Jokainenhan tietää, ettei keltaiseen lehdistöön ole (aina/joskus/koskaan) uskomista, ja että lööppejä revitään taivaan tuulista. Jokainen tietää myös sen, että otsikko on usein yhtä kaukana totuudesta kuin lööppi lehden sisältämästä tekstistä. Juorulehdet on juorulehtiä, ja niitä lukiessa tietää ettei printillä ole välttämättä mitään tekemistä totuuden kanssa. En todellakaan ole mikään median ammattilainen missään muodossa, mutta koska aihe sieppasi ystävääni hetki sitten kunnolla, haluan kirjoittaa aiheesta täällä. Jospa tämä tekstini saavuttaisi edes yhden ihmisen, ja saisi ajattelemaan asiaa uudestaan silloin kun seuraava lööppi näyttää houkuttelevalta...
Kyse on henkilöhaastatteluista. Ja otsikoista.
Silloin kun kyseessä on lehdelle varta vasten annettu henkilöhaastattelu - silloinhan sitä suhtautuu lukemaansa eri tavalla kuin värikkääseen juorulehden sisältöön. Sitä uskoo että tämä on tosi. Sekään ei kuitenkaan aina pidä paikkansa - ikävä kyllä. Media=mielivalta? Haastateltava saa toki tietenkin tarkistaa tekstin ennen painoon menoa, otsikonkin, mutta...
Aiheesta nyt henkilökohtaisesti suivaantunut henkilö on pitkän linjan julkisuuden henkilö, joka on aina halunnut pitää yksityiselämänsä sisällön hyvin pitkälti omana tietonaan, ja valinnut harkitusti milloin ja mille medialle antaa haastattelun. Siitä huolimatta "vanhalle ketullekin" pääsi käymään niin, että lööppi huusikin jotain ihan muuta, mistä oltiin haastattelun aikana puhuttu. Itse tekstiä ja sen sisältöä ei oltu vääristelty, se olisi jo aika härski veto henkilöhaastattelun kohdalla, mutta muistakaa, että juttua saattaa edeltää monta otsikkoa: kannen, sen lisäksi lehti saattaa koostua parista eri lehdestä, jolloin jutun otsikko saattaa olla kahdessa eri kannessa kahdella eri tavalla muotoiltuna. Sen lisäksi on itse jutun otsikko, sekä tekstin väliotsikot. Otsikoita on paljon, ja joskus niistä ihan jokainen saattaa jäädä haastattelun antajalta itseltäänkin tarkistamatta, jolloin ei voi kun hakata päätään seinään, mutta joskus hän ei ole tietoinen siitä miten monta otsikkoa haastattelu tulee lehden valmiiseen asuun "antamaan", eikä pääse tarkastamaan jokaista otsikkoa. Kannen lööpissä saattaa olla hyvin raflaava otsikko henkilöhaastattelustakin, otsikko, joka sivuaa käsiteltyä aihetta, mutta jota haastateltava ei silti ole todellakaan sanonut, allekirjoittanut, saati millään tavoin tarkoittanut.
Usein sellaisen osaa sivuuttaa olan kohautuksella ja ehkä jopa huvittuneena naurahduksena, mutta joskus aihe saattaa olla sellainen, että se jää suoraan sanottuna vituttamaan henkilöä itseään. Jopa sellaistakin, joka on tottunut median pyöritykseen ja sen ottamiin "omiin oikeuksiinsa". Ja niin kävi nyt. Aihe ei aina ole edes sellainen, joka harmittaisi itse haastattelun antanutta henkilökohtaisesti vaan sille antaisi vaan piutpaut, mutta se jää harmittamaan sen takia, että otsikot/teksti/lööpit kiusaavat ja hämmentävät sitten esimerkiksi haastattelun antaneen vanhempia/lapsia/ystäviä jne. Vaikka asiaan olisi tottunut, on helkkarin turhauttavaa kun on hyvässä hengessä antanut haastattelun, ja sitten kun lehti on myyntipisteessä, huomaa että silmiin osuukin vahvasti harhaanjohtava, ja vain hyvin heikosti itse aiheeseen liittyvä otsikko. Ja lähteä sitä sitten sen jälkeen selvittämään, kun puhelin alkaa pirisemään, että mitä ihmettä, onko tämä muka totta. Ei kiva! Ei näin!
Siinä se. Kuten sanoin, kaikki tietää ettei lööppeihin ole uskomista, mutta koska asia pelmahti hiljattain taas esiin, ja hieman eri muodossa, päätin siitä täälläkin kirjoittaa ja sanoa: Älkää siis aina uskoko mitä luette. Älkää, vaikka juttu tuntuisi hyvin rehelliseltä henkilöhaastattelulta. Ja älkää antako otsikon huijata, ei edes sen henkilöhaastattun kohdalla!
No vähän meni jankkaamiseksi, sori =)
Kyse on henkilöhaastatteluista. Ja otsikoista.
Silloin kun kyseessä on lehdelle varta vasten annettu henkilöhaastattelu - silloinhan sitä suhtautuu lukemaansa eri tavalla kuin värikkääseen juorulehden sisältöön. Sitä uskoo että tämä on tosi. Sekään ei kuitenkaan aina pidä paikkansa - ikävä kyllä. Media=mielivalta? Haastateltava saa toki tietenkin tarkistaa tekstin ennen painoon menoa, otsikonkin, mutta...
Aiheesta nyt henkilökohtaisesti suivaantunut henkilö on pitkän linjan julkisuuden henkilö, joka on aina halunnut pitää yksityiselämänsä sisällön hyvin pitkälti omana tietonaan, ja valinnut harkitusti milloin ja mille medialle antaa haastattelun. Siitä huolimatta "vanhalle ketullekin" pääsi käymään niin, että lööppi huusikin jotain ihan muuta, mistä oltiin haastattelun aikana puhuttu. Itse tekstiä ja sen sisältöä ei oltu vääristelty, se olisi jo aika härski veto henkilöhaastattelun kohdalla, mutta muistakaa, että juttua saattaa edeltää monta otsikkoa: kannen, sen lisäksi lehti saattaa koostua parista eri lehdestä, jolloin jutun otsikko saattaa olla kahdessa eri kannessa kahdella eri tavalla muotoiltuna. Sen lisäksi on itse jutun otsikko, sekä tekstin väliotsikot. Otsikoita on paljon, ja joskus niistä ihan jokainen saattaa jäädä haastattelun antajalta itseltäänkin tarkistamatta, jolloin ei voi kun hakata päätään seinään, mutta joskus hän ei ole tietoinen siitä miten monta otsikkoa haastattelu tulee lehden valmiiseen asuun "antamaan", eikä pääse tarkastamaan jokaista otsikkoa. Kannen lööpissä saattaa olla hyvin raflaava otsikko henkilöhaastattelustakin, otsikko, joka sivuaa käsiteltyä aihetta, mutta jota haastateltava ei silti ole todellakaan sanonut, allekirjoittanut, saati millään tavoin tarkoittanut.
Usein sellaisen osaa sivuuttaa olan kohautuksella ja ehkä jopa huvittuneena naurahduksena, mutta joskus aihe saattaa olla sellainen, että se jää suoraan sanottuna vituttamaan henkilöä itseään. Jopa sellaistakin, joka on tottunut median pyöritykseen ja sen ottamiin "omiin oikeuksiinsa". Ja niin kävi nyt. Aihe ei aina ole edes sellainen, joka harmittaisi itse haastattelun antanutta henkilökohtaisesti vaan sille antaisi vaan piutpaut, mutta se jää harmittamaan sen takia, että otsikot/teksti/lööpit kiusaavat ja hämmentävät sitten esimerkiksi haastattelun antaneen vanhempia/lapsia/ystäviä jne. Vaikka asiaan olisi tottunut, on helkkarin turhauttavaa kun on hyvässä hengessä antanut haastattelun, ja sitten kun lehti on myyntipisteessä, huomaa että silmiin osuukin vahvasti harhaanjohtava, ja vain hyvin heikosti itse aiheeseen liittyvä otsikko. Ja lähteä sitä sitten sen jälkeen selvittämään, kun puhelin alkaa pirisemään, että mitä ihmettä, onko tämä muka totta. Ei kiva! Ei näin!
Siinä se. Kuten sanoin, kaikki tietää ettei lööppeihin ole uskomista, mutta koska asia pelmahti hiljattain taas esiin, ja hieman eri muodossa, päätin siitä täälläkin kirjoittaa ja sanoa: Älkää siis aina uskoko mitä luette. Älkää, vaikka juttu tuntuisi hyvin rehelliseltä henkilöhaastattelulta. Ja älkää antako otsikon huijata, ei edes sen henkilöhaastattun kohdalla!
No vähän meni jankkaamiseksi, sori =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti