Iloinen Herätys?

Muistaako joku kun viime syksynä innostuin pinkistä väristä sisustuksessa pariinkin eri kertaan. Kyse oli kodin pinkityksestä =) Nyt sain tehtyä jotain asian eteen. Vaaleanpunainen ei todellakaan ole helpoin väri tuoda kotiin, missä asuu muitakin kun tyttöjä, hih.

Tämmöisen pienen herätyskellon olen joskus aikoja sitten ostanut jostain kierrosta, ja nyt löysin sen yllättäin kun kaivelin aarrearkkujani. Ujutan sen yöpöydälleni, niin ehkä aamut alkaisivat pirteämmin kun näin hauskan värinen kaveri herättelee. Tosin ääni joka tästä masiinasta lähtee kun se on vedetty, on kaikkea muuta kuin sulosointuinen... Voitte vain kuvitella. Mikä nyt on ääni, joka lähtee tuollaisesta vanhasta vedettävästä herätyskellosta.



Söpö, eikö vain? Kello siis. Ei ääni. Sitä teidän ei tarvitse kuunnella.
Pidän teistä lukijoistani liikaa ladatakseni tänne videon, jossa on kello in action.

Minun Kansallispuku ;-)

Ihailen esimerkiksi Secret Wardrobe - blogin Korundia, joka käyttää todella paljon eri vaatteita. Hän pukeutuu aina tarkan tyylikkäästi ja varmasti, eikä häntä liki koskaan näe samat vaatteet päällä. Aina jotain uutta, tai uusin tavoin päälle puettuna. Minusta on ihanaa, miten monipuolisesti hän käyttää vaatteitaan, ja pukeutumisessa on tasaisesta tyylistä huolimatta, tai ehkä juuri siksi, aina joku uusi raikas tuulahdus.

Minä olen täysin vastakohta hänelle. Itse nimittäin olen sellainen, että toki joo, vaatehuoneeni kyllä pursuaa vaatteista, mutta olen sellainen että ihastun aina johonkin tiettyyn vaatteeseen, ja käytän sitä sitten jatkuvasti, pääääivästä toiseen. Näitä vaatteita kutsunkin kansallispuvuiksi =) Viime aikoina kansallispukunani on toiminut tämä HenkkaMaukan harmaa neuleliivi. Alla käytän tavallista valkoista paitaa. Pitkähihaista, toppia tai t-paitahihaista paikasta riippuen.



Huivi kuuluu myös vakioasusteekseni. Tällä kertaa kuvasin jo kauan sitten parhaat päivänsä nähneen valkoisen hapsuhuivin, jossa on pieniä ohuita hopeisia lankoja tekemässä ruutu- sekä raitakuvioita huiviin. Sopii siksi minusta hyvin tuon harmaan neuleen kanssa. Palmikkokuvio neuleessa tekee vaatteesta jotenkin lämpöisen suloisen.



Ainut huono puoli tämän hetken kansallispuvussani on se, että se on hieman liian iso. Niinkuin näette liivi levenee alaspäin, ja vaikka omani on kokoa XS, ja tämän kaltaisen vaatteen ei toki kuulukaan olla kireä, on tämä hieman liian lortto (jos sallitte minun käyttää tuota sanaa kuvailemaan vaatteen hitusen liian suurta kokoa =D).

Huivin lisäksi käytän liki poikkeuksetta aina suuria koruja, etenkin korvakoruja. Esimerkiksi tämmöisen harmaa/valkoisen + vaaleat farkut yhdistelmän kanssa käytän mieluusti turkooseja korvakoruja, ja pitkää hopeaa medaljonkia. Harmi että korut jäi kuvaamatta.

Tämä on huono tapa - jämähtää käyttämään aina samaa vaatetta.
Onko sinulla kansallispukuja?

Kaunis Kirja Käteen Seinille Puhumisen Sijaan

Olisi pitänyt vetää verhoa tuohon eteen,
ettei tuo vanha ruma patteri olisi näkynyt noin nihkeästi tuolta taustalta.



Tarkoituksenani oli vain avata ovea taas hieman omaan kotiini, itseasiassa jälleen coffee table booksien pariin, mutta nimesinkin bloggaukseni "kaunis kirja käteen seinille puhumisen sijaan" -otsikolla (hah hah, juurihan vasta kirjoitin että älkää uskoko otsikoita, niillä ei välttämättä ole mitään tekemistä itse tekstin kanssa. Okei tuo oli tosi huono, sorry!), sillä nyt tuli jostain taas fiilis, että kyllästyttää tämä liki seinille yksin puhuminen. Ajattelin että otan kohta tuon kävilaskurin kokonaan pois, sillä olen seuraillut sen käyttäymistä, ja normaalisti se raksuttaa hyvin leppoisan tasaiseen tahtiin, mutta heti kun olen tehnyt uuden kirjoituksen, juoksee numerot päivässä sen viitisensataa kertaa ylöspäin, ja kun siitä ei jää kuin muutama hassu (mutta sitäkin ilahduttavampi, kiitos teille ihanat!) kommentti, on se rehellisesti tosi mälsää!

Aiheestahan ollaan ennenkin juteltu täällä mun blogissa. Teen paljon liki pelkkiä kuvapostauksia, kuten juuri hiljan Golden Globe gaalasta, ja juuri sen tapaisisiin kuvatykityksiin en toki odottakaan jäävän juurikaan kommentteja, sillä asiasta kiinnostuneet ovat tietenkin tsekanneet samat jutut jo itse omista "lähteistään". Ja kuten sanottua, lähtökohtaisestihan tätä blogia pitää tietenkin omaksi ilokseen, mutta huomasin että très chic on tiivistänyt asian pointin erinomaisesti omassa Maalaa kaupunki mustaksi - blogissaan, kirjoittamalla kommenttiboxin ylle: "Kommentit ovat bloggaamisen suola. Ilman niitä kirjoittelu alkaa maistua puulta. Kiitos siis ajatuksistasi!" Allekirjoitan très chicin ajatuksen ja tuon ottamani lainauksen täysin, ja tällä hetkellä täällä tosiaan maistuu hieman puulta ;) Yack!

Tsekataan kuitenkin taas sisustuselementti kirjapinoon meidän kotona, kuten alunperin tässä postissa pitikin =) Nämä kuvat ovatkin jo nykyisestä kodista, ja huomasin että tähän pinoon on kasautunut ainakin yksi sama kirja, joka näkyi myös edellisessä kirjapinossa. Useampikin kirja on taatusti vilahtanut jo tässä postissa, jossa ensimmäistä kertaa tsekattiin kirjahyllyyn. Siinäpä muuten näkyikin tosi paljon mielenkiintoisia kirjoja, jotka pitää ehdottomasti laittaa mikroskoopin alle täällä blogissa jossain vaiheessa. Innostuin itsekin kun katsoin nuo vanhat kuvat =)



Asettelin kirjapinon päälle vanhan numeron yhdestä lempilehdestäni Harper´s Bazaarista, sillä sen kansi on kerrassan ihana. Onhan se Aniston. Ei vaan, kansi on minusta muutenkin kauniisti onnistunut, ja juuri sopivan raikas ja pirteä. Mies muuten valittaa joka puolella lojuvista lehdistä aina, mutta tuosta ei ole tullut noottia, vaikka oikein esittelinkin kasaamani läjän hänelle, ja mainitsin vielä, että huomaatko, laitoin tämmösen nätin lehden tähän päälimmäiseksi ;-)



Valikoin tähän pinoon muita kuin sisustus- tai muotikirjoja. Nämä ovat enemmänkin Tinseltownista.
Mietin että sopiikohan sitä laittaa esiin kirja Hannibalista, mutta laitoinpahan kuitenkin.

Se on mielenkiintoinen kirja.

Pöydän tunnistattekin varmasti Ikean Lack pöydäksi, kirjapinon päällä on Pentikin haalein sydämin koristeltu lasimalja, sekä samasta putiikista ostetut maljaan vain heitetyt valko- sekä vaaleansinisävyiset kynttilälampetit. Niissä on kiva jäinen tunnelma, ja sopivat talven sisustukseen minusta nätisti. Valkokuvioinen maljakko parivaljakko (hei, meitsi runoilee) on Hemtexistä, ja sopii sekin ulkonäöltään mielestäni hyvin talvisisustukseen.



Talvisen huuruinen fiilis jatkuu myös suuremmassa maljakossa olevissa - mitäs nuo nyt olevat - helmiäisen valkoisissa helmirisuissa =) Ikävä kyllä kukat ovat meillä aina tekokukkia. En osaa pitää oikeita hengissä, joten tekopioni taitaa sekin olla Ikeasta. Helmirisujen ostopaikkaa en muista, mutta näyttävät siltä että eiköhän niitä löydy vähän joka paikasta.



Itse kirjoista lupaan, että esittelen vielä joku kerta tarkemmin ainakin tuon aivan järjettömän kokoisen ja painoisen The World in Vogue: People, Parties, Places, sekä Audrey Hepburnin elämänkerran. Niin, ja toki tuon upean kirjan Marilynista. Oih, nämä ovat kuulkaa todellisia aarteitani.



Olen aivan mahdoton kirja-junkie, vaikka aika harvoja ja harvoin loppujen lopuksi edes otan muun kuin lukukirjan käteeni. En vain kertakaikkiaan voi vastustaa niiden ostamista. Tuosta Vogue "kirjasarjastakin" puuttuu vielä kaksi kirjaa. Toisinaan on ihana vaan selailla kauniin kirjan sivuja, tai hakea ihan oikeasti sitä inspiraatiota.

Exän Tapaaminen - Booooooring

Nyt naurattaa. Keskustelin tovi sitten entisen poikaystäväni kanssa. En yleensä seurustele tai vietä aikaani ärsyttävien tai typerien ihmisten kanssa, mutta... miten sen nyt äkkiä muotoilisi..? No, keskustelumme meni ikävä kyllä (hyvin) syvälliseksi (as if! noh, hän on mielestään hyvin deep.. jeesh) ja puolella korvalla kuunnellessani naureskelin hiljaa sisäänpäin - ehkä myös hieman ääneen - kun hänen puhuessaan muistin juuri täsmälleen miten toivottoman ärsyttävä ihminen hän olikaan. Voi pojat! Ja mies on kohta neljänkymmenen, eikä ole muuttunut miksikään. En haluaisi jakaa negatiivista energiaa ympärilleni, mutta koska tämä kohtaaminen sai minut niin huvittuneeksi, kun muistin kuin eilisen päivän sen, miten rasittava tyyppi tämä olikaan, niin tuli vaan halu kertoa. Tuntuu vähän pahalle silti, en haluaisi sanoa pahaa kenestäkään, mutta hitto vie, kun jotenkin tilanne oli vaan niin silmiä pyörittelemään saava, kun toinen maalaa sitä sielunmaisemaansa yhtä kuivilla pensseleillä kuin monta vuotta sitten, ja se ulosanti oli edelleen vaan niin pirun köyhää ja teennäistä sisällöltään. Kaikesta huolimatta toivon hänelle kaikkea hyvää jatkoon, ja kun nähdään niin jutellaan, mutta pliis, ei enää tota pohdiskelevaa läppää, mä en kestä enää kuunnella =D

Kuinka jaksoinkaan silloin aikoinaan, kuunnella siis, jäin nyt miettimään. Noh, olin hyvin nuori ja varmasti aina humalassa, vähintään punaviinilasi, ehkä pullo, kädessä. Ja toisessa InStyle, ja olin kova nyökyttelemään. Niin sen on täytynyt mennä.



Kuva Hope for Haiti Now - hyväntekeväisyys rahainkeruu tilaisuudesta, (Sori, kuulun siihen joukkoon joka ei aina osaa kirjoittaa yhdyssanoja :/) joka ei liity mitenkään aiheeseen. En vain löytänyt parempaakaan kuvaa naisesta joka on tylsistynyt miehen höpötyksiin.

Älä Usko Lehden Otsikkoa!

Jokainenhan tietää, ettei keltaiseen lehdistöön ole (aina/joskus/koskaan) uskomista, ja että lööppejä revitään taivaan tuulista. Jokainen tietää myös sen, että otsikko on usein yhtä kaukana totuudesta kuin lööppi lehden sisältämästä tekstistä. Juorulehdet on juorulehtiä, ja niitä lukiessa tietää ettei printillä ole välttämättä mitään tekemistä totuuden kanssa. En todellakaan ole mikään median ammattilainen missään muodossa, mutta koska aihe sieppasi ystävääni hetki sitten kunnolla, haluan kirjoittaa aiheesta täällä. Jospa tämä tekstini saavuttaisi edes yhden ihmisen, ja saisi ajattelemaan asiaa uudestaan silloin kun seuraava lööppi näyttää houkuttelevalta...



Kyse on henkilöhaastatteluista. Ja otsikoista.
Silloin kun kyseessä on lehdelle varta vasten annettu henkilöhaastattelu - silloinhan sitä suhtautuu lukemaansa eri tavalla kuin värikkääseen juorulehden sisältöön. Sitä uskoo että tämä on tosi. Sekään ei kuitenkaan aina pidä paikkansa - ikävä kyllä. Media=mielivalta? Haastateltava saa toki tietenkin tarkistaa tekstin ennen painoon menoa, otsikonkin, mutta...

Aiheesta nyt henkilökohtaisesti suivaantunut henkilö on pitkän linjan julkisuuden henkilö, joka on aina halunnut pitää yksityiselämänsä sisällön hyvin pitkälti omana tietonaan, ja valinnut harkitusti milloin ja mille medialle antaa haastattelun. Siitä huolimatta "vanhalle ketullekin" pääsi käymään niin, että lööppi huusikin jotain ihan muuta, mistä oltiin haastattelun aikana puhuttu. Itse tekstiä ja sen sisältöä ei oltu vääristelty, se olisi jo aika härski veto henkilöhaastattelun kohdalla, mutta muistakaa, että juttua saattaa edeltää monta otsikkoa: kannen, sen lisäksi lehti saattaa koostua parista eri lehdestä, jolloin jutun otsikko saattaa olla kahdessa eri kannessa kahdella eri tavalla muotoiltuna. Sen lisäksi on itse jutun otsikko, sekä tekstin väliotsikot. Otsikoita on paljon, ja joskus niistä ihan jokainen saattaa jäädä haastattelun antajalta itseltäänkin tarkistamatta, jolloin ei voi kun hakata päätään seinään, mutta joskus hän ei ole tietoinen siitä miten monta otsikkoa haastattelu tulee lehden valmiiseen asuun "antamaan", eikä pääse tarkastamaan jokaista otsikkoa. Kannen lööpissä saattaa olla hyvin raflaava otsikko henkilöhaastattelustakin, otsikko, joka sivuaa käsiteltyä aihetta, mutta jota haastateltava ei silti ole todellakaan sanonut, allekirjoittanut, saati millään tavoin tarkoittanut.



Usein sellaisen osaa sivuuttaa olan kohautuksella ja ehkä jopa huvittuneena naurahduksena, mutta joskus aihe saattaa olla sellainen, että se jää suoraan sanottuna vituttamaan henkilöä itseään. Jopa sellaistakin, joka on tottunut median pyöritykseen ja sen ottamiin "omiin oikeuksiinsa". Ja niin kävi nyt. Aihe ei aina ole edes sellainen, joka harmittaisi itse haastattelun antanutta henkilökohtaisesti vaan sille antaisi vaan piutpaut, mutta se jää harmittamaan sen takia, että otsikot/teksti/lööpit kiusaavat ja hämmentävät sitten esimerkiksi haastattelun antaneen vanhempia/lapsia/ystäviä jne. Vaikka asiaan olisi tottunut, on helkkarin turhauttavaa kun on hyvässä hengessä antanut haastattelun, ja sitten kun lehti on myyntipisteessä, huomaa että silmiin osuukin vahvasti harhaanjohtava, ja vain hyvin heikosti itse aiheeseen liittyvä otsikko. Ja lähteä sitä sitten sen jälkeen selvittämään, kun puhelin alkaa pirisemään, että mitä ihmettä, onko tämä muka totta. Ei kiva! Ei näin!

Siinä se. Kuten sanoin, kaikki tietää ettei lööppeihin ole uskomista, mutta koska asia pelmahti hiljattain taas esiin, ja hieman eri muodossa, päätin siitä täälläkin kirjoittaa ja sanoa: Älkää siis aina uskoko mitä luette. Älkää, vaikka juttu tuntuisi hyvin rehelliseltä henkilöhaastattelulta. Ja älkää antako otsikon huijata, ei edes sen henkilöhaastattun kohdalla!

No vähän meni jankkaamiseksi, sori =)

Rento Talvipukeutuminen

Juuri kun olin blogannut hetki sitten Geri Halliwellin tosi pirteän näköisestä talvipukeutumisesta, bongasin saman mimmin jälleen kivat kuteet päällä. Viimeeksi Geri näyttätyi mustan sekä kirkkaan sinisen yhdistelmässä. Tällä kertaa päällä on kivasti vastakohdat valkoinen ja kirkkaan punainen.

Tykkään paljon!



"Älä äiti ole yhtä hölmö ku Linnea, ja käytä pleksejä sisällä.
Ottaa pois, ottaa poiiiis!"

Vain Valkoiset Pyyhkeet Kelpaa, Vai..?

Sitä mieltä olen aina vähän ollut. Sellaiset ihanan kuohkeat viiden tähden hotellin luokan valkoiset pyyhkeet. No ei nää omat kyllä iiiihan niitä vaatimuksia täytä, hih. Vaan joskus ne on oikeesti ne arjen pienet ilot jotka ilahduttaa, ja nyt ne on tusina uusia pyyhkeitä. Ostin poikkeuksellisesti myös tuollaisina kauniin ruskean sävyisenä. Ne on vain veskiin tarkoitettu, kylppäriin ne ei väritykseltään sovi, mutta vessassa on tämmöiset linnunmaidonvaaleat (onko se väri?) kaakelit niin sinne sopii tuo kaunis ruskea sävy mielestäni nätisti.



Rullailin niitä tuohon kaappiin, mutta se on hieman epäkäytännöllistä, sillä tahdon että kaikki pyyhkeet ovat samassa paikassa, ja eihän tuohon pieneen kaappiin nyt mitenkään mahdu siirtää koko talouden pyyhkeitä. Mutta hei! Toisaalta ainoastaan nämä ruskeat pyyhkeethän oli tarkoitettu tänne vessaan, ja nehän mahtuu tohon vallan hyviin, joten sehän sittenkin sopii. Hienoa!



Näyttääkö nämä kaakelit kuvissa mintunvihreiltä? Jos näyttää niin näyttää väärin.
Ne on ihan haaleen vaaleet. Just sitä linnunmaitoa =)



Veskin sisustus on ihan kesken. Siellä on hurjasti tyhjää tilaa, enkä tiedä mitä sinne törkkäisin. On niin tyhjän ja kylmän näköistä, että heitin äkkiä tuohon hyllyn päälle Indiskan ison mukin ja Mariskoolin, mutta tyhjältä näyttää kyllä edelleen. Ja siltä että ne tosiaan on heitetty siihen =D Tämä wc pitäisi todellakin sisustaa! On vaan hieman haastava tila. Mutta on mulla jonkinlainen visio tästä jo.



Yhteenkin nurkkaan sopis mun mielestä ihan pirun hyvin nojatuoli =D Vaan kukas se siinä oikein istuskelis ja miksi... Mutta tämä on tosiaan pulmallinen "huone". Koitan katsella sisustussaiteilta kuvia avuksi ja tuon niitä sitten tännekin. Kurkataan vaikka sitten tännekin uudestaan. Kunhan olen ensin saanut aikaiseksi jotain. Jotain muuta kuin nojatuolin =)

Musta Lammas?

Vielä on jäljellä afterpartyt, joissa yllättäin esimerkiksi Lindsay Lohan ihastutti, mutta nyt olen saanut hetkeksi tarpeekseni iltapuvuista, ja niin olette takuuvarmasti tekin. Tuli vain kauhea pakkomielle saada kaikki omat suosikit, tai joku muu, josta oli jotain sanottavaa tuotua tänne esiin. Jos iltapuku ostoksille olet lähdössä niin kurkkaa ihmeessä tänne ensin, eiköhän täältä jotain inspiraatiota lähde ;-)

Palataan siis vielä muutaman coctailmekon kimppuun myöhemmin, mutta nyt haluaisin kysyä teiltä,

että kuka tunnistaa tämän naisen?



Minä en nimittäin tunnistanut ennenkuin luin tekstin.
Hän on Jenkkien Suurin Pudottaja tv-ohjelmasta tuttu piinkova valmentaja Jillian Michaels. Upea! Olen muuten joskus miettinyt olisiko Gillian gay. Ei, mutta hän on bi. Woah! Hello girl :-) Kukahan siinä tapauksessa oli tämä Gillianin kanssa punaisella matolla viihtynyt (taustalla näkyvä) toinen kaunotar? Ihana vaalea sparkle puku hänelläkin. Karismaattisia kauniita naisia, kertakaikkiaan!



Ja viimeiseksi heitän kuvan Mickey Rourkesta tyttöystävineen.
Tyttöystävä oli sitten vetäissyt minimitan päälle, enkä mä sano että hän huonolta näyttää...
Hän näyttää hyvin ...Mickey Rourkin tyttöystävältä =)



Sitäpaitsi Mickeyn avecin mekko ja laukku ovat ihanat, hän ulkoiluttaa niitä vain hieman väärässä paikassa.

Mutta mitä pienistä. Ei kaikki ole niin nöpönuukaa.

Sparkle!

Jos olisi aivan pakko valita joku suosikiksi, olisi se tuskaisen vaikeaa, sillä esim. Olivia Wilden, Emily Bluntin ja vielä muutama sokerina pohjalla oleva puku on vaan niin lumoavan kaunis. Tässä loput niistä. Heather Grahamin yllättäin Elie Saab'n (!!) puku on kerrassaan tyrmäävä. Tuijottelen vain tätä pukua, sillä se on niin upea. Puvussa on jotain käsittämätöntä magiaa! Olen myyty!



Ja kuka sanoo ettei 62-vuotias nainen voisi säihkyä yhtä upeasti kuin monta kymmentä nuoremmatkin?
Ei enää kukaan, ja sen todistaa karismaattinen Glenn Close Oscar de La Rentassa.



Jaime Pressly oli yksi taas vaaleana kimalleista. Tosi upea ilmestys! Ja eriparihihainen hänkin muun joukon muassa =) Puku Kevan Hall. Vieressä säihkyy toinen vaalea ilmestys. Hän on Toni Collette järisyttävän kauniina. Puvun suunnittelija? Kukapa muukaan Elie SaaB! I love!

Golden Glode Yksityiskohtia, Meikit & Kampaukset

Drew Barrymoren lookkia on hehkuteltu, mutta itse en pidä Atelier Versacen puvun ylimääräisistä härpäkkeistä. Olkapäällä tuo vielä menisi, mutta ei enää lantiolla. En oikein ymmärrä sen funktiota. Mutta materiaali on todella kaunis, vau! Mutta niin on George Clooneykin joten päädyinkin tämmöisiin kuviin Drewn puvusta ;-)



Myös Marion Cotillard oli Christian Diorissaan yksi tästä suuresta joukosta, joka kantoi olkainta vain toisella hartiallaan.



Kauniisti oli sekä ihana meikki, että kynsilakka sävytetty tumman sinivihreän puvun mukaisiksi:



Minua itseä ihastuttaa ja inspiroi juhlapukeutumisessa tällä hetkellä syvät valtoimenaan roikkuvat kaula-aukot, joissa "lepattaa ylimääräistä" kangasta rennosti vapaana roikkuen. Paremmin en osaa selittää, mutta ehkä tämä Olivia Wilden Gucci selittään hieman mitä tarkoitan. Tämä on ehdottomasti yksi suosikeistani koko illalta!



Ihastuin myös Olivian koruihin, etenkin sormukseen.
Olivian ylös nostettu kampaus sopii mielestäni oivasti puvun avoimen kaula-aukon kanssa. Upea!



Kampauksien ja meikkien kohdalla kiinnitin erityisesti huomiota seuraaviin:



Penelopen meikki oli yllättävän raskas, mutta silti kyllä kaunis. Hänestä huokui mystinen vanhan Hollywoodin glamour. Myös arvokkaan näköinen Jaime Pressly toi henkäyksen menneiltä ajoilta. Katseessa jotain samaa kuin edesmenneessä Monacon Ruhtinattaressa Grace Kellyssä. Kate Hudsonin meikki on taas ihanan raikas, ja etenkin silmämeikki mahtava. Courteney Coxin päältä noteerasin taas heti nuo ihanaakin ihanammat korvakorut, sekä rennon, mutta silti uljaan kauniin kampauksen.

Vaikka oikeastaan jokainen yllämainituista sopisi minulle paremmin kuin seuraava, nousi tämä Nicole Kidmanin look silti ehkä suosikiksi. On vaan jotenkin niin seesteisen klassinen ja kaunis kokonaisuus. Huokaus, mikä nainen!

Golden Globe Pukuloistoa II

Paula Pattonilla puku oli ihan täydellistä materiaalia, ja yläosan leikkaus ihastuttaa, mutta siihen se sitten jäikin, joten laitan kuvan vain yläosasta. Vyö puvussa oli minusta ihan turha, raskausmaha olisi mielestäni näyttänyt paljon kauniimmalta ilman sitä, ja nyt muuten Kaufman Francon kaunis puku näyttää vetävän omituisesti. Höh. Kynsilakka jees. Ps. Tämän naisen Cartierit ja Neil Lanet sitten maksoivatkin 274,800 dollaria!



Kermakakkuvaroitus!
Ensimmäisenä Jennifer Morrison. Runsaista röyhelöistä huolimatta hetken tutkimisen jälkeen minä pidän tästäkin puvusta ala Luis Antonio. Tosin se olisi omaan silmääni kauniinpi hieman eri sävyisenä, enemmän puhtaan puuterina, ja kun katson kuvaa pelkästään yläosasta saattaisi se toimia aika makeasti silläkin tavalla, että ainoastaan yläosa olisi näin röyhelöinen ja alaosa laskeutuisi kauniisti suorana materiaalina. Takaa puku on tällaisenaankin kyllä kerrassaan mahtavan näköinen! Klassiset korut Martin Katz.





Röyhelöissä myös viihtynyt Zoe Saldana oli tyylikkäänä kuten aina. Tietääkseni hänen stylistinään toimii edelleen Rachel Zoe. Komea tämänkin puvun syvä sävy. Puku on Louis Vuittonin, kengät Brian Atwoodin ja clutch Ferragamon.



Lea Michelellen Oscar de la Rentan puku on yksi hurmaavimmista. Rakastan herkkää mustaa, kuten tässä. Musta on värinä jännä elementti muodoiltoon ja materiaaliltaan näin herkässä puvussa. Mutta jotenkin puku ei mielestäni nyt tasan istu kantajansa päällään. Se on silti niin kaunis että halusin tuoda siitäkin kuvan tänne.