Olen jo useasti maininnut, etten ole erityisesti merkkien perään. Mies taas on hyvin merkkitietoinen, eikä ollut ennen meidän yhteenlyöttäytymistämme esimerkiksi milloinkaan ostanut yhtä ainutta vaatekappaletta HenkkaMaukalta. Minä en taas juurikaan muutamaa laskettelutakkia, joitakin kenkiä ja urheiluvaatteita lukuun ottamatta ollut käyttänyt yhteen vaattekappaleeseen montaa sataa euroa. Kumpikin on toiselta jotain - aika paljonkin oikeastaan - oppinut yhteiselon aikana, ja vaikka olemme edelleen pohjimmiltaan sitä mitä olimme ilman toisen vaikutustakin, on meistä kumpikin kyllä avartanut katsettaan. Mies ymmärtää, ettei kaiken tarvitse olla Hugo Bossia tai Peak Performancea, ja minä taas olen välillä onnistunut ostamaan yhden Puman hupparin sen sijaan että ostaisin viisi Henkkamaukan hupparia. No Puma nyt oli edullisuudessan vähän huono esimerkki, mutta U get the point, right?
Onhan se toki kiva, että kaapissa olisi parivaljakko Lubuja kenkätelineessä, sekä muutama Elie Saab henkarilla roikkumassa, mutta asia ei ole minulle mitenkään pakkomielteinen. Joskus on kiva hemmotella itseään jollain luxus-ostoksella, jos se on sellainen, jonka todella haluaa, mutta paljon ostelen vaatteita ihan tavallisista halvoista massaketjuista edelleen.
Yksi asia mikä on ollut kummallekin aina selvää on se, että väärästä kohtaa ei säästetä. Ei säästejä asioista jotka vaikuttavat hyvinvointiin, eikä esimerkiksi kotiin liittyvistä asioista. Ikeastahan hyvin voi ostaa nättejä huonekaluja, ja niitä meillä onkin, sitä en sano. Mutta kun remontoidaan, niin silloin ei todellakaan säästejä, ja yritetä pujahtaa sillä keinolla aidan ali, että pääsis matalimmasta kohdasta. No way! Kun kotiamme esimerkiksi remontoitiin täällä ei todellakaan itse mitään tuunailtu ja yritetty pihistellä matskuissa valitsemalla jotain huonolaatuista ja halpaa, vaikkeivat ne aina synonyymeja toisilleen olekaan, vaan kaikki jätettiin ammattilaisten tehtäväksi, jotta on jatkossa turvallinen ja hyvä olo - ei tarvitse jännittää että kylppäri olisi remontoitu niin, että kohta huomaamme olevamme keskellä kosteusvaurioita.
No voi Jesus taas jälleen kerran!
Minun piti vaan näyttää eilen ostamiani kenkiä, mutta pääsin jo Hugo Bossista remonttiinkin asti. Anw nämä kengät oli minusta aika kivannäköiset, ja vaikka yritän pyristellä pois tavastani "ostaa koska halvalla saa", en nyt kuitenkaan voinut jättää näitä ostamatta, oli ne sitten lämpöiset tai ei... Valitsin koon sen mukaan, että kunnon villasukka mahtuu mukaan ;-)
Ainiin, kuvasin jostain syystä myös kelloni. Suosikkikelloni siis.
Tämä ei liity aiheeseen, eikä kello ole uusikaan.
Kunha kuvasin, ja ajattelin kiikuttaa kuvan tänne.
Kerroin jo aikaisemmin, että tämä on miesten kello.
En ole käyttänyt muita kellojani varmaan lainkaan sen jälkeen kuin ostin tämän.
Kerroin jo aikaisemmin, että tämä on miesten kello.
En ole käyttänyt muita kellojani varmaan lainkaan sen jälkeen kuin ostin tämän.
7 kommenttia:
Huoh. Mun piti mennä tänään aikaisin nukkumaan, mutta löysin blogisi. Juutuin tänne :) Koskettavia, iloisia, elämänmakuisia kirjoituksia kauniiden kuvien kera.
Voi, Soccermom, tiedätkö, itseasiassa minunkin piti, mutta olen pitkästä aikaa blogini kimpussa niin en meinaa raaskia :-I Jätitpä kyllä yhden ihanimmista kommenteista perääsi. Aina kun huomaan jonkun aidon ja täsin vilpittömästi kirjoitetun mukavan kommentin lämmittää se kummasti mieltä. Kiitos, muistan tuon pitkään! =)
Anteeksi, mutta toivon sinun juuttuvan toistekin. =) Kurkkaankin heti nimimerkkisi taakse, josko sieltä löytyisi blogi... jo kommenttisi kun oli kirjoitettu niin mukavaan tyyliin että tuollaista tekstiä lukisi mielellään lisääkin.
...Snif, ei sieltä löytynyt blogia.
Tiiätkös, niin monesti olen miettinyt tuon oman blogin aloittamista/kirjoittamista. Kahdesti olen aloittanut ja heti lopetin... :D Jotenkin jännittää tuoda omia ajatuksia, ehkä jopa oma naamataulukin, kaiken kansan nähtäville. Vielä kun ammatti on mitä on, niin sekin tavallaan rajoittaa :/ Hankalaa, varsinkin kun alkaa miettiä asioita liikaa (mitä AINA teen, ja etenkin yöllä kun pitäisi nukkua). Niinpä olen vaan löpissyt muiden ihanien kommenttibokseissa. :)
Olemme sitten ajatuksinemme aika lailla sillä samalla aaltopituudella. Minua oikestaan kauhistuttaa jokaisen blogikirjoituksen jälkeen. Kyllä se jännittää. Hassua, hölmöäkin varmasti etenkin ulkopuolisen silmissä, mutta kyllä, hiukan myös pelottavaa. Ja vaikka en tiedä ammattiasi, osaan takuuvarmasti ymmärtää miten paljon sekin rajoittaa.
Itse olen kasvukipuillut blogini kanssa tasaisin väliajoin koko sen olemassaolo ajan, ja nyt olen taas siinä samassa pisteessä jossa minulla olisi hirveä halu kirjoittaa asioista niiden oikealla nimellä, mutta olen toistaiseksi päättänyt silti edelleen pysytellä täällä maskin takana pelkurina. Sekin on hankalaa, etenkin kun haluaisi kertoa niin paljon enemmän, tuntee suorastaan kaipuuta kirjoittamista kohtaan, eikä päiväkirjaan kirjoittaminen ole vain se oma juttu. Sittenpä lopulta kirjoittamisesta tulee ihan tolkuttoman vaikeaa, ja sitten on tehnyt juuri kuten sanoit, eli valvonut liikaa yöllä ja ajatellut asiaa ihan yhtä paljon liikaa, ja ylireagoi jokaiseen ajatukseen.. Huoh. Naurattaa!
Hyvää yötä sinulle, ja jos pysyt päätöksessäsi olla bloggailematta, niin toivottavasti löydän sinut jatkossakin löpisemästä täältä =)
Aivan, ymmärrän täysin mietteesi. Siksi oikeastaan onkin ihanaa, että on mahdollista kommentoida muiden blogeissa :) Tarpeeksi turvallista, jos niin voisi sanoa. Ja mukavaa, jos/kun pääsee vaihtamaan ajatuksia. Odotan innolla uusia päivityksiäsi :) Näihin kuviin&tunnelmiin, yökyöpeli hiipii odottelemaan unta.
Soccermom: Kiva, jatketaan juttelua sitten jatkossakin täällä =) Yritän saada lähiaikoina edes hieman sisältöpitoisempia ja mielenkiintoisempia postauksia aikaiseksi.
Lähetä kommentti