbed his goatee, fiddled with his tweed driving cap, and walked away.”

Mutta hetken päästä mies saapui takaisin ja osti kuin ostikin ylläolevan taulun.
I am just not so in to it... Or maybe I just don't get it.

Oli miten oli, luulen että alan pikkuhiljaa hyvin ymmärtämään Jennifer Aniston eron jälkeistä lausuntoa siitä, että kun Nicole Kidman ilmoitti avioeronsa jälkeen iloitsevansa mahdollisuudesta käyttää taas korkokenkiä, niin yksi ensimmäisistä asioista mitä Jennifer eron jälkeen tekee on hankkii ihanan sohvan, jossa on miellyttävä loikoilla. Intohimoinen arkkitehti/sisustaja ex-siippa BP kun oli kalustanut silloisen avioparin kodin Jenniferin mukaan joko huonekaluilla, jotka oli niin arvokkaita, ettei niitä lähelle edes uskaltanut mennä, tai sitten niin epäkäytännöllisiä, ettei niitä voinut hyödyntää. You know like, noh, yleensä sohvalla loikoillaan, ei istuta selkä suorassa, yleensä piirongin laatikoissa säilytetään tavaraa, ei kierretä se niin kaukaa kuin mahdollista, ettei vahingossa hipase.

Ehkä tämä oli taidetta, jota edes Brad ei tajunnut:

Mitä taidetta te suositte? Missä muodossa? Oletteko itse taiteilijoita?
Itselleni ei ole merkitystä kenen tekemä taulu minulla on seinällä, paitsi jos se on jonkun henkilökohtaisesti tuntemani. Pidän Kata Kärkkäisen tauluista paljon. Niissä on naisen vahvaa ja hentoa tunnetta. Tässä Katan aikoinaan kirpputorille hyväntekeväisyyteen lahjoittama öljyvärityönsä Älä herätä mua:

Tuossa kuvassa näkyy vain pieni osa teosta, ja se on todella kaunis kokonaisuudessaan.
Muuten en oikeastaan osaa sanoa taiteesta juuri mitään. Sen tiedän etten pidä modernista. Sanoisin oman taideharrastukseni rajoittuvan lähinnä vanhojen Arabian astioiden keräämiseen. Eikä aina ole väliäkään onko Arabiaakaan, kunhan miellyttää silmää. Minulla onkin todella suuri kokoelma aarrekaapissani keittiössä jos jonkinnäköistä kippoa ja kuppia. Rakastan kirpputoreja ja vanhoja tavaroita muutenkin. Olen kyllä itse kova tekemään käsillä, kyllä minä tämmöisenä noviisina senkin katsoisin jonkinlaiseksi taiteeksi. Askartelen, väännän ja käännän jos jonkinmoista silloin kun saan inspiksestä kiinni. Piirtämisessä ja ompelemisessa olen huono. Se rajoittaa harmillisesti. Esimerkiksi helmet ovat kauniita, ja niistä saa kyllä aikaiseksi niin yhtä kuin toista.