Minun on jo pitkään pitänyt kirjoittaa kirjoista.
Rakastan kirjoja. Ne ovat myös todella kaunis sisustuselementti. Haluan esitellä teille jossain vaiheessa monen eri alan kirjoja - omia suosikkejani - niin sisustuksesta, muodista, pop-kulttuurista ja varmasti jostain muustakin. Nyt olen tosi rohkea ja näytänkin teille aiheeseen liittyen muutaman kuvan kodistamme. Itseasiassa nämä kuvat on edellisestä kodistamme. Pidän todella paljon sisustuksessa tämänkaltaisista coffee table book asetelmista. Ensimmäisessä kuvassa on aivan upea kirja Marilyn Monroesta (olen niin onnellinen että sain tämän aikoinaan käsiini), suloinen kirja kissoista vielä suloisempien kuvien kera, sekä joitakin sisustusaiheisia kirjoja vanhan radion vieressä. Mies etsi kauan tuollaista vanhaa radioo, ja löysi sen vihdoin kun ajoimme jokunen vuosi sitten Nykarlebyhyn Juthbackan 24 tuntia aukioleville markkinoille. Ne pidetään mielestäni aina elokuun viimeisenä viikonloppuna. Esittelen joku kerta omia löytöjäni sieltä. Mm. vanhaa hopeaa. Onko kukaan käynyt siellä?
Lukukirjoja löytyykin sitten niin aiheesta kuin aiheesta:
(Ja vaikka näette tässä vain kaksi eri ääripäästä, sekä yllä näitte vain muutaman coffee table booksin,
Rakastan kirjoja. Ne ovat myös todella kaunis sisustuselementti. Haluan esitellä teille jossain vaiheessa monen eri alan kirjoja - omia suosikkejani - niin sisustuksesta, muodista, pop-kulttuurista ja varmasti jostain muustakin. Nyt olen tosi rohkea ja näytänkin teille aiheeseen liittyen muutaman kuvan kodistamme. Itseasiassa nämä kuvat on edellisestä kodistamme. Pidän todella paljon sisustuksessa tämänkaltaisista coffee table book asetelmista. Ensimmäisessä kuvassa on aivan upea kirja Marilyn Monroesta (olen niin onnellinen että sain tämän aikoinaan käsiini), suloinen kirja kissoista vielä suloisempien kuvien kera, sekä joitakin sisustusaiheisia kirjoja vanhan radion vieressä. Mies etsi kauan tuollaista vanhaa radioo, ja löysi sen vihdoin kun ajoimme jokunen vuosi sitten Nykarlebyhyn Juthbackan 24 tuntia aukioleville markkinoille. Ne pidetään mielestäni aina elokuun viimeisenä viikonloppuna. Esittelen joku kerta omia löytöjäni sieltä. Mm. vanhaa hopeaa. Onko kukaan käynyt siellä?
Lukukirjoja löytyykin sitten niin aiheesta kuin aiheesta:
(Ja vaikka näette tässä vain kaksi eri ääripäästä, sekä yllä näitte vain muutaman coffee table booksin,
on meillä, oikeastaan minulla, satoja kirjoja.)
Vanha kirstu vieressä on huukaupasta huudettu. Siis ei nettihuutokaupasta vaan ihan perinteisestä. En ole sitä itse huutanut, vaan eräs ystävä, tai pikemminkin tuttava, huusi sen minulle lahjaksi yllätyksenä ihan tavallisena päivänä, se oli ihan hauskasti tehty, olin iloisesti yllättynyt. Itseasiassa en ole lainkaan satavarma siitä että kirstu on kovin vanha, mutta pidän itseni naiivisti siinä uskossa, että se tosiaan on vanha, ja on aikoinaan kuulunut jollekin herttaisella mutta arvokkaalle kartanonrouvalle, ja hän on säilyttänyt siellä rakkaimpia korujaan, ehkä kaunista helminauhaa ja topaasisormustaan, hih.
Samalla hyllyllä Pentikkiä ja kirpputorilöytöä sekaisin:
Saatte kurkata vielä kettiöön.
Huomaatte että rakastan vanhaa Arabiaa, etenkin yksittäisiä kahvikuppeja.
(Tuo seinäkello sekä keittiönpöytä tuoleineen ovat aivan hirvittävät,
ja joutivat muuttaessa kiertoon ensimmäisten joukossa.)
Huomaattehan että liitutaulun "hyllyosassa" on aito hevosenkenkä. Te joilla on myös hevosenkenkä kotona onnea tuomassa, niin muistakaa että vaikka se usean silmään näyttää paremmalta toisinpäin ripustettuna, niin jos olet hitusenkin taikauskoinen asetat sen esiin kuten minä olen tehnyt. Vanhan tarinan mukaan näin ei nimittäin onni pääse karkaamaan talosta. Huomaattehan sen kengän muodosta =)
Rakastan myös tuota iloista kesäistä taulua. Siitä tulee mieleeni lempisatuni Astrid Lindgrenin Vi på Saltkråkan.
Se on Ikean ostos.
Jos joku tunnistaa minut näistä kuvista, olisi minusta kohteliasta ja kiva jos huutaisit hep =)
Ps. Jännittää ihan hirveän paljon näyttää kuvia omasta kodistani. Apua, olen ihan kauhuissani, ja poistan postini varmaan pian... :-I
Maria ainakin ymmärtää jännitykseni, ymmärräthän ystävä?
Vanha kirstu vieressä on huukaupasta huudettu. Siis ei nettihuutokaupasta vaan ihan perinteisestä. En ole sitä itse huutanut, vaan eräs ystävä, tai pikemminkin tuttava, huusi sen minulle lahjaksi yllätyksenä ihan tavallisena päivänä, se oli ihan hauskasti tehty, olin iloisesti yllättynyt. Itseasiassa en ole lainkaan satavarma siitä että kirstu on kovin vanha, mutta pidän itseni naiivisti siinä uskossa, että se tosiaan on vanha, ja on aikoinaan kuulunut jollekin herttaisella mutta arvokkaalle kartanonrouvalle, ja hän on säilyttänyt siellä rakkaimpia korujaan, ehkä kaunista helminauhaa ja topaasisormustaan, hih.
Samalla hyllyllä Pentikkiä ja kirpputorilöytöä sekaisin:
Saatte kurkata vielä kettiöön.
Huomaatte että rakastan vanhaa Arabiaa, etenkin yksittäisiä kahvikuppeja.
(Tuo seinäkello sekä keittiönpöytä tuoleineen ovat aivan hirvittävät,
ja joutivat muuttaessa kiertoon ensimmäisten joukossa.)
Huomaattehan että liitutaulun "hyllyosassa" on aito hevosenkenkä. Te joilla on myös hevosenkenkä kotona onnea tuomassa, niin muistakaa että vaikka se usean silmään näyttää paremmalta toisinpäin ripustettuna, niin jos olet hitusenkin taikauskoinen asetat sen esiin kuten minä olen tehnyt. Vanhan tarinan mukaan näin ei nimittäin onni pääse karkaamaan talosta. Huomaattehan sen kengän muodosta =)
Rakastan myös tuota iloista kesäistä taulua. Siitä tulee mieleeni lempisatuni Astrid Lindgrenin Vi på Saltkråkan.
Se on Ikean ostos.
Jos joku tunnistaa minut näistä kuvista, olisi minusta kohteliasta ja kiva jos huutaisit hep =)
Ps. Jännittää ihan hirveän paljon näyttää kuvia omasta kodistani. Apua, olen ihan kauhuissani, ja poistan postini varmaan pian... :-I
Maria ainakin ymmärtää jännitykseni, ymmärräthän ystävä?
18 kommenttia:
Hep! ;) Kiva nähdä kotikuvia.
heippa! mistä olet ostanu noi pari postausta alempana olevat kengät (postauksen nimi taisi olla "kengät ruokakaupasta") ja paljonko oli hintaa? ja kuinka kauan sitten ostit? ovat kivannäköiset, voisin itsekin harkita noita :) onko kengät pysyneet hyvänä? kiitos jo etukäteen vastauksesta :)
-eve
Anttis: Hei apua, joko täällä ensimmäinen minut tunnisti näistä kuvista, miten se on mahdollista?!? Huusit nimittäin Hep! Laita ihmeessä minulle meiliä kuka olet.
eve: Kengät ovat Anttilasta tai Prismasta, en ikävä kyllä muista enää kummasta ne ostin, kun kävin kummassakin. Ostin ne ihan pari päivää, vai oliko jopa samana päivänä ennenkuin tuon ko. postauksen tein. Oli pitkät rivit talvikenkiä (myös kesäkenkiä) jotka olivat -40%/-50%, nämä kuuluivat niihin, ja näiden hinnaksi jäi pari euroa reilu kakskymppiä, eli ihan tolkuttoman halvat, joten jos yhtään pidät niin käy ihmeessä hakemassa omasi. =) Kenkien hyvänä pysymiseen en osaa sanoa harmi vaan sanoa mitään, sillä en ole käyttänyt niitä vielä kertaakaan. Toivottavasti löydät omasi!
Kiva, kun näytät vähän kotiasi. Et kuitenkaan liikaa paljastanut. Kauniita pieniä yksityiskohtia löytyy teiltä. Kotisi on varmasti hyvin kodikas.
Oi, ymmärrän kyllä! Arvaa montako kertaa olen itse aikonut poistaa kuvat?! Kun nyt joku voi tunnistaa mut eikä sano mulle mitään.. Se on ihan hirvittävä ajatus!!! IIk!
Toivottavasti kukaan puolituttu ei eksy blogiini kertomatta siitä mulle.
Onko kaikki kuvat siis entisestä kodista?
Katsoin että oon lainannut kirjastosta osan sun kirjakokokoelmasta, sisustuskirjoja :) Osaatko muuten suositella mitään hyviä kirjoja? Joitain oikein koukuttavia.. ;) Kävin kirjastossa tänään enkä oikein löytänyt mitään paitsi Sophie Kinsellan hömppäromaanin =)
Ja hei, se kauhun tunne noista kuvista on huomenna jo lähes poissa!! =)Kiva kun uskalsit jakaa kuvia täällä!
Kodikkaan näköistä :) Silmiini osui erikoinen ratkaisu, tuo verhotanko verholautaan(?) kiinnitettynä.
Hei Linnea, laitoin sulle mailia joku pari viikkoa sitten (ennen joulua), enkä ole saanut siihen vastausta. Ajattelin kysyä eikö viesti mahtanut tulla perille? :)
Kivan näköisiä kuvia :)
Minä kanssa taistelen aina välillä blogini kanssa siitä, mitä sinne haluan/uskallan laittaa ja kuinka paljon itsestäni siellä voin paljastaa. haluaisi olla mahdollisimman avoin, mutta ei välttämättä haluaisi, että liian monet tunnistaa - vaikeaa..
Linnea, ihania kuvia ja pikku esineitä!! Rakastan kanssa noita kirjapinoja sisustuselementtinä (viimeisimmät lampun alta Asgeir siivosi pois kun ei tajunnut taas mun ideaa mut oon ajatellut korjata ne takaisin sinne ;) -etenkin näiden kuvien jälkeen!) Sun blogi on muutenkin niin lemppari, tuun aina heti ekaks tänne vaik kaikki muutkin hyvät ois päivittynyt :) :) Niin kauniita ja persoonallisia juttuja <3
Missy E: Kiva kuulla että ideasta pidettiin, ja sitä kivampi kuulla että kuvista pidetttin, joten kiitos paljon!
Maria: Joo, kyllä, kaikki kuvat ovat edellisestä kodista. Kyllä, osaan varmasti suositella kirjoja, ja aion sen tehdäkin täällä blogissa. Minkälaista lukemista kaipaat? Itse olen unohtanut käyttää kirjastoa, ostan kaikki mistä pidän, ja tuo on tooooodella pieni osa mun sisustuskirjoja. Olen ihan koukussa niihin(kin) hih. Heh, kiitos muuten rohkaisusta julkaista kuvia, ehkä ne sitten saa jäädä esiin.
Anonyymi: Juu, inhoan noita hemmetin verholautoja, en itsekään tiedä mikä niiden oikea nimi, ja huoneesta tulee mun mielestä korkeamman näköinen kun verhotanko on kiinnitetty korkealle. Useassa huoneessa nykyisessä kodissa on juuri samoin (koska jostain käsittämättömästä syystä nuo ja verhokiskot unohtui remontissa repimättä irti ja jäivät fixaamatta haluamani näköiseksi)mutta sillä erolla että ikkunassa on kaksi verhoa. Verhotanko siinä laudassa tuolla tavoin kiinnitettynä, ja siinä siis paksumpi verho, ja sitten niissä kiskoissa siellä sisällä roikkuu ohuet verhot. Se antaa myös kivaa syvyyttä ja kodikuutta. Voin laittaa kuvan joskus, ei tästä sepustuksesta mitään selvää saa kuitenkaan =D
*Kiki*: EN ole kuule saanut sulta meiliä, tarkistin juuri. Onko sulla varmasti oikea osoite: linneaava@gmail.com? Liata ihmeessä uudestaa, niin vastaan sinulle. Niinpä, bloggailu aiheuttaa ongelmia, etenkin kun viimeaikoina on tehnyt mieli kirjoittaa tunnoistaan ja mennä aika syvälle... Mulla on monta blogikirjoitusta julkaisematta, kun en ole osannut päättää onko ne liian avomielisiä vai ei, heh.
Johanna: Voi kiitos ihan hirveesti, ja siinä tapauksessa me ollaan jonkinlaisia samiksia, koska kyllä se on myönnettävä että sun blogi on myös mun ehdoton suosikki =) <3 vaikka muitakin tosi ihania löytyy toki. Heheh, tiedän niin hyvin ton mitä tapahtuu kun mies ei tajua, että joku asetelma on sisustusta =D Miehet... (ja sisustus... =D)
Minnehän ihmeeseen olen onnistunut sen viestin sitten lähettämään? :O :D
Tiedätkö mulla on sama juttu, olen kirjoitellut tekstejä, mutta jättänyt ne julkaisematta juuri sen takia että en tiedä onko ne liian henkilökohtaisia. Harmittaa, että tietynlainen salailu estää blogin kirjoittamista, sillä koko ajan on sellainen tietty suodatin päällä, eikä näin pysty antamaan blogille sitä mitä haluaisi. Jotenkin vaan haluaisi tehdä blogiaan anonyymina, mutta tiedän että minut on jo blogistani (ikävä kyllä) tunnistettu.
Kivoja kuvia! Tykkään myös mahdottomasti kirjoista, myös sisustuselementtinä. Nuo asetelmat syntyvät aikalailla minulla tosin itsekseen, kun sängyn vieressä ja vastaavissa paikoissa kirjat vaan kerääntyvät Joskus vaan ärsyttää ne moniväriset selkämykset - tulee vähän liikaa väriä =) Mulla myös on varmaan tuhansia kirjoja, vaikka poistankin epämieluisimmat yksilöt aina heti paikalla luettuani. En vaan osaa käyttää kirjastoa, tai oikeastaan poden tietynlaista omistusmaniaa kirjojen suhteen. Kirjaston kirjoissa inhottaa myös jostain syystä se nuhjuisuus, vaikka en todellakaan ole mikään pedantti - tai en jaksa ainakaan yltää sellaiseen tulokseen siisteysasioissa muutoin. Mulla myös löytyy ainakin noista toi "puhdas tyyli" ja Marilyn-kirja ja molemmat on ihanaisia.
Heips! Tulin tännekkin korjaamaan virheen (höpötin tästä jo oman blogin kommenttiboksissa). Eli nou hätä! Väsyneenä vain jotenkin luin nopeasti, että jos ihmiset sanoisivat hep kun ovat nähneet kuvat kun ovat kuitenkin suht henkilökohtaisia. Emme siis tunne ainakaan tietääkseni :D
Kivoja kuvia! Varmasti ollut kodikas :) Muistatko muuten mistä olet ostanut tuon liitutaulun vai onko kenties omatekemä? Olen etsinyt kotiimme liitutaulua, mutta sopivaa ei ole (vielä) löytynyt..
- Annis
Kirjapinot tuo niin paljon kotiin! Ah, rakastan kirjoja. Haaveilen, että voisin täällä maailmallakin ostaa kaikki ihanan värikkäät ja herkullisen näköiset kirjat kaupoista ja kirppareilta. Jostain syystä olen lähiaikoina alkanut tosin vähentämään kirjojen ostoa, kun sain jostain päähäni, että se olisi turhaa. Tai siis kun kirjastokin on olemassa. Ja kun kaikkea ei tarvitse saada ja kun on monta muutakin juttua, jotka haluaisi ostaa.. Mutta kyllä mä vielä tulen järkiini joku päivä ;)
ps. ja ihana lipasto ja tarina!
Ihanan kodikasta. Itseasiassa nuo kirjapinot sisustuselementtinä näyttävät tosi pirteältä! Tosin en tiedä miten omat kirjani siihen tarkoitukseen sopisivat...
"ruumistarha", "piinattu", "koiramäki"...
:DD
Ei vaan, kauniita kuvia!
Mua ei jänskätä julkaista kotikuvia, mutta niitä kuvia, joissa itse jostain kohtaa näyn niin jänskättää! Mulle tulikin pieni ahdistus yks päivä ja poistin paljon juttuja/kuvia/sanoja, joista joku voisi jotenkin monen mutkan kautta saada selville liikaa. Kerran kaupungillakin tuli sellanen luulosairaus et jengi kattoo ja tunnistaa, enkä mä tunne ketään! "Kaikki tuntee apinan mut apina ei tunne ketään!":D
*Kiki* Ymmärrän hyvin mitä meinaat. Tosi paljon samoja fiiliksiä täällä. Kun kirjoittaminen on itselle terapiaa, mutta päivikirjan kirjoittaminen ei ole se oma juttu, on todella vaikea yrittää tasapainoilla sen kanssa mitä kirjoittaa blogiin, ja mitä jättää kirjoittamatta julkisesti. Kirjoittaminen kun usein on kuitenkin jonkinlainen puhdistusrituaali, ainakin minulle. Tästäkin blogista piti tulla alunperin täysin pinnallinen, mutta sitten siinä kävikin niin, että pikkuhiljaa aloin vaan kirjoittamaan täällä myös elämän vuoristoradasta... Toivottavasti laitat minulle sen bittiavaruuteen kadonneen meilin vielä joku päivä uusiks =)
Lora: OMISTUSMANIA! Sinäpä sen sanoit. KÄrsin täsmälleen samasta oireesta =) Kirjoissa on jotain sellaista arvokkuutta, että ne jotenki haluaa pitää vain itsellään. Kirjoituksesi oli muutenkin lähes juuri kuin minun näppäimistöltä, ihan samat fiilikset. Ainoastaan sillä erolla että itse olen toivottoman onneton luopumaan kirjoista, jotenkin en vain kertakaikkiaan osaa tehdä sitä. Ainut minkä kohdalla tein poikkeuksen, oli osa kädentaitokirjoista joita laitoin kiertoon jokin aika sitten. Ne kun olivat vaan NIIN turhia, kun aiheet eivät mitenkään kiinnostaneet minua. Hei muuten, sinua on aina yhtä ihana nähdä täällä kommenttiboxissa =)
Anttis: Juu, asia selvä, luinkin jo vastauksesi myös omasta blogistasi. Itseasiassa olen kanssasi vähän samoilla kyllä tuostakin että koska kuvat olivat henkilökohtaisia, olisi kohteliasta jos kuvat katsonut henkilö olisi jättänyt merkin peräänsä. Mutta what can U do? Netti ei pyöri minun ehdoillani, vaan tiedän kyllä mihin itseni altistan kun täällä omia kuviani julkaisen.
Annis: Moikka! Voi tiedätkö tuo koti oli kyllä tosiaan kodikas. Mulla tuli ihan ikävä sitä kun katselin kuvia siitä. Ei sillä ettemmekö parempaan, kauniimpaan ja ihanempaan olisi muuttaneet, mutta jotenkin tuli vaan sentimentaalinen olo kuvia katsellessa. Tuohon kotiin liittyy PALJON erityisiä muistoja. On ihana kuulla että pidit kuvista, kiitos paljon! Ja hei, kyllä, muistan varsin hyvin mistä liitutauli on ostettu, ei muuta kuin nokka kohti Ikeaa =)
Cherry: Mitä ihmettä sä nainen sekoilet siellä?!? ;-) Jään todellakin odottelemaan että tulet takaisin järkiisi =D Ja Cherry, kiitos!
Soccermom: Kiitos tosi paljon, ja erityiskiitos siitä että kuvat olivat mielestäsi kodikkaita. Itse nimittäin hämmästyin hieman sitä että olin huomaavinani että kuvat näyttivät suureksi yllätyksekseni jotenkin kylmiltä ja öööö... ei kodikkailta. Tiedä sitten miksi näen niissä tuollaista tunnelmaa, kodin tunnelma kun oli tosiaan tuo mainitsemasi kodikkuus =) Heh, ymmärrän sinua kyllä, meiltä myös löytyy kirjoja, jotka eivät todellakaan missään nimessä sovi sisustuselementiksi.
COCO: Itseasiassa oma blogini oli pari päivää "suljettuna" juuri samasta syystä, huomasin nimittäin että täällä piti fixata hieman muutamia juttuja.. Ymmärrän fiiliksesi täysin. Mutta tiedätkö sitä tosiaan alkaa vähän turhan vainoharhaiseksi välillä, ja itse olen ainakin huomannut, että puhun tuosta pelosta että joku tunnistaisi minut niin paljon, että alan vaikuttaa jo ihan typerältä ja olisi jo aika pitää suu kiinni asiasta, eikä hokea sitä koko ajan. Minulla on omat syyni siihen miksi haluan kirjoittaa hunnun takaa, mutta silti sitä jatkuvasti korostamalla... se on vaan ärsyttävää, joten yritän ottaa löysemmin rantein =) Ainut mikä viimeaikoina on huolestuttanut, on se, että olen yllättäin alkanut kirjoittamaan täällä henkilökohtaisista asioista enemmän.
Oi, sulla on toi Arabian lautanen tuolla hyllyssä. Mulla on noita samoja sekä syvinä että matalina, mummun peruja, enkä oo ikinä koskaan nähnyt niitä muualla..
Lähetä kommentti