Rakastan vanhoja Arabian astioita, ja kerään niitä loppiksilta.
Suurin heikkouteni on yksittäiset eripariset vanhat kahvikupit.
Eräään vuoden kotonamme järjestämissämme noin kolmenkymmenen hengen joulupäivän kemuissa avoin glögibaari toimi niin, että näitä erilaisia Arabian vanhoja kahvikuppeja oli asetettu esiin, ja jokainen valitsi siitä omansa. Miehet ottivat siis ensimmäisen mikä käteen osui, naiset ihastelivat ja valitsivat mikä ois ihanin. Ei mennyt mukit sekaisin kun jokaisella oli omansa. Paitsi ehkä loppuillasta muutamalla miehellä, joka oli viettänyt suurimman osan kesteistä glögibaarin äärellä terästämässä glögiä entisestään. Naisten keskuudessa mukit herättivät ihastusta ja keskusteluakin. Se oli tosi suloinen "kattaus". Eikä yksikään mukeista hajonnut, mitä vähän etukäteen pelkäsin. Muistan kyllä että sen sijaan shampanjalaseja hajosi useampikin. Sellaista se on kun väki kemuttaa.
(Meillä on mielestäni tosi kaunis keittiönpöytä ja -tuolit =))
Etenkin tuo pilkullinen muki on yksi suosikeistani.
Eikö se ole jo malliltaankin aivan vastustamattoman suloinen?
Ostan myös paljon muuta kuin Arabiaa. Eikä aarrekaappi ole vain posliinilla täytetty. Kun näen jonkun kauniin vanhan, tai vanhan näköisen, mutta mieluusti oikean vanhan posliiniastian - pidän myös lasista, ja muista vanhoista esineistä - ostan sen merkistä riippumatta. Tässäkään asiassa en siis ole erityisen merkkitietoinen. Ensisijainen intohimoni on toki Arabia, mutta pääasia on että esine on nätti, eikä silloin merkillä ole mitään merkistä. Kirpparit ovat ihania avittamaan tätä harrastusta! Näitä aarteita varten minulla on tosiaan erillinen aarrekaappi, jonne saatte nyt kurkata parille hyllylle.
Avoinna oleva kirja on Anu Harkin Unelmien Kesäkoti kirja, joka teidän täytyy ostaa =)
Suurin heikkouteni on yksittäiset eripariset vanhat kahvikupit.
Eräään vuoden kotonamme järjestämissämme noin kolmenkymmenen hengen joulupäivän kemuissa avoin glögibaari toimi niin, että näitä erilaisia Arabian vanhoja kahvikuppeja oli asetettu esiin, ja jokainen valitsi siitä omansa. Miehet ottivat siis ensimmäisen mikä käteen osui, naiset ihastelivat ja valitsivat mikä ois ihanin. Ei mennyt mukit sekaisin kun jokaisella oli omansa. Paitsi ehkä loppuillasta muutamalla miehellä, joka oli viettänyt suurimman osan kesteistä glögibaarin äärellä terästämässä glögiä entisestään. Naisten keskuudessa mukit herättivät ihastusta ja keskusteluakin. Se oli tosi suloinen "kattaus". Eikä yksikään mukeista hajonnut, mitä vähän etukäteen pelkäsin. Muistan kyllä että sen sijaan shampanjalaseja hajosi useampikin. Sellaista se on kun väki kemuttaa.
(Meillä on mielestäni tosi kaunis keittiönpöytä ja -tuolit =))
Etenkin tuo pilkullinen muki on yksi suosikeistani.
Eikö se ole jo malliltaankin aivan vastustamattoman suloinen?
Ostan myös paljon muuta kuin Arabiaa. Eikä aarrekaappi ole vain posliinilla täytetty. Kun näen jonkun kauniin vanhan, tai vanhan näköisen, mutta mieluusti oikean vanhan posliiniastian - pidän myös lasista, ja muista vanhoista esineistä - ostan sen merkistä riippumatta. Tässäkään asiassa en siis ole erityisen merkkitietoinen. Ensisijainen intohimoni on toki Arabia, mutta pääasia on että esine on nätti, eikä silloin merkillä ole mitään merkistä. Kirpparit ovat ihania avittamaan tätä harrastusta! Näitä aarteita varten minulla on tosiaan erillinen aarrekaappi, jonne saatte nyt kurkata parille hyllylle.
Avoinna oleva kirja on Anu Harkin Unelmien Kesäkoti kirja, joka teidän täytyy ostaa =)
Kirjan kuvat on otettu Anun kesäpaikassa Ratulassa, joka on yksi kauneimmista paikoista ikinä.
Kirja on todella sievä, ja sisältää paljon DIY niksejä.
Tuossa nojaavat ruokaa, ravintoa ja reseptejä käsittelevät kirjat ovat sellaisia, joita tahdon ehdottomasti esitellä teille jossain vaiheessa. Kyse ei ole vain tavallisista reseptikirjoista vaan hyvin pitkälle myös ruuan ymmärtämisestä. Itse haen niistä tietoa ravinnosta, ja etsin itselleni sopivaa ruokavaliota, sekä yksinkertaisesti oikeita ohjeita juuri minun kehon hyvinvointiin. Oletteko kiinnostuneita näiden ravintokirjojen esittelyyn?
Huomaatteko, että vaaleanpunainen herätyskello löysi paikkansa. Se ei sopinut makuuhuoneeseen, sillä minulla on sellainen "vika", että en kestä kuunnella kellon tikitystä. Se ajaa minut hulluksi kun huomaan kellon tikittävän, ja sitten se vain T-I-K-I-T-T-Ä-Ä tasaisen ärsyttävään tahtiin päässäni. Kuulostanko hullulta? Kerron lisää... Kun esimerkiksi lähdemme kesällä reissuun, ja jos vuokraamassamme mökissä/hotellissa/etc on tikittävä kello, pitää siitä ottaa patterit pois, sillä tikitys häiritsee mua niin pahasti, ja nukkumisen mahdollisuudesta ei voi edes ajatella. Kohtalontovereita, vai olenko yksin pimee? Toisaalta koska kello ei käy tikityksensä takia, senhän olisi voinut hyvin sijoittaa sinne makuuhuoneeseenkin, mutta se sopi hyvin Anun kirjan viereen, vaikka Ratulassa aika onkin pysähtynyt kauniisiin hetkiin.
Toisella puolen...
Olen maininnut tästä muistaakseni ennenkin, mutta sanon vielä, että te, jotka olette taikauskoisia, ja pidätte hevosenkenkää kotonanne onnea tuomassa, niin muistakaa pitää se kuvan tavoin. Ei toisinpäin, vaikka se tuntuisikin luonnollisemmalta laittaa roikkumaan niin. Joku vanha hevosenkengittäjä kerran kertoi minulle, että jos kenkää pidetään kotona onnea tuomassa, niin kengän tulee olla nimenomaan kuvan asennossa, silloinhan ei onni pääse karkaamaan talosta =)
(siniset lasit ovat Pentikiltä, ylläoleva iso lasimalja Ikeasta, vaalean turkoosit kynttilät Stockalta, muut taitaa olla kirpputori löytöjä ympäri maan.
LP-levykin on ostettu vain ulkonäkönsä takia)
Tuossa nojaavat ruokaa, ravintoa ja reseptejä käsittelevät kirjat ovat sellaisia, joita tahdon ehdottomasti esitellä teille jossain vaiheessa. Kyse ei ole vain tavallisista reseptikirjoista vaan hyvin pitkälle myös ruuan ymmärtämisestä. Itse haen niistä tietoa ravinnosta, ja etsin itselleni sopivaa ruokavaliota, sekä yksinkertaisesti oikeita ohjeita juuri minun kehon hyvinvointiin. Oletteko kiinnostuneita näiden ravintokirjojen esittelyyn?
Huomaatteko, että vaaleanpunainen herätyskello löysi paikkansa. Se ei sopinut makuuhuoneeseen, sillä minulla on sellainen "vika", että en kestä kuunnella kellon tikitystä. Se ajaa minut hulluksi kun huomaan kellon tikittävän, ja sitten se vain T-I-K-I-T-T-Ä-Ä tasaisen ärsyttävään tahtiin päässäni. Kuulostanko hullulta? Kerron lisää... Kun esimerkiksi lähdemme kesällä reissuun, ja jos vuokraamassamme mökissä/hotellissa/etc on tikittävä kello, pitää siitä ottaa patterit pois, sillä tikitys häiritsee mua niin pahasti, ja nukkumisen mahdollisuudesta ei voi edes ajatella. Kohtalontovereita, vai olenko yksin pimee? Toisaalta koska kello ei käy tikityksensä takia, senhän olisi voinut hyvin sijoittaa sinne makuuhuoneeseenkin, mutta se sopi hyvin Anun kirjan viereen, vaikka Ratulassa aika onkin pysähtynyt kauniisiin hetkiin.
Toisella puolen...
Olen maininnut tästä muistaakseni ennenkin, mutta sanon vielä, että te, jotka olette taikauskoisia, ja pidätte hevosenkenkää kotonanne onnea tuomassa, niin muistakaa pitää se kuvan tavoin. Ei toisinpäin, vaikka se tuntuisikin luonnollisemmalta laittaa roikkumaan niin. Joku vanha hevosenkengittäjä kerran kertoi minulle, että jos kenkää pidetään kotona onnea tuomassa, niin kengän tulee olla nimenomaan kuvan asennossa, silloinhan ei onni pääse karkaamaan talosta =)
(siniset lasit ovat Pentikiltä, ylläoleva iso lasimalja Ikeasta, vaalean turkoosit kynttilät Stockalta, muut taitaa olla kirpputori löytöjä ympäri maan.
LP-levykin on ostettu vain ulkonäkönsä takia)
Ylhäällä...
Esittelen jatkossa paljon lisääkin näitä aarteitani.
Tämä oli vain pieni kurkkaus aarrekaappiini, ja kahvikupitkin asettelin pöydälle,
sillä aarrekaapin järjestys ei kuvaushetkellä ollut juuri mieleinen.
Onko teillä vastaavanlaista intohimoa vanhaan Arabiaan, tai aarrekaappiin?
Minulta itseltäni puuttuu vielä seinään kiinnitettävä lautashylly.
21 kommenttia:
Ihana idea tuommoinen aarrekaappi! Kaiken ei tarvi olla koko ajan esillä, mutta kun ovet aukaisee, voi sukeltaa aarteiden maailmaan.
Kyllä kyllä KYLLÄ! Ei tikittäviä kelloja makkariin, eikä edes lähelle :D Ihania kupposia. Täytyypä keväällä tutkia kesämökin astiakaappia, siellä samankaltaisia aarteita on.
Meillä se kyllä raksuttaa miehen yöpöydällä ja uni tulee:)
Mä niin rakastan vanhoja astioita ja nuo kupposet on syötävän söpöjä! Meillä on vähän vanhaa lasia, joka myös on yksi intohimoni. Antiikki(astia)kaupat on niin ihania, että niissä voisi viettää päivän jos toisenkin. Toivottavasti päästään kurkkaamaan koko kaappiin jossain vaiheessa.
Eih, oon jo kauan miettinyt että pitäisi aina kirppiksiltä ostaa kaikki vanhat parittomat kupit pois, jos ovat kauniita. Nyt kun kattelin sun kokoelmaa niin tiedän että kyllä, niin on tehtävä!
Oi...ihania kuppeja! Mä kans tykkään niiiin paljon vanhoista astioista ja laseista. Meidän aarre on Arabian Fasaani-astiasto <3 Tosin siihenhän ei kuulu esim. kahvikuppeja. Kahvikuppeina on kesäkukkaa (tai mä luulen, että se on sitä.) On mulla muitakin ihanuuksia, mutta nämä ehkä "parhaat". Mä rakastan kaikkea vanhaa-jopa tota meidän seinällä raksuttavaa kelloa ;) Ite voisin tietty olla vähän nuorempi :D Odotan innolla sun koko astiakaapin näkemistä!
Kauniita astioita. Itse en kerää astioita, mutta äitini on samanlainen keräilijä kuin sinä ja hänellä on paljon vanhaa tavaraa kotonaan, joka usein minun silmään näyttää sekamelskalta, mutta todellisuudessa luo ihanaa kodikasta tunnelmaa. Sama välittyy kuvistasi.
Mummolassani on tuollainen kello, mummi laittaa sen aina tikittämään päiväunille mennessään :)
Kauniita kuvia! Minäkin keräsin jossain vaiheessa yksittäisiä kahvikuppeja, pääasiassa Arabiaa. Ne on mulla pienissä hyllyissä ruokahuoneen seinällä ja piti niitä edellispäivänä kuvailla blogiin, mutta... PALJASTUS: ne oli niin hirveessä pölyssä, että pakko pestä ensin! :-D
Tosi hauska idea toi glögibaari ja erilaiset kupit!
Vastavierailulla ja kiitos kommentistasi :) perehdyn illemmalla tarkemmin postauksiisi. Mitä kautta löysit blogiini jos sallit tunkeilevan kysymyksen (!)? Mutta jaan intohimosi arabialaisiin - eriparisiin etenkin. Etenkin jos värinä hailakan vaaleansininen/turkoosi niin olen myyty nainen! Anoppilasta ja äidiltäni olen saanutkin jotain, ja kirppareilta. Uusin keräilyn kohde on arabian Toini - mustavalkoinen ja ah---niin kaunis. Taitaa vaan olla sen verran harvinainen ettei vastaan tule kovin usein.
Kiitos kauniista kommenteistasi! Minäkin ihastuin sun blogiisi!
Oi kun kivoja. Tomminkin tarvitsisi.
Mä kanssa vastavierailulla! Onpa ihania kuppeja ja kauniita kuvia muutenkin! Kiva kun piipahdit, niin löysin tänne :)
No hitsit, miksi mä en ole löytänyt tätä blogia aiemmin ;))
Alan just nyt selaamaan taaksepäin.
Ai joo, mulla on himona arabian vanhat lautaset. Just silleen parittomina ja yksittäisinä, kuten sun kupposet
Onpa nuo kupit kauniita ja just yksittäisinä ne on vielä ihanampia kuin että jos niitä olisi parit tai kunnon setit :)! Ja yes, please, mua kiinnostaisi kovasti kuulla lisää niistä ravintokirjoista.
Mäkään en nuku huoneessa, missä tikittää :D. Enkä myöskään pysty keskittymään edes lukemiseen sellaisessa paikassa.
Kauniita kuppeja voi että. Löysin sattumalta blogiisi toisen blogin kautta ja seuraamaan jään vaikka taustajoukkoihin. Kivoja kirjoituksia :)
Ilmottaudun vanhojen Arabian astioiden ystäväksi. Varsinkin kahvikuppien! Ja tuolla Nannan Ruusutapetti-blogissa jo ilmottauduin hamsteriksi ja keräilijäksi, niin että tunnustetaan nyt tämäkin! :)
Onko tuo sinipallollinen kuppi tosiaan Arabian, näyttää niin vieraalta?
Löysin tänne juuri äsken tuolta Ruusutapetista joten kommentoinkin ekaa kertaa.
Ystävällisin terveisin Kirsikka
miolann: Minustakin se on ihana idea, ja haaveilin siitä kauan, ennkuin sain sen toteutettua täällä nykyisessä asunnossa juuri sellaisena kuin halusin. Tosin kaappi-sana taitaa olla harhaanjohtava, sillä siinä on lähinnä avohyllyjä. Juuripa siksi vilautin siitä nyt vain pientä osaa, kaikki kun ei ollut järjestyksessä ;-)
Soccermom: Ihanaa, joku tikittää kanssani samalla taajuudella =) Voi, sulla on kesämökki jonka aarteita pääset penkomaan, aivan fantastista!
Kaitaliina: Minä kanssa tykkään myös vanhasta lasista. Voin tehdä varmasti niistä joku toinen kerta postauksen. Juuri eripari laseista saa kauniita lyhtyjä kun ottaa avuksi vain helmiä ja rautalankaa, ja lopputulos on tosi hurmaava, etenkin jos lasit ovat just parittomia, mutta sopivat muuten yhteen keskenään. Ja kyllä tottakai saatte kurkata koko kaappiin jossain vaiheessa. Kirjoittelin juuri kynsilakoista välillä, mutta kyllä näihin aarteisiin vielä palataan, lupaan!
SaraStellar: No mutta tosi kiva kuulla. Kiva kun sä tykkäsit. Joo, ja yksinäiset mukit siellä kirpparin hyllyllä on orpoja, snif, parempi ottaa lämpöiseen kotiin uusien kavereiden seuraan, eikö, hih.
Jemina: Niin hyvä kommentti: "Ite voisin tietty olla vähän nuorempi". Nauran vieläkin kun luen tuon. Osui ja upposi mun huumorintajuun. Vitsi, olen tosi huono muistamaan Arabian, tai muidenkaan merkkien sarjojen nimiä, mutta onkos tämä Fasaani sarja sellaista vaaleaa sievää hentoa sinikuvioista? Sellainen mielikuva on jäänyt. Täytyy googlata. No jos se on se, niin sitten sulla on kyllä tosiaan ihanat aarteet.
Missy E: Oi, saako äitisi luona tulla kyläilemään ;-) Olet täysin oikeassa siinä, että helposti tämänkaltaisen ihastuksen kanssa lopputulos saattaa näyttää liian runsaalta ja sekavalta. Yritän olla varovainen, etten ripottele pientä tavaraa sinne tänne. Muutenkin olen viime aikoina kovasti yllättänyt itseni ja ihastunut ja suuntautunut maalaisromanttisesta sisustuksesta hieman selkeämpään linjaan, ja erityisesti musta värinä ihastuttaa kovasti.
MiMi: Tiedätkö, mulla tuli mun omaa mummia ikävä kun luin viestisi <3 Kerro mummillesi terveisiä täältä tikitys-ongelmaiselta, hih!
Mannukka: No kuule arvaa vaan, miksi en itse kuvannut koko aarrekaappia =D Minulla oli muuten myös ennen hieman samanlaista viritys juuri ruokailuhuoneen seinähyllyillä. Nyt olen vielä vailla sellaista.
RuusuLiisa: Tottahan toki saat kysyä. Minulla on aina aika ajoin tapana tehdä oikein blogikierroksia, jolloin yhden minua ihastuttavan blogin kautta löytyy toinen jne jne jne. Ja sitten on muuta uutta mukavaa blogia luettavana, mutta ikävä kyllä en muista kenen blogin kautta sinun oman löysin. Oi että toi sun Arabia kuulosti ihanalta. Olen huono muistamaan ja tunnistamaan sarjojen nimiä, mutta nimi Toini ja mustavalkoisuus kuulostaa kerrassaan ihastuttavalta. Pitää varmaan tuokin googlata ja katsoa millainen se on. Onnen hetkiä sitten vain kirpparimetsästykseen Toinin parissa =)
Mannukka: Ja eipä mitään kiittämistä. Kiitos itsellesi. Näin löysin ihanan uuden blogin jossa käydä ihastelemassa ja hakemassa inspiraatiota.
Tommi: =) Olet niin hassu. Olet aina yhtä tervetullut blogiini. Tykkään susta.
Teija: Kiitos sinulle! Ja juuri näinhän niitä itselle uusia blogeja löytää, joten ilo on tosiaan minun puolellani.
nanna: No nii justii =D No nyt löydettiin kummatkin. Vanha Arabia ihastuttaa monia. Yksittäiset kupposet on kyllä aivan ihanat.
Jo: Oi sinäkin ymmärrät mua. Mä en nimittäin myöskään pysty lukemaan jos tikittää. En varmaan itseasiassa pysty keskittymään mihinkään kun alkaa tikittämään päässä. Siksi kello saakin näyttää samaa aikaa. Täytyy säätää se näyttämään jotain lempiaikaa päivästä. Onkohan sellaista, hahah. Oikein mukava kuulla, että olet kiinnostunut ravintokirjoista. Just vasta sun kommentin myötä huomasinkin ettei ne muuten herättänyt kiinnostusta. Aihe on minullekin vielä aika tuore, joten tutustutaan yhdessä niihin täällä blogissa sitten kun otan asiakseni. Ja olen vielä täsmälleen samaa mieltä kanssasi siitäkin että yksittäiset kupit on vaan jotenkin kivemman näköiset kuin koko setit, tai että jokaisella olisi asettikin jne. Ne sopivat meille hyvin noin. Tosin olisihan aika upea omistaa joku kokonainen hurmaava vanha Arabia astiasto. Mutta näin lähinnä sisustuselementtinä ne toimii oivasti yksittäin.
Wilhelmiina: Niin minäkin olen juuri löytänyt tosi mukavia ja samanhenkisiä blogeja toisten blogien kautta. Vuorovaikutus on mukavaa. Tosi mukavaa jos täällä viihdyt. Toivotan sut lämpimästi tervetulleetksi =)
Heippa Kirsikka! Nonih, ilmoittautumisesi on kirjattu ylös =) Kylläpä meitä Arabian ystäviä löytyykin. On ihana kurkata myös toisten aarteita. Juu, minä kävin oikein tarkistamassa ennenkö lähdin kirjoittamassa sinulle, että kyllä tuo pallomuki on Arabian. Mutta en tunnistanut leimaa, en ole nähnyt sellaista Arabian leimaa ennen. Mutta se toinen sinikuvioinen ei ollut Arabian. Sen pohjasta en löytänyt mitään tietoja. Tosi kiva kuule kun kävit, toivottavasti nähdään jatkossakin, ja kiitos samalla tietenkin kommentistasi, se on aina mukavaa saada kiva kommentti =)
Ihania kuppeja! Itse en koskaan viitsi ostaa parittomia kuppeja mutta tarkemmin mietittynä se ei olisi yhtään huonompi idea. Kasapäin eripari kuppeja, ihastuttavaa!
Happy Place, sulla on ihana nimimerkki! Ja niinpäs kuule, ei lainkaan hullumpi idea tuo parittomien kuppien kerääminen, kunhan niitä joku sitoo yhteen, että on sama fiilis. Kiva että pärähdit käymään täällä =)
aika kivan näköinen tuo lasimalja missä on kynttilöitä ja korkkeja.. :) vois itsekkin koittaa..
Lähetä kommentti