Moi!
Tiedättekö, kirjoitin tämän viestin melkein valmiiksi eilen joskus päivällä, mutta sitten tuli yllätyspuhelinsoitto ja lähtö, laitoin tekstin talteen, ja postitan sen nyt. Asia on kuitenkin sama. En ole niin pitkään aikaan nukkunut kunnolla, etten enää osaa laskea taaksepäin koska olen nukkunut. Ei ainakaan kahteen viime yöhön. Paitsi tänään nukuin aamupäivällä pari tuntia. Olen ihan sekaisin laskuissa montako vuorokautta olen ollut hereillä. Olen ihan sekaisin muutenkin kaikessa. No alla se viesti, mitä olin eilen, vai apua, oliko se toissapäivänä kirjoittamassa. Hitto, pää ihan jäässä. Ja sit vielä pitää pystyy tekeen skarppeja päätöksiä, ja syöksyä paikasta toiseen. Itsepähän olen tieni valinnut. Kai.. No niin se viesti:
Univelkaa on kertynyt viime aikoina aivan tolkuttomat määrät. Tiedän että valitan tästä joka postissani, ja minun ei tulisi tehdä niin, vaan päinvastoin, havahtua ja tehdä asialle jotain. Lupaan jälleen että tämä on viimeinen kerta kun valitan asiasta. Vielä kerran: olen vain niin väsynyt. Eih, olen liian väsynyt edes naurahtamaan kömpelölle vitsin tyngälle.
Tuosta yltä muuten kiva DIY-unimaski idea matkaan!
Nytkin tulin blogiini ihan eri asioissa ja hieman innoissani jopa, mielessä on monen monta asiaa, mistä tahtoisin oikein tosissani kirjoittaa, haluaisin kertoa mielipiteeni asiasta jos toisesta, kertoa teille jotain. Sen lisäksi olen ihan oikeasti kuvannut kuin kuvannutkin kotona edes jotain pientä, pienen pientä, olkoot vaikka niin pieni kuin kynttilän liekki, mikä ei muuten milloinkaan olekaan pieni, vaan sitävastoin ehkä yksi suurimmista elementeistä koko kodissa. Meillä nimittäin kynttilän liekki ei ole tänä syksynä lepattanut tunnelman tuojaksi, vaan rakkaan muiston merkiksi hypnoottisen kauniina ja elävänä tulena, josta minä itse saan läsnäolon tuntua ja kosketusta häneen, jota en voi enää fyysisesti koskettaa. Asia joka murtaa minut pieniksi palasiksi lattialle joka päivä useammin kuin kerran...
Tuosta yltä muuten kiva DIY-unimaski idea matkaan!
Nytkin tulin blogiini ihan eri asioissa ja hieman innoissani jopa, mielessä on monen monta asiaa, mistä tahtoisin oikein tosissani kirjoittaa, haluaisin kertoa mielipiteeni asiasta jos toisesta, kertoa teille jotain. Sen lisäksi olen ihan oikeasti kuvannut kuin kuvannutkin kotona edes jotain pientä, pienen pientä, olkoot vaikka niin pieni kuin kynttilän liekki, mikä ei muuten milloinkaan olekaan pieni, vaan sitävastoin ehkä yksi suurimmista elementeistä koko kodissa. Meillä nimittäin kynttilän liekki ei ole tänä syksynä lepattanut tunnelman tuojaksi, vaan rakkaan muiston merkiksi hypnoottisen kauniina ja elävänä tulena, josta minä itse saan läsnäolon tuntua ja kosketusta häneen, jota en voi enää fyysisesti koskettaa. Asia joka murtaa minut pieniksi palasiksi lattialle joka päivä useammin kuin kerran...
...Ajatukseni katkesi. Minun ei pitänyt enää kirjoittaa mitään ylläolevasta asiasta. Minun piti pitää blogi ko. asiasta ja muista viime ajan tapahtumista vapaana paikkana, johon vain pärähtää milloin tahansa lätkäisemään nätin kuvan esiin, ilman että kukaan kysyy miten voin. Nyt lepää sormet näppäimellä, ja mietin poistanko kirjoittamani vai jätänkö.
.
.
.
Se saa jäädä, mutta yritän edelleen jatkossa pitää tämän keveänä paikkana,
paikkana johon oikean elämän murheet eivät ylety.
----
Olin kirjoittamassa siitä, että minulla todellakin on ollut tarkoituksenani päivittää blogiania,
ja minun on ollut tarkoitus tuoda blogilleni sielua omien kuvieni avuin.
Nyt, juuri tänään, siis jälleen, luovutin jo edes ajatuksesta että saisin omia kuvia kuntoon, saati alfabeettiä loogisessa järjestyksessä toisen perään, mutta ajattelin että heittäydyn sitten vallan keveälle mielelle, ja postailen monta "iisimpää" inspisfotoin varustettua kuvarikasta postausta toisen perään. Kuvatkin olivat jo valmiiksi haettuina. Mutta sitten alkoi silmät lurpsumaan kiinni, ja taitaa olla paras luovuttaa ja sulkea silmät toviksi jos toiseksi, ja ottaa nokoset. Voinkin sanoa jo nyt etukäteen, että lähitulevaisuudessa postini tulevat varmasti olemaan - jos mahdollista - niin entistä lyhyempiä tekstiosuudeltaan, ja lähinnä kuvapostauksia. Se on mukava hetki kun saa ladata omasta mielestä nättejä kuvia tiskiin, ja katsella niitä sitten. Nyt vaan tuntuu siltä että en jaksa satsata kuviin sitäkään vähää mitä aikaisemmin, joten siksipä ajattelinkin oikein etukäteen ilmoittaa, että blogini tulee takuuvarmasti käymään vähän hitaalla ja pyörimään informaatioköyhänä seuraavat ajat. Pöh, kumpa olisin saanut edes sen yhden kuvapostauksen aikaiseksi...
Päiväunia..
Unelmien kuvia!
Minäkin tästä siis hipsin Viggon kainaloon,
kun se tuossa jo aikaisemmin kuikuilikin niin söpösti ja hellyyttävästi kuin komea mies nyt vaan voi lämpimän peiton alta kurkistaa.
Nyt, juuri tänään, siis jälleen, luovutin jo edes ajatuksesta että saisin omia kuvia kuntoon, saati alfabeettiä loogisessa järjestyksessä toisen perään, mutta ajattelin että heittäydyn sitten vallan keveälle mielelle, ja postailen monta "iisimpää" inspisfotoin varustettua kuvarikasta postausta toisen perään. Kuvatkin olivat jo valmiiksi haettuina. Mutta sitten alkoi silmät lurpsumaan kiinni, ja taitaa olla paras luovuttaa ja sulkea silmät toviksi jos toiseksi, ja ottaa nokoset. Voinkin sanoa jo nyt etukäteen, että lähitulevaisuudessa postini tulevat varmasti olemaan - jos mahdollista - niin entistä lyhyempiä tekstiosuudeltaan, ja lähinnä kuvapostauksia. Se on mukava hetki kun saa ladata omasta mielestä nättejä kuvia tiskiin, ja katsella niitä sitten. Nyt vaan tuntuu siltä että en jaksa satsata kuviin sitäkään vähää mitä aikaisemmin, joten siksipä ajattelinkin oikein etukäteen ilmoittaa, että blogini tulee takuuvarmasti käymään vähän hitaalla ja pyörimään informaatioköyhänä seuraavat ajat. Pöh, kumpa olisin saanut edes sen yhden kuvapostauksen aikaiseksi...
Päiväunia..
Unelmien kuvia!
Minäkin tästä siis hipsin Viggon kainaloon,
kun se tuossa jo aikaisemmin kuikuilikin niin söpösti ja hellyyttävästi kuin komea mies nyt vaan voi lämpimän peiton alta kurkistaa.
Edit! Vaan enpä hipsinytkään nokosille, vaan ryntäsin ihan muualle.
Tsemppiä kaikille kiireestä ja uupumuksesta kärsiville!
Yritetään silti pyörittää maailmaa positiivisella energialla, eikö?
Voimia myös kaikille sydämensä syystä tai toisesta särkeneelle!
Voimia myös kaikille sydämensä syystä tai toisesta särkeneelle!
4 kommenttia:
Tsemppiä sulle sinne jonnekin! Ymmärrän täysin halun pitää blogi kevyenä vyöhykkeenä, sinä osana sinua, joka kivoine kuvineen kantaa kökköisillä hetkillä. Samasta syystä minäkin varmasti nettikuvia, blogeja ym. katselemaan "pakenen" ja monta kertaa on mieli tullutkin paremmaksi. Ja jaksaa taas painaa :) T: Se jokin aika sitten No:moi moikannut äiti-ihminen
Hei anonyymi äiti-ihminen =) Muistan sinut! Tiedätkö, ilahduin viestistäsi. Kiva että olet poikennut täällä taas.
Ajattelemme samalla tavalla. Joskus arkea on hyvä paeta/paettava johonkin keveään paikkaan. Tämän blogin piti toimia juuri sellaisena pakopaikkana itselleni. Siksi harmittaakin että olen ottanut blogissani esiin henkilökohtaisia surullisia asioita, sillä en kuitenkaan halua keskustella niistä enempää. Paha olo vaan paisui, ja sitten siitä tuli kirjoitettua tännekin...
Tosi mukavaa että kävit, ja kiitos kaunis siitä että jätit tsempityksen, se oli kauniisti tehty! Se että vaivauduit kirjoittamaan viestisi, niin otan sen oikeasti lämpöisenä henkilökohtaisena terveisenä ja ajatuksena, joka on suunnattu juuri minulle, joten se tuo jollakin tavoin jopa lohduttavaa ja ennenkaikkea ilahduttavaa tunnetta.
Aurinkoa sinun syksyysi sinne jonnekin!
Mun mielestä tässäkin postauksessa oli paljon sielua ja persoonaa mukana. Ja teet ne kuvapostaukset sitten kun ehdit, älä stressaa niistä! Sain sen vaikutelman että sulla on nyt muita kiireitä todella pajon. Ja ilmeisesti stressiä kun yöunetkin ovat jääneet.. Tiedän tunteen. Toivottavasti palaveri meni hyvin ja saat nukuttua ensi yönä :)
Heippa Maria!
Puuh, palaveri tosiaan meni hyvin. Vau, olen tyytyväinen, iloinen ja helpottunut. Jännitin aika turhaan. Olin höpsö. Aikaisemmin mainitsemani henkilö oli muuttunut huomattavasti, miten sen nyt sanoisi.... pehmeämmäksi, jotenkin inhimillisemmäksi. Hänellä oli jopa yksi loistava idea, ja saimme puhallettua yhteen hiileen niin että projekti alkaa jo joulukuussa. Hienoa. Puhuttiin jopa jouluvaloista =) Ihanaa, kun ihminen tulee ihmisen luo ihmisenä.
Toivon sinullekin hyviä yöunia ja energiaa!
Lähetä kommentti